Speltti-mansikkaletut

Olen yleensä ollut laiska paistelemaan lettuja, koska en voi sietää siitä aiheutuvaa käryä, varsinkaan sisätiloissa. Letut ovat kuitenkin takuuvarmoja suosikkeja lasten lautasilla, ja niiden paistaminenkin usein mukava yhteinen ohjelmanumero. Tajusin sitten jossain vaiheessa, että käryongelma poistuu täysin, kun paistan lettuset teflonpannulla ilman rasvaa. Se tosin asettaa taikinalle tiettyjä vaatimuksia, koska lettujen täytyy olla helposti irtoavia ja pysyä koossa. Myöskään samaa rapeutta ja pitsireunoja niihin ei tule. Niinpä halusin kehitellä taikinan, josta saisin ekstramaukkaita lettuja ilman rasvantirinää.

Mielestäni onnistuin täyttämään vaatimukset melko hyvin. Kauraa ja spelttiä sisältävät letut ovat täynnä terveellistä energiaa, mutta silti herkullisia. Pellavansiemen ja kaura sitovat taikinan, ja ripaus mausteita mehevöittää makua. Ripottelin kypsien lettujen päälle pakastekuivattuja mansikoita, jotka pehmenivät ja tarttuivat hauskasti kuuman letun pintaan. Kun lisäsin jokaisen letun pinnalle jo paistovaiheessa hiukan vaahterasiirappia, ei hilloa tarvittu lainkaan. Agavesiirappi käy tähän yhtä hyvin. Letut läpäisivät ehdottomasti lapsitestin, terävä 11-vuotias tosin tarkisti, että  "Onks nää jotain ekolettuja"?, mutta se johtui kuulemma siitä, että kamera oli taas keittiössä. (Jotain ovat jo oppineet...) Läjä hupeni nälkäisen jälkikasvun suihin ennen kuin viimeinen lätty oli käännetty, ja ehdin itse testailla vain yhden letun verran. Mutta totuus tulee lasten suusta, vai miten se nyt oli...

Mansikkaiset spelttiletut (kahdelle nälkäiselle tai neljälle aikuiselle)

Esitaikina:

2 rkl pellavansiemeniä
1,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vettä
1/2 dl rusinoita

(1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä)

Jauha pellavansiemenet tehosekoittimessa jauheeksi, lisää kaurahiutaleet ja jatka jauhamista, kunnes saat tasaisen jauhoseoksen. Lisää kulhoon jauhoseos, vesi ja rusinat. Anna seistä muutaman tunnin, kunnes seos paksuuntuu. Surauta seos kertaalleen sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ennen käyttöä, että rusinat soseutuvat seokseen. Jos käytät kookosöljyä, lisää se joukkoon tässä vaiheessa, kun olet soseuttamassa seosta. Lisää esitaikinaan seuraavat voimakkaasti vatkaten:

• 7,5 dl kauramaitoa
  
• 1 1/4 tl suolaa
  
• 1/2 tl hienoksi jauhettua kardemummaa (esim. Sonnentor)
  
• 1/2 tl kuivattua appelsiininkuorijauhetta
  
• 1 tl kuivattua viherminttua tai n. 1 rkl tuoretta silputtuna
  
• 1 tl agave- tai vaahterasiirappia
  
• 1 tl hiivahiutaleita
• puolikarkeita spelttijauhoja sopivan paksuiseksi taikinaksi, itse käytin n. 4,5 dl
  

Viimeistelyyn:

• pakastekuivattuja mansikkalastuja
  
• agave- tai vaahterasiirappia
  

Jauhojen määrää kannattaa arvioida lisäysvaiheessa. Taikina ei saa olla liian laihaa, muuten letut eivät pysy koossa. Liian paksusta taikinasta taas tulee raskaita ja huonosti paistuvia lettuja. Spelttijauhot kypsyvät hitaammin, kuin esim. tavalliset vehnäjauhot!

Anna taikinan turvota 1/2 t. Tämä parantaa myös paistuvuutta. Paista taikinasta ohuita lettuja teflonpannulla. Pannun lämpötila saa olla hiukan alhaisempi, koska speltti vaatii pidemmän kypsymisajan. Anna taikinan hyytyä kunnolla ja irrottele reunoja varovasti lastalla. Kun lettu tuntuu irtoavan vaivattomasti pannusta, se on valmis heitettäväksi ympäri (siis kirjaimellisesti!).

Ripottele käännetyn letun pinnalle mansikkalastuja....

... ja kaada hiukan agave-/ vaahterasiirappia.

Lado päällekkäin, jolloin letut maustuvat kummaltakin puolelta.

Nauti, jos jotain on vielä jäljellä siinä vaiheessa, kun pääset pöytään!

Kesäkurpitsapiiras

Tässä piiraassa pähkinäinen pohja täydentää mietoa kesäkurpitsaa. Pohja valmistuu paahdetuista pähkinöistä ja kaurajauhosta. Valmista kaurajauhoa on joskus vaikeaa löytää ja kauran sisältämän rasvan vuoksi se on melko huonosti säilyvää. Toimiva vaihtoehto on jauhaa tarvittava määrä kaurahiutaleita tehosekoittimella. Saksanpähkinät ja kaura ovat täyteläinen yhdistelmä, ja kun osan pähkinöistä jättää rouheeksi, saa pohjasta ekstra rapean. Uunissa hyytyvä soijajugurtti kuorruttaa piiraan ja tekee siitä ruokaisan lounaan tai iltapalan.

Kesäkurpitsapiiras:

• iso kesäkurpitsa
• valkosipulin kynsi puristettuna
• ripaus hienoa merisuolaa
• rouhittua mustapippuria
• 1 tl ruokosokeria tai agavesiirappia
• kuivattua oreganoa ja timjamia

Viipaloi kesäkurpitsat n. 1/2 cm paksuisiksi. Mausta puristetulla valkosipulilla, kuivatuilla yrteillä, mustapippurilla, ripauksella suolaa ja agavesiirapila/sokerilla. Anna maustua sillä aikaa, kun valmistat pohjan.

Pohja:

• 2 dl saksanpähkinöitä
• 3 dl kaurahiutaleita
• 1/2 tl suolaa
• 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
• 2 rkl soijajugurttia
• kylmää vettä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paahda saksanpähkinöitä uunipellillä välillä sekoitellen, kunnes ne alkavat tuoksua ja saavat hiukan väriä. Ole tarkkana, etteivät kärähdä. Ota pähkinät uunista ja anna jäähtyä. Laita kaurahiutaleet tehosekoittimeen ja käytä hetki (n. 10 s). Lisää 1,5 dl saksanpähkinöitä ja jatka jauhamista, kunnes saat tasaista hienoa jauhoa. Rouhi loput pähkinät (n. 1/2 dl) rouheeksi ja sekoita muuhun jauhoseokseen. Lisää myös suola. Nypi kookosöljy jauhoseokseen sormenpäillä, kunnes saat sen sekoittumaan tasaisesti. Lisää soijajugurtti ja sen verran kylmää vettä, että saat muodostettua levitettävän, mutta kiinteän taikinan. Jos taikina tuntuu takertuvan liikaa käsiin, laita se 1/2 tunniksi jääkaappiin.

Täyte:

• 3 dl maustamatonta soijajugurttia
• 1 tl sinappia
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 tl sipulijauhetta
• 1 tl valkosipulijauhetta
• 1 tl paprikajauhetta
• 2 tl omenaviinietikkaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl agavesiirappia tai vaahterasiirappia
• mustapippuria
• 1 rkl rypsiöljyä

Viimeistelyyn auringonkukan siemeniä

Sekoita täytteen ainekset keskenään mieluiten sauvasekoittimella tai voimakkaasti vatkaten, kunnes saat kermamaisen seoksen.

Levitä pohjataikina 30 cm halkaisijaltaan olevan piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Lado maustuneet kesäkurpitsaviipaleet pohjalle ja kaada päälle soijatäyte. Ripottele pinnalle siemenet ja paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min. Kytke uuni pois päältä ja anna piiraan kypsyä jälkilämmössä vielä 10 min.

Vegaanin venemuistoja; Osa 1: Metsämansikoita Saarenmaalla

Jokakesäinen veneseikkailumme johti tällä kertaa Viron kautta Gotlantiin, Ruotsin rannikolle ja taas Ahvenanmaan kautta Suomeen. Mainituista kohteista mikään ei ollut varsinainen vegaanin ruokaparatiisi, mutta Ruotsi menetteli, jos oli itse aktiivinen ja valmis kokkailemaan venekeittiössä.

Viron puolella Hiiden- ja Saarenmaalla viivähdimme vain muutaman päivän, joten ruokailut olivat lähinnä omien eväiden ja venekeittiön varassa. Hiidenmaalla supermarketista (Selver) löytyi mm. soijajugurttijuomaa, lisäksi hedelmiä ja leipää, joilla pärjäsi saarikierroksen ajan. Marketin sinänsä kiinnostavissa valmispaistotuotteissa, kuten sieni- ja kasvistäytteisiä piirakoita oli kaikissa maitotuotteita, kananmunaa tms. jossain 

muodossa, joten tyytyminen oli pussisämpylöihin. Luomutuotteisiin en juurikaan törmännyt Virossa. Vegaaniystävällisiä tuotteita löytyi isoista marketeista, lähinnä soijapohjaisina, kuten kuvan soijajuoma, soijajugurtteja ja Alpron soijamaitoa. Sen sijaan kahvila- ja ravintolapuolella oli satunnainen kasvisruokatarjonta laktovegeä. 

Sekä Hiiden- että Saarenmaa tarjoavat kuitenkin ihania maisemia ja makoisia marjoja. Luonto on monin paikoin varsin koskematonta ja retkemme ajankohtana mansikat olivat makeimmillaan. Suuntasinkin ravintolaelämän sijasta metsään. Hetkessä olivat kaikki astiat täynnä metsämansikoita. Mansikkaa tuli sen verran reippaasti, että tein siitä myös pikaisen piiraan. Veneolosuhteissa tuoretavaran säilytys kun on ainainen ongelma. Tavallisesti en tuhlaisi kallisarvoisia marjoja moiseen, koska parhaimmillaan mansikka on melkein sellaisenaan. Mansikkapiiras oli kuitenkin jännittävä ja aromikkaalta tuoksuva jälkiruoka. Tarjosin sen GoGreenin vatkautuvan vaniljakastikkeen kanssa, joita minulla on kaurakerman ja Vispin lisäksi aina ruokavarastossa. Ovat loistavia veneilytuotteita koska säilyvät avaamattomina huoneen lämmössä.

Oheinen mansikkapiiras ei ole mikään gourmet-resepti, koska en ollut varautunut leipomiseen vielä matkan tässä vaiheessa. Kunnon leivontarasvan puutteessa jouduin hiukan improvisoimaan pohjan kanssa. Siitä tuli kuitenkin aika hyvä low-fat-piirakkapohja, ja luultavasi sovellan samaa ideaa toistekin. Suurempi ongelma oli veneen pieni kaasu-uuni, jonka kanssa oli tyypillisiä ongelmia: Piiras paistui liikaa alta ja liian vähän päältä. Mutta sellaista se on, lomalla...

Metsmaasikapirukas

1 l tuoreita metsämansikoita

sokeria (veneessä, agavesiirappia kaupungissa)

1 prk GoGreen Vispi -kermaa kuohkeaksi vatkattuna

1 rkl rypsiöljyä

1 rkl vaniljasokeria

2 dl sokeria

2,5 dl (täysjyvä-)vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tl kaardemummaa

mantelirouhetta

Vatkaa Vispi kuohkeaksi. Lisää rypsiöljy tasaisena nauhana ja jatka vatkaamista. Sekoita varovasti joukkoon vaniljasokeri ja sokeri. Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja kaardemumma. Kääntele kermaseokseen. Jos taikina tuntuu liian löysältä, lisää vielä hiukan jauhoja. Sen tulisi olla melko helposti levitettävää, mutta pysyä kuitenkin lusikassa.

Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Kaada päälle mansikat, joihin on sekoitettu sokeri/agavesiirappi. Ripottele päälle mantelirouhe. Paista n. 200 asteessa, uunin alaosassa n. 30 min. Tarkkaa aikaa on vaikeaa antaa, koska veneuunin kanssa oli ihan omat aikataulut. Jäähdytä ja tarjoa kaurajätskin tai vaniljakastikkeen kanssa.

Välipalaa, kiitos!

Loma on lopullisesti ohi, koulut alkaneet ja akuutti välipalapula iski jo toisena päivänä. Nyt kaapista täytyy löytyä jotain nopeaa, hyvää ja terveellistä, jolla kasvuikäinen voi omatoimisesti täyttää vatsansa.

Päätin haastaa ruokapalstojen suosittelemat kinkkusämpylät ja kalkkunabagelit vege-skonsseilla, joiden valmistus on sitä paitsi naurettavan helppoa ja nopeaa. Skonssien (scones) ohjeet vaihtelevat huomattavastikin riippuen maasta ja maanosasta. Kaikki muistavat luultavasti myös koulun köksätunnin litteät teeleivät. Ne ovat kuitenkin kaukana englantilaisista klo viiden teellä tarjottavista kuohkeista leivonnaisista.

Itse harrastan lähinnä amerikkalaistyylisiä skonsseja, joissa täytyy ehdottomasti olla mukana kuivattuja marjoja, esim. karpaloita tai edes rusinoita. Skonsseihin voi helposti upottaa myös kaikenlaista muutakin terveellistä, kuten seuraavassa ohjeessa. Nämä skonssit tai teeleivät ovat lisäksi vähärasvaisia ja jonkin verran makeita. Kun en lausunut nimen suluissa olevaa osaa ääneen, ne läpäisivät ongelmitta lapsitestin.


Kookos(kesäkurpitsa-)skonssit (n. 15 skonssia)

Kosteat ainekset:

• 5 dl kookosmaitoa (käytin 500 g pahvitölkin Rainbow-kookosmaitoa)
  
• 2 tl omenaviinietikkaa
  
• 1,5 dl kuivattuja karpaloita, kirsikoita, puolukoita tms.
  
• 1,5 dl kuivattuja päärynöitä silputtuna
  
• 1,5 dl kookoshiutaleita
  
• 5 dl kesäkurpitsaa hienoksi raastettuna
  
• 2 dl vaaleaa ruokosokeria
  
• 2 tl vaniljasokeria
  

Kuivat ainekset:

• n. 10 dl vehnäjauhoja, joista osa täysjyvää (esim. 3 dl)
  
• 1 tl leivinjauhetta
  
• 1 tl soodaa
  
• 1 tl kuivahiivaa
  
• 2 tl kananmunan korviketta (esim. No Egg) - voi jättää poiskin
  
• 2 tl hienoa merisuolaa
  

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen ja voitele kaksi peltiä tai päällystä leivinpaperilla.

Sekoita toisessa kulhossa kosteat ainekset (ja sokerit), toisessa kuivat ainekset. Kuivahiiva saattaa tuntua oudolta, eikä se alkuperäisiin skonssiohjeisiin kuulukaan. Jostain syystä se mielestäni kuitenkin parantaa leivonnaisen rakennetta ja säilyvyyttä. Jos et halua käyttää hiivaa, korvaa se 1 tl leivinjauhetta. Sekoita kosteat ainekset jauhoseokseen, vältä ylimääräistä sekoittelua, koska muuten skonsseista tulee sitkeitä. Anna taikinan levätä n. 15 min. ja nostele sitten kahden lusikan avulla leivinpelleille pyöreiksi leipäsiksi. Taikina on löysähköä. Paista uunissa n. 2o min. (tai uunista riippuen), kunnes skonssit ovat kullanruskeita. Tarjoa heti tai myöhemmin. Toisin kuin perinteiset teeleivät, nämä ovat hyviä seuraavanakin päivänä ja kestävät hyvin myös pakastamista. Tosin tällöin sulatus uunissa tai mikrossa maksimoi makunautinnon.



Kesäkurpitsa mehevöittää rakennetta ja on muutenkin hyvää, mutta siitä ei kannata puhua ääneen lasten kuullen...

Paluu perunakattilan ääreen

Itämeren kierros on tehty (siitä ehkä lisää myöhemmin) ja venekeittiön jälkeen oma köökki on suorastaan valtava ja käsittämättömän hyvin varusteltu! Kaikenlaisten ruokaseikkailujen jälkeen (vegaani veneilijä ei ehkä ole se helpoin asiakas rantakrouvissa) on hyvä palata perusasioiden ääreen. Ja mikä voisi olla sitä enempää kuin peruna.

Uudet perunat ovat tosin vaikea ruoka. Jo ennen juhannusta alkaa varhaisperunan ympärillä käsittämätön hypetys, mutta kerta toisensa jälkeen kelmeitä harsopottuja haarukoidessani ihmettelen, kenen mielestä ne ovat oikeasti hyviä. Toinen ihmetyksen aihe on, miksi Suomesta on niin vaikeaa saada hyviä perunoita, kun kasvuolosuhteet ovat käsittääkseni kerrankin suosiolliset. - Tämä ihmetys kyllä jatkuu ympäri vuoden.

Varsinainen uuden perunan sesonki alkaakin Vegaanissa vasta elokuussa, kun pottua alkaa nousta sukulaisen perunapenkistä sellaisia määriä, että siitä riittää jaettavaksi myös meille  kaupunkilaisille. Sitä paitsi itse nostettu luomuperuna on parasta, kun sen saa lautaselle saman tien. Silloin kypsäksi höyrytetyn siloposken äärellä kelpaa jo herkistyä.

Perunan ollessa pääroolissa lisukkeet ovat melko pienieleisiä. Tässä kaksi suosikkiani. Lisäksi vielä rapeaa salaattia ja ruisleipää, niin kesäinen ateria on täydellinen.

Linssikaviaari

- Mustat pienet beluga-linssit ovat tähän lisukkeeseen tyylikkäin valinta, mutta myös muut pienet kuorimattomat linssit käyvät. Koska myös mustan viinimarjan sato on nyt parhaimmillaan, halusin hyödyntää niidenkin lehtiä. Kourallinen lehtisilppua yhdessä tuoreen tillin kanssa maustoi linssit todella herkullisiksi.  

• n. 3 dl belugalinssejä
• 2 punasipulia
  
• 2 valkosipulinkynttä
  
• kourallinen mustaherukan lehtiä
  
• nippu tuoretta tilliä hienoksi silputtuna
  
• 1 tl karkeaa makeaa sinappia tai karkeaa dijon-sinappia  + 1 tl agave-siirappia (tai vastaavaa makeutusainetta)
  
• 1 sitruunan mehu
  
• n. 1 tl raastettua sitruunankuorta
  
• mustapippuria myllystä
  
• hienoa merisuolaa
  
• 1 rkl pellavansiemenöljyä
  

Keitä linssit kypsiksi n. 30 min. Valuta ja jäähdytä.Leikkaa sipulit pieniksi kuutioiksi, purista valkosipulinkynsi. Kaada kattilaan n. 1 rkl rypsiöljyä ja hauduta sipulisilppua miedolla lämmöllä n. 3 min. Silppua mustaviinimarjan lehdet ja lisää sipuliseokseen. Jatka hauduttelua kannen alla n. 10 min. Ota pois liedeltä ja lisää sipulien joukkoon linssit ja muut ainekset. Anna seoksen vetäytyä n. tunnin ajan ennen tarjoilua, että maut ehtivät tasaantua. 

Korianterimajoneesi

- Tilli ja uudet perunat ovat käsite, mutta omassa pöydässäni rinnalle on kiilannut korianteri. Kesäisin käytän yleensä kasvimaalle villiintynyttä siemenkorianteria, jonka lehtien maku on miedompi. Lisäsin majoneesiin korianterin oksista myös vihreät siemenet, jotka ovat siis tässä vaiheessa vielä raakoja. Niiden maku on aika muikea, mutta korianterin ystävänä mielestäni erityisen nami.

• 1 dl vegemajoneesia
  
• 1 dl maustamatonta soijajugurttia
  
• reilu nippu tuoretta korianteria silputtuna
  
• mustapippuria
  
• 1/2 limen mehu
  
• 1 - 2 tl sokeria
  
• (suolaa)
  
• (tuoreita korianterin marjoja)
  

Sekoita majoneesi ja soijajuge keskenään. Lisää loput mausteet ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.