Uusi blogi, uudet kujeet

Tämä blogi ei enää päivity,

mutta tarinat ruuasta ja sen ympäriltä jatkuvat.

Uusia reseptejä,

tietoa ja inspiraatiota

löydät hyvän mielen ruokablogistani:

MieliRuoka.fi

Tervetuloa uusille apajille!

Syynissä uusi paleokeittokirja ja tulevaisuuden näkymät

Luolamies joutuu viherpiiritykseen.

Paleo ja raakaruoka?

Joku voi nyt kysäistä, mitä Paleokeittokirja tekee raaka- ja vegaanista kasvisruokaa pursuavassa blogissa. Toki kannessa poseeraava Thomas Rode Andersen on tyylikäs ilmestys, Mikkel Adsbølin ruokakuvat komeita (kannattaa käydä nettisivuilla kuolaamassa) ja kirjan taitto kekseliäs. Mielenkiintoni juuri suomennettuun keittokirjaan heräsi kuitenkin siksi, että paleossa ja raw foodissa löytyy yhtymäkohtia. Paleolinjaa noudattava ystäväni on jo vuosia lainaillut ohjeita reseptikansioistani ja ruokailemme yhdessä muutenkin sujuvasti. Molempia kiinnostavat aito ja mahdollisimman alkuperäisessä muodossa oleva ruoka, siemenet ja pähkinät sekä villiruoka. Eikä maitotuotteitakaan juuri näy kummankaan kokkauksissa. Meillä on jaettu intohimo raakakakkuja kohtaan. Totuus on myös se, että perheessäni majailee lihanhimoisia petoja, joiden karjuntaan silloin tällöin vastaan heittämällä kehään jotain pihvin tapaista. Ja mielelläni valmistan eläinproteiinit mahdollisimman laadukkaasti.

Paleokeittokirja

Andersen on tanskalainen huippukokki, joka on työskennellyt tunnetuissa ravintoloissa. Tausta näkyy kirjan ohjeista löytyvillä ammattilaisen nikseillä mm. raaka-aineiden käsittelystä ja kypsennyslämpötiloista. Toisaalta reseptiikassa on saman suuntaista gourmet-keittämisen makua, jota tapaa ravintolakokkien keittokirjoista. Andersenilla on kuitenkin missio: Hän tuo avoimesti esiin tavoitteensa levittää sanomaa paleoruokavalion ja fyysisen treenin hyvää tekevistä vaikutuksista.

Kirjan johdannon mukaan reseptit perustuvat tuoreimmalle tutkimustiedolle ihmisen genetiikan ja ruokavalion välisestä suhteesta. Tosin lähdeviitteitä tai kirjallisuusluetteloa kirjasta ei löydy ja perusteet on ennemminkin esitetty henkilökohtaisten kokemusten suodattamina. Varsinaista faktatietoa kivikauden ruokavaliolle kannattaa siis lähteä etsimään muualta. Tekstin punaisena lankana toimiikin Andersenin oma tarina hieman lösähtäneestä keski-ikää lähestyvästä miehestä huippukuntoiseksi moderniksi luolamieheksi, mitä ei epäröidä tuoda esiin myöskään kirjan kuvissa. Ruokalajien lisäksi lukija pääsee ihailemaan myös Andersenin treenattuja lihaksia. Ehkäpä tämä vetoaa myös niihin miehiin, joita eivät kokkauskirjat muuten kiinnostaisi (puhumattakaan "hyvinvointihörhellyksestä"). Ovathan paleo ja karppaus muutenkin miehiä puhuttelevia ruokavaliosuuntauksia.

Itseäni tämä pumppauskulttuurin ja ruoan yhdistäminen ei innosta. Toki olen samaa mieltä siitä, että paras ruoka tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Treenin ja ravinnon combo on kuitenkin omiaan synnyttämään myös epäterveitä ilmiöitä, fanatismia, jopa syömishäiriöitä. Sama riski on tietysti kaikissa äärimmäisissä ruokavalioissa, raakailu mukaan lukien.

Missä täällä on smoohtie-osasto?

Mutta takaisin reseptiosioon. Hieman yllättäen vihersmoothieita tai tuoreruokaa, joita monet luolamies- (ja -nais) ystäväni harrastavat kirjasta on turhaa etsiä. Salaatit on hukutettu majoneesiin ja kasvikset tarjoillaan pääosin kypsennettynä. Kirjan lähestymistapa kivikautiseen ruokavalioon onkin käytännönläheinen ja sovellettu, ns. paleo 2.0. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ohjeissa käytetään maitotuotteita sekä sellaisia "jalosteita" kuten sinappi, wasabitahna ja viinietikka. Esiintyypä yhdessä ohjeessa vehnäjauhokin, tosin paistokuoressa, joka ilmeisesti jätetään syömättä. Liputan ehdottomasti käytännönläheisyyden ja joustavuuden puolesta. Jotenkin vain ohjeet, jotka vilisevät voita, ranskankermaa ja juustoa eivät herätä ajatusta terveellisestä ruoasta, vaikka Andersen tarjoaakin perusteluiksi "viimeisintä tutkimustietoa" eläinrasvojen tarpeellisuudesta.

Lihatalouden sijaan olen keskittynyt shison ja lehtikaalin ylituotantoon.

Vege ei vakuutu

En antaudu tässä sen syvällisemmin sotaisanakin leimahteleviin rasva - tai hiilarikeskusteluihin. Vakuuttavaa tutkimustietoa paleodietin hyödyistä löytyy mutta toisaalta myös runsaasti kasviksia, tuoreruokaa ja hyviä hiilareita sisältävän ruokavalion eduista. Olemme yksilöitä ja siksi tilaa on monenlaisille ruokavalionäkemyksille.

Kiistämätön fakta on kuitenkin se, että lihan ja maitotuotteiden tuotanto kuormittaa ympäristöä. On täysin kestämätön ajatus, että maapallomme rapiat 7 miljardia ihmistä alkaisivat ahmia paleodietin mukaisia määriä lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia, maitotuotteet päälle (vaikkei nykyinen länsimainen meno ehkä siitä kauas jääkään). Kaunis ajatus luomulihan, riistan ja villikalan suosimisesta ei sekään kanna. Näemme jo, mitä on esimerkiksi tapahtumassa merien kalakannoille liikakalastuksen seurauksena. Voi olla, että ihmisen ruoansulatus ja fysiikka ei ole suuresti muuttunut sitten kivikauden. Ympäröivä maailma ja väkiluku sen sijaan ovat. Kivikauden väkilukua voidaan vain arvailla. Suuntaa antaa esim. arvio, jonka mukaan nykyisessä Ranskassa olisi paleoliittisella kivikaudella elellyt ajanjaksosta riippuen 20 000 - 50 000 asukasta. Villipeuroja on taatusti riittänyt mukavasti tämän kokoisen porukan ruokkimiseen. Mutta entä, jos nykyiset n. 65 milj. asukasta heittäytyisivät moderniksi metsästäjäksi ja lähtisivät riistan pyyntiin? 

Oman six-packin ympärillä pyörivän ravintokulttuurin sijaan peräänkuulutan laajemmasta ja kauaskantoisemmasta perspektiivistä katsottuja resepti-innovaatioita. En edes ehdota, että kaikki ryhtyisivät vegaaneiksi. Sen sijaan tarvitsemme yhä edelleen fiksumpia vaihtoehtoja rypsipossulle, norjalaiselle lohelle ja broilerisuikaleille. Kestävää gourmeekokkausta, jossa eläinprode on pikemminkin lisuke, kuin annoksen tähti. Vegesafkaa ilman leimaa viherpiperryksestä. Herkkuja, jotka tekevät oikeasti hyvää yksilölle ja koko planeetalle. Aidosti kestäviä arjen valintoja .

Kiitos ja näkemiin!

Keittiökameleontti kiittää ja kumartaa. On aika jatkaa eteenpäin. Tämä blogi vaikenee toistaiseksi, sillä paneudun nyt täysillä uuden hyvän mielen ruokakirjan ja siihen liittyvän sivuston luomiseen. Keittiökameleontti puuhailee kuitenkin edelleen Instagramin ja Facebookin puolella, jossa voit kurkkia mm. kirjan kypsymistä ja muita ruokaoivalluksia. Uusi blogi näkee pian päivänvalon. Tulen kyllä kertomaan, kun se päivä koittaa. 

Ilmasto on lämmennyt niin, että maalla maissikin tuottaa jo vuosittain satoa ja viiniköynnös rypäleitä kasvihuoneessa. Oman pihan goji ei kuitenkaan taida ennättää marjoihin asti tänä kesänä.

Paleokeittokirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Grillatut Tofu-melonivartaat

Tämä on ollut huikea vesimelonikesä. Olen kantanut selkä vääränä ja hauikset paukkuen kaupasta melonin toisensa jälkeen - todetakseni hetken kuluttua, että jääkaapin viileydestä minua tervehtii enää ohut viipale. Meillä asuu melonisyöppöjä. Asiaa ei auta se, että ns. normimeloni on kutistunut minikokoiseksi. Katselin kaiholla kunnon arbuuseja Sisilian toreilla ja melonikojuissa. Makukin oli niissä kohdallaan: makea ja jotenkin aavistuksen jauhoihen, kuten meilläkin ennen vanhaan.

Mini tai maksi, vesimelonista ei voi saada tarpeekseen. Sellaisenaan nautittuna vesimeloni on tietysti parasta mutta se on löytänyt tiensä myös salaatteihin, smoothieen, mehuihin, granitaan, mehujääksi ja grilliin. Tänäänkin syntyi illalliselle mainioita vartaita, joihin pistelin melonin lisäksi tofua, kesäkurrea ja paloiteltua limeä. Esikuvana toimi lihaperäinen ohje jostain italialaisesta keittokirjasta. Yhteistä niillä oli tosin vain sitrus sekä tuoreet yrtit, joita saa nyt napsittua ylellisesti suoraan pihalta.  

Grillatut tofu-melonivartaat

9 - 10 varrasta

• reilu viipale vesimelonia
• 11/2 pkt kylmäsavu- tai marinoitua tofua
• 2 luomulimeä
• tuoreita laakerinlehtiä
• kokonainen (tuore) valkosipuli
• nippu tuoretta timjamia
• 1 tuore rosmariinin oksa
• muutama oksa tuoretta salviaa
• reilusti vastajauhettua mustapippuria
• 3/4 tl laadukasta suolaa
• 1/2 dl oliiviöljyä

Paloittele kesäkurpitsa ja meloni reiluksi suupaloiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja puolita. Leikkaa limet lohkoiksi ja puolita lohkot vielä pienemmiksi. Sekoita suuressa kulhossa. Silppua joukkoon tuoreet yrtit, lisää laakerinlehdet kokonaisina. Lisää suola, mustapippuri ja oliiviöljy. Sekoita perusteellisesti ja jätä marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

Ennen grillausta pujottele vartaisiin vuorotellen kesäkurpitsaa, melonia, limeä, laakerinlehti ja valkosipulin kynsi. Grillaa pikaisesti, kunnes kasvikset saavat väriä. Ulkogrillin puutteessa tämä käy kätevästi myös uunin grillivastuksen alla. Tarjoa heti. Kylkeen sopi mainiosti (kotitekoinen) tapenade.

Pistaasi-granita ja herkkuterveiset Sisiliasta

Lämmin eteläinen ilmavirtaus on hieman helpottanut paluuta Italian matkalta tänne Suomeen ja kuumuuden ennustetaan jatkuvan. Huippua, sillä nautin helteestä, kunhan vain tarjolla on riittävästi kylmiä juomia ja vesimeloneita! - Ja jotain jäätelön kaltaista, kuten vaikkapa granitaa, jonka makuun pääsin Sisiliassa. Taisi jopa lopulta muodostua matkadiettini kulmakiveksi. Kolmetoistavuotias matkaseuralaiseni pitäytyi jäätelöissä.

Teinin kanssa matkustaessa mielenkiinto ruokarintamalla suuntautui kaiken kaikkiaan helppoihin kohteisiin ja fine dining jäi suosiolla väliin. Erilaista katuruokaa, torien antimia ja antipasto-ostastoa tuli kyllä sämplättyä, mitä nyt trattorioista, pasticcerioista, tavola caldoista ja osterioista sattui saamaan - pizzan ja pastan lisäksi. Parhaat paikat löytyivät luonnollisesti muualta kuin kiihkeimmistä turistikeskittymistä ja niihin osuimme retkillämme yleensä lounasaikaan. Silloin kukaan ei vielä halunnut tukevaa ruokaa. Illalliseen mennessä olimme jo rantautuneet hotellimme tuntumaan, joka sijaitsi Tormina Maressa. Kaunis ja rauhallinen kohde, jonka kuppiloiden illallismenut eivät valitettavasti kuitenkaan edustaneet sisilialaisen keittiön hohdokkainta antia. Tai sitten hinnoissa tuntui niin reipas turistilisä, että annokseen tuli väkisinkin karvas sivumaku. Tämä koski myös varsinaista Taorminan kaupunkia ylempänä rinteessä.

Hyviä kahviloita sen sijaan löytyi kaikkialta. Sisilia pursuaa pistaasi- ja manteliherkkuja ja niitä sitten nautimmekin eri muodoissa. Pistaasijäätelö ja -granita ovat must have, jos hiukkaakaan normijäätelöä sietää. Ei käsittämätöntä karvasmateliaromia, jota meillä tungetaan kaikkiin pistaasi-nimellä kulkeviin tuotteisiin, vaan ihan ehtaa pistaasin omaa makua. Tässä päivän granitat perinteisessä seurassa con brioche. 

Ensialkuun granitan ja briossin yhdistelmä tuntui jo ajatuksenakin överiltä, mutta loppuviikosta ei tehnyt tiukkaakaan. Jätskillä täytettyä versiota en sentään kokeillut. Kuvassa vasemmalla reissun paras anrancino - friteerattu riisipallo (tai pikemminkin köntti), joka Catanian Caffe Europeossa oli täytetty tavallista runsaammin pinaatilla ja ricotta-juustolla. 

Kotiinpaluun jälkeen olen palaillut taas hieman askeettisempiin ja epäilemättä pidemmän päälle terveellisempiin sapuskoihin, mutta pistaasi-granitaa on ollut pakko saada edelleen. Valmistus on onneksi helppoa ja kotioloissa sen voi tuunata myös paremmin arkikäyttöön sopivaksi, makeuttaa sokerin sijaan hunajalla jne. Tässä vielä esikuva Syrakusasta, josta löytyi reissun paras jätski- ja granitakiska: Gelati Bianca.

Pistaasi-granita

3 - 4:lle

• 2 dl pistaasipähknöitä (kuorettomia) + vettä liotukseen
• 1 rkl soijalesitiiniä
• 2 - 3 rkl mietoa kotimaista hunajaa
• 5 dl vettä
• (siitepölyrakeita)

Huom: Ohjeeseen sopivat parhaiten kuorettomat ja suolattomat pistaasipähkinät. Kuitenkin jos niiden löytäminen tuottaa ongelmia, kuoriminen ja kunnollinen liotus poistaa suolaisuuden, joten myös kuorellisina myytäviä pistaaseja voi hätätilassa käyttää. 

Liota pistaaseja yön yli väljässä vedessä. Siivilöi ja huuhtele. 

Laita yhdessä muiden ainesten kanssa tehosekoittimeen ja blendaa maitomaiseksi seokseksi. 

Lisäsin joukkoon myös Zafferana Etnean kylästä ostamaani siitepölyraetta, sillä halusin korostaa hunajaista aromia. - Tuoreen, vastakerätyn ja vielä pehmeän siitepölypalleron maku on muuten jotain aivan muuta kuin kovien kikkaroiden, joita saa ostaa superfuudikaupoista.

Kaada pistaasiseos jääpalamuotteihin tai pariin litran vetoiseen minigrip-pussiin ja siirrä pakastimeen. Annoin omani jäätyä kunnolla eli seuraavaan päivään.

Blendausvaiheessa minigrip-menetelmä osoittautui kätevämmäksi, sillä ohueksi jäätyneestä levystä on helppoa murtaa tehosekoittimen rouskuteltavia paloja.

Tehosekoita hileiseksi seokseksi ja lusikoi tarjoilukippoihin. Tarjoa välittömästi, sillä granita sulaa pikavauhtia. Loput voi juoda pillillä.

Tässä vielä Mazzarron lahden tunnelmissa.

Snapshot Recipe: Kylmä selleri-melonikeitto

Silloin kun tekee mieli jakaa pikaisten ja viilentävien ruokien reseptejä, ollaan jo mukavissa kesälomatunnelmissa sekä sään että fiiliksen puolesta. Helteellä erilaiset salaatit ovat perusruokaa, mutta välillä tekee mieli surauttaa kylmä keitto. 

Gazpacho on kypsän kesän suosikkini, mutta ihan vielä en ole päässyt tomaattiversioihin. Viime päivinä sen sijaan on valmistunut useaan otteeseen pikantti herkku varsiselleristä ja cantaloupe-melonista. Odottelin inspiraatiota kunnollisiin kuvaussessioihin, mutta aurigon vihdoin paistaessa en ole juuri jaksanut viettää aikaa ruokahommissa. Niinpä reseptin valokuvailu jää nyt instagram-asteelle, ettei sopparesepti painuisi ihan unholaan.

Viileä selleri-melonikeitto

(2 - 4:lle)

• 1/2 cantaloupe- tai gaia-meloni
• 5 vartta selleriä
• 1 nuori sipuli varsineen
• 1 - 2 valkosipulinkynttä
• 1 punainen chili (siemenet poistettuna)
• 1 kokonainen säilykepaprika (grillattu)
• 1 limen mehu (ja 1 tl raastettua kuorta, jos käytät luomua)
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 1/2 tl sinappia
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 dl laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä
• laadukasta suolaa maun mukaan
• reilusti vastarouhittua mustapippuria
• tuoretta basilikaa tai korianteria

Tarjoiluun: 1/2 avokado

Kuutio melonin liha siemenineen päivineen tehosekoittimeen. Viipaloi joukkoon sellerit ja chili sekä sipuli varsineen. Lisää myös valkosipuli ja loput aineet tuoreita yrttejä lukuunottamatta. Surauta pikaisesti tasaiseksi keitoksi. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Viimeistele silputulla basilikalla tai korianterilla. Tarjoa heti tai jos haluat täysin kylmän keiton, viilennä vielä pari tuntia jääkaapissa. Keiton kyljessä maistuu kypsä avokado.

Tämän reseptin myötä jään hetkeksi lomalle ja lennähdän Sisilian aurinkoon tankkaamaan italialaista elämäniloa, huikeita maisemia ja välimeren ruokapöytien antimia. Arrivederci!

Sokeriton Minttu Carobkakku (Raw)

Vietin jo kolmatta kertaa viikon Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa perehdyttämässä kurssilaisia raakakokkauksen saloihin. Antoisa viikko Brändön saaren merellisissä maisemissa, villiruusujen kukkiessa ja auringon pilkahdellessa. Helsinki likosi sillä välin vielä sateessa.

Ryhmässä oli tällä kertaa poikkeuksellisen paljon vakavien terveyshaasteiden kanssa kamppailevia sekä jo kokeneita elävän ravinnon konkareita. Niinpä piti oma vaihdekin kääntää piirun verran terapeuttisemman ruokavalion suuntaan. Ituja, versoja ja orasdrinksuja siis. Arjessa en ihan näin puhdistavaa sapuskaa yleensä kaipaa, mutta kuuriluontoisesti tekee toki hyvää kenelle tahansa.

Vihertankkauksen lisäksi tiukimmalla ruokavaliolla olevat välttelivät kaikkea sokeria, mukaan lukien hedelmät ja marjat. Tämä asetti pienoisia haasteita mm. ohjelmassa olleelle kakku-workshopille, kun ainut sallittu makean lähde oli stevia, jota itse en käytä juuri ollenkaan. Olen kuitenkin aina valmis tarttumaan haasteisiin ja yhdessä maistellen saimme sokerittoman porukan kanssa aikaiseksi yllättävän kiinnostavan kakun. Hienosäädin reseptiä vielä kotona ja tein alkuperäisestä carobilla maustetusta (raakakaakao oli niin ikään pannassa) kakusta myös minttuisen version.



Itse en ole kovin makean perään muutenkaan, joten voin rehellisesti sanoa, että oma herkkunälkäni hiljenee tällä kakulla täysin. Arkipäivän välipalana tai kahvi-/ teekupin kylkiäisenä tällainen vain aavistuksen makea tarjottava puolustaa varsinkin paikkaansa. Makean syömistä kun kannattaa kenen tahansa pitää kurissa vaikka raakakakkujen sokeri onkin yleensä sieltä fiksummasta päästä.

Kakun pohja syntyy kookoksesta ja parapähkinöistä - himppasen makeita molemmat. Täyte on carob-avokadomoussea. Carob maistuu hieman makealta (raakakaakaon latautuessa karvaan ja happaman ulottuvuuksille), samoin kakun mausteet vanilja ja kaneli. Todellista makeutta tuovat kuitenkin nesteenä käyetty lakritsinjuuritee sekä aavistus steviaa. Stevian käytössä vähemmän on enemmän, mikäli haluaa välttää pistävän keinotekoista makeutta. Niinpä sitä on mukana vain muutama tippa makeareseptoreja aktivoimassa.

Sokeriton Minttu Carobkakku (Raw)

8:lle

Pohja :

• 3 dl kookoshiutaleita
• 1 dl parapähkinöitä (kuivia)
• 1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
• 1 tl kanelia
• 2 rkl carob-jauhetta
• ripaus laadukasta suolaa
• 3 tippaa steviaa
• (1 - 2 rkl vettä)

Laita kookoshiutaleet monitoimikoneen kulhoon ja jauha riittvän kauan, kunnes seoksesta tulee tahmaista. Lisää loput ainekset ja aja muruseokseksi. Jos taikina vaikuttaa liian kuivalta, lisää hieman vettä. Painele 18 cm halk olevaan irtopohjavuokaan.

Täyte

• 3 - 4 pehmeää avokadoa
• 5 oksaa piparminttua tai piparminttuöljyä maun mukaan
• 1,5 dl lakritsinjuuriteetä jäähdytettynä*
• 1 rkl kookosöljyä 
• 1 rkl psylliumsiemenjauhetta
• 1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
• 1 tl kanelia
• 4 tippaa steviaa
• 3 rkl carob-jauhetta
• ripaus laadukasta suolaa

Valmista lakritsinjuuritee ja sekoita joukkoon kookosöljy. Anna jäähtyä. Jos käytät tuoretta piparminttua, riivi lehdet täytteeseen. Tehosekoita kaikki täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Tarkista maku. Steviaa voit toki lisätä, jos sen maku miellyttää. Kaada täyte pohjataikinan päälle ja siirrä viileään jähmettymään.

* Muutama huomio ohjeesta:

Lakritsinjuuriteen tilalla nesteenä voi käyttää myös kookosvettä.

Mintun voi jättää myös kokonaan pois tai laittaa tialle 1/2 appelsiinin raastetun kuoren (mutta ei itse hedelmää).

Käytin tässä kakussa CocoVi:n raakalaatuista carob-jauhetta, joka on vaaleampaa kuin monet muut markkinoilla olevat, useimmiten paahdetut carob-jauheet. Sen maku on myös näitä kevyempi.

Nokkosrullia, lukemisia ja muita sadepäivien puuhia

Päätin tulla ilmoittautumaan, etten ole huuhtoutunut sadeveden mukana enkä syväjäätynyt puutarhatuoliin. Elämän muut asiat vain ovat ajaneet bloggaamisen edelle. 

Juhannus tuli ja meni. Sinnittelimme ulkona kuuroista ja kylmästä huolimatta. Ulkona viihtyminen on pukeutumiskysymys. Villavällyt ja Hesarista bongattu juhannusglögi auttoivat myös asiaa. Itse uutetusta raparperimehusta valmistetusta, muutamalla mansikalla ja lorauksella giniä terästetystä juomasta tuli suoranainen hitti. Lapset pitivät pelkästä mehuversiosta, eli toimii niinkin. Totesin samalla, että raparperimehuun saa kätevästi uppoamaan maalla pursuavaa ylituotantoa ja mehun valmistus on naurettavan helppoa. Paloiteltuja raparperin varsia vain suureen kattilalliseen vettä tekeytymään n. vuorokaudeksi. Itse tein  suhteessa 3 osaa vettä, 2 osaa raparperia. Makeutuksen hoidin hunajalla, eikä tarvinnut kuumennella mitään. Varren palat vain siivilöidään lopuksi pois ja pullotetaan juoma.

Juhannusgrillistämme löytyi kotitekoisia tofunakkeja, vesimelonia ja halloumia. Tofunakeista tuli täydellisiä, varsinkin kun kyytipoikana oli vielä itse keitelty BBQ-soosi. Tallensin onneksi ohjeet paperilapulle, joka kuitenkin  päätti arkistoitua toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan. Toivottavasti löydän sen vielä. 

Itselleni kesä on ennenkaikkea nauttimista ulkoilmasta, satoi taikka paistoi. Niinpä koleasta säästä huolimatta - tai juuri sen vuoksi on tullut tehtyä kaikenlaista. Kasvimaan kuopiminen ja nurmikon rassaus pitävät lämpimänä. Maalla lehtikaalit ovat lähteneet hyvin kasvuun sillä kaalit viihtyvät viileässä. Testikasvatuksessa on myös superterveelliseksi hehkutettu vanha etelän herkku collard greens, joka niin ikään on puskenut esille hyvät taimet. Tilasin siemenet Plant World Seedsistä, kun Suomesta ei tuntunut löytyvät - edes nimeä tälle lehtivihannekselle.

Sain myös vihdoin luettua Ruokapyramidihuijauksen, joka on kököttänyt yöpöydällä jo tovin. Kirjasta on blogeissakin kirjoitettu erinomaisia yhteenvetoja ja arvioita mm. täällä ja täällä, joten en referoi sisältöä sen tarkemmin. Totean vain, että tällaisia kirjoja tarvitaan, vaikka niiden lukeminen hieman lisääkin tuskaa ruokatuotannon raadollisuuden edessä. Pollanit, Mats-Erik Nilssonit, Jeffrey Saffronit ym. lukeneena mietin ensin, mitä uutta Ruokapyramidihuijaus voisi tälle saralle tuoda. Kirjan suurin anti on kuitenkin ehdottomasti näkökulma juuri meikäläiseen ruoka- ja ravitsemuskeskusteluun. Hieman paasaavasta tyylistä huolimatta Kovanen ja Lapinoja tarkastelevat ruokateollisuuden, ravitsemussuositusten ja terveyskeskustelun kenttää ilahduttavan monipuolisesti ja loppupäätemätkin peräänkuuluttavat joustavuutta ja yksilöllisten valintojen kunnioitusta, valveutuneessa hengesssä toki. Kirja olisi suositeltava lisä jokaisen ruokakirjahyllyyn mutta vähintään kaikille valinnoistaan vastuuta kantaville.

Nyt valmistaudun viikkoon Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa, jossa vedän raakaruokakurssia - hupsista - jo kolmatta kesää! Grillirilluttelun jälkeen olen viime päivät elellyt taas lähes yksinomaan raakaruoalla ja valmistautunut Fiskön varsin puhdistavaan kattaukseen. Vaikka syön paljon raakaruokaa normaalistikin, siirtyminen täysin elävään ravintoon saattaa siitä huolimatta aiheuttaa detox-oireita, joten on parempi hieman totuttaa kehoaan etukäteen.

Erityisesti olen hemmotellut itseäni hapatetuilla herkuilla; Kotitekoista kimchiä ja cashew-juustoa on kulunut suorastaan luvattomia määriä. Mutta kuka voisi vastustaa esim. lounaskulhollista (kuva lopussa), jonka kruunaavat cashew-juustolla täytetyt nokkosrullat. Aivan tajuton ruokalaji, jonka salaisuus on poltinkarvojen tainnutus laadukkaalla oliiviöljyllä ja kuivurin lempeällä käsittelyllä. Nokkonen ja oliiviöljy ovat pistämätön :) makupari, joten unohtakaa viininlehtikääryleet! Jos kuivurointi ei ole lajisi, käsittelyn voinee hoitaa myös uunin lämmössä.

Täytetyt nokkosrullat

• mahdollisimman suuria tuoreita nokkosen lehtiä
• laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä
• hapatettua cashew-juustoa tai muuta tuorejuustoa
• hieman raastettua valkosipulia
• reilusti mustapippuria
• (merilevähiutaleita)

Nokkosenlehtien käsittely onnistuu parhaiten talouskäsineet kädessä. Levitä lehdet kuivurin tasolle/ uunipellille. Sivele molemmin puolin oliiviöljyllä. Mausta cashew-juusto (tai vastaava) valkosipulilla ja tupsauta lusikalliset lehtien keskelle. Rouhi päälle reilusti mustapippuria. Itse laitoin myös vähän norihiutaleita, mutta tämä on täysin valinntaista. Kääräise lehdet rullalle kantaosasta alkaen. Siirrä kuivuriin/ uuniin. Kuivurissa, 40 asteessa kuivattele pari tuntia. Uunissa n. 100 asteessa riittänee puolisen tuntia. Rullat ovat valmiita, kun pinta on kuivahtanut. Niille voi halutessaan sipaista vielä vähän oliiviöljyä. Rullat voi nauttia heti mutta ne kestävät myös parin päivän säilytyksen jääkaapissa.

Ruokapyramidihuijaus saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Raparperisämpylät (Gluten-free, vegan)

Tiedättehän sen hyrisevän tunteen, kun on vahingossa keksinyt jonkun oiken hyvän reseptin. Niinkuin vaikka raparperisämpylät. (Huom. leipäset etsivät kuvaussession aikoihin vielä identiteettiään ja luulivat itseään skonsseiksi. Postauksen lopusta löytyy jo kuva täysikasvuisista sämpylöistä.)

Koska raparperia on nyt yllin kyllin, kokeilin sitä vaihteeksi suolaisessa leivonnassa. Piilotin hapanta herkkua ohueksi viipaloituna gluteenittomiin leipäsiin. Pelasin varman päälle ja leivoin siis ensin teeleivän tyyppisiä, koska en ollut varma, miten taikina kypsyisi ja littaleivät onnistuvat yleensä aina. Uunissa aromikkaaksi muuttuva raparperi toi mehevyyttä ja makua, kuten arvelinkin, eikä rakenne vaikuttanut liian kostealta. Tuli myös todistettua, että raparperi toimii ilman sokeria ja pellillinen hupeni saman tien.

Tänä aamuna leivoin jo uuden satsin ja muotoilin taikinan nyt kunnon sämpylöiksi. Taikinan merkittävä elementti on kuumassa vedessä turvotettu psylliumin ja pellavansiementen seos, joka tekee rakenteesta erityisen kuohkean ja sitkoisen. Ja vaikka kohotuksessa työn tekee leivinjauhe ja sooda, lopputulos muistuttaa hämmästyttävän paljon "oikeita" hiivalla kohotettuja sämpylöitä.

Leipäset ovat todella herkullisia jo ihan sellaisenaankin, mutta tämän päälle sipaisin hieman kookosöljyä ja höyläsin tuoretta retiisiä. Kesä on ainakin keittiössä, vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria.

Hikiä, lämpötila +1℃. Kuva: Simo Rinne

Raparperisämpylät

5 - 7 kpl

• 1/4 kp pellavasiemeniä
• 1/4 kp psylliumin siemeniä
• 2 tl laadukasta suolaa
• 2,5 dl kiehuvaa vettä
• 2,5 dl auringonkukansiemeniä
• 2 reilua vartta raparperia
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 2,5 dl kokojyväriisijauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl sooda
• 3 rkl kookossokeri
• 1/4 tl kanelia
• 2,5 dl vähärasvaista kookosmaitoa

Lämmitä uuni 200℃ (kiertoilmauuni, tavallinen 220℃). Kuori raparperinvarret ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Sekoita suuressa kulhossa pellavansiemenet, psyllium ja suola. Kiehauta vesi ja kaada siementen päälle samalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää auringonkukansiemenet ja omenaviinietikka ja anna seoksen turvota hetki. Lisää raparperiviipaleet ja sekoita. Sekoita keskenään riisijauhot, leivinjauhe ja sooda, sekä kookossokeri ja kaneli. Sekoita taikinaan vuorotellen kookosmaidon kanssa. Vaivaa tasaiseksi. Muotoile kostutetuin käsin leivinpaperoidulle pellille haluamasi kokoisia sämpylöitä. Laita uuniin ja vähennä samalla lämpö 180 asteeseen (tavallinen 200℃). Paista 30 - 40 min. riippuen sämpylöiden koosta. Jos teet ohuempia leipäsiä, paistoaika on n. 20 min. Sämpylät ovat valmiita, kun ne ovat saaneet väriä ja muuttuneet kevyemmän tuntuisiksi.

Marja-tarteletit kesän ykkösjuhliin (Raw/ Semi-raw)

Blogi ei päivity, facebook pysyy vaiti ja instagramin puolellakin on hiljaista. Siitä saatte syyttää tätä herraa, joka on pitänyt minut tiiviisti reaalimaailmassa. Pieni suuri mies on meillä lomahoidossa oleva espanjan vesikoira Pedro, jonka mielestä netissä roikkuminen on vain nörttejä varten.

No, ehkä kesä, aurinko ja yleinen elämän ihanuus saattavat myös vaikuttaa jonkin verran siihen, ettei ole huvittanut viettää aikaa näppiksellä.

Kameleontin keittiö ei tosin hiljene koskaan, mutta sielläkin on tehty vain välttämätön. Onneksi joskus syntyy sivutuotteita, kuten nämä pienet tarteletit. Äitikakku lähti jonkun onnellisen syntymäpäiväpitoihin. Miniversiot olivat kuitenkin niin mainioita, että taidan seuraavan kerran tehdä pelkästään niitä.

Pohja on tavallista pehmeämpi ja kevämpi. Sen salaisuus on mantelimaidon valmistuksesta jäävä kuitu. Täyte on sitten sitäkin kermaisempi. Ei siis kaikkein simppelein pikakakku, mutta makuelämys palkitsee kyllä ja lopputulos pääsee taatusti juhlapöydän keskipisteeksi. Ohjeeseen käyvät periaatteessa mitkä tahansa marjat, mutta mustikoista, vadelmista ja karhunvatukoista pidän näissä itse eniten. 

Marja-tarteletit

6 kpl TAI yksi 24 cm halk. iso marjatorttu

• 6 kpl 10 cm halk. pyöreää tartelettivuokaa

Pohja:

• 1 dl taatelipastaa (= n. 2,5 dl kokonaisia kivettömiä taateleita)
• 4 dl mantelimaidon valmistuksesta jäänyttä massaa
• 1 dl kookossokeria
• 1/2 dl sulatettua kaakaovoita tai kookosöljyä
• 1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
• 2 rkl lucuma-jauhetta
• 1/8 tl laadukasta suolaa
• 1/2 dl kaakaorouhetta

Jauha monitoimikoneella (tehosekoitin ei ole hyvä tähän tarkoitukseen) kokonaiset kivettömät taatelit tasaiseksi massaksi. Taateleita ei tarvitse liottaa. Mittaa tarvittava määrä ja käytä mahdollisesti yli jäänyt johonkin muuhun. Lisää loput ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi taikinaksi. Jos tämä tuottaa vaikeuksia, taikinan voi sekoittaa myös käsin. Painele mieluiten irtopohjaisiin tartelettivuokiin (tai yhteen isoon piirasvuokaan), pohjille ja reunoille. Siirrä jääkaappiin/pakastimeem siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Täyte:

• 2 dl cashew-pähkinöitä ---- > liota väh. 1/2 tuntia
• 1,5 dl mantelimaitoa
• 3/4 dl juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia
• 1 tl agarjauhetta TAI 1/2 dl liotettua irish moss -levää
• 1/8 tl laadukasta suolaa
• vettä tarvittaessa
• 1 dl sulatettua kaakaovoita
• 1 tl jauhettua luonnon vaniljaa tai vaniljatangon sisus
• 2,5 dl (sulatettuja) vadelmia, mustikoita tai sekoitus molempia
• (1 rkl juoksevaa hunajaa)

1) Ohje irish mossia käyttäen: Siivilöi ja huuhtele cashewit. Jos käytät irish mossia, laita kaikki kerralla tehosekoittimeen kaakaovoita ja marjoja lukuunottamatta. Tehosekoita sileäksi ja lisää ylimääräistä vettä vain sen verran, että saat tasaisen paksuhkon kreemin.

2) Ohje agar agaria käyttäen: Laita pieneen kattilaan mantelimaito ja kuumenna kiehuvaksi. Vispilöi sekaan agar-jauhe ja hämmennä pari minuuttia, kunnes jauhe on liuennut. Siirrä sivuun ja anna jäähtyä, kunnes paksunee. Siivilöi ja huuhtele cashewit. Laita tehosekoittimeen ja lisää loput ainekset marjoja ja kaakaovoita lukuunottamatta. Tehosekoita sileäksi ja lisää ylimääräistä vettä vain sen verran, että saat tasaisen paksuhkon kreemin.

3) Loppu koskee molempia: Lisää kaakaovoi ja tehosekoita tasaiseksi. Tässä vaiheessa voit lisätä myös marjat TAI jos haluat kaksivärisen kakun kuten kuvassa, kaada puolet massasta tartelettipohjien päälle ennen marjojen lisäämistä.

Ripottele päälle kokonaisia mustikoita tai haluamiasi marjoja. Jos teet kaksivärisen täytteen, blendaa marjat jäljelle jääneeseen täytteeseen. Voit tarvittaessa hieman lisätä makeutusta.

Kaada loppu täyte tartelettien päälle. Jos haluat kevyttä marmorointia, pyörittele varovaisesti puutikulla täytteitä sekaisin. Koristele tarteletit kokonaisilla marjoilla ja siirrä jääkaappiin/pakastimeen jähmettymään.  Tarjoa kesän parhaissa juhlissa.

Ananas-gazpacho

Tämä resepti sai inspiraationsa jo talvella, kun sain käsiini Marc Aulenin Sopat! -kirjan. Testailu sai kuitenkin odottaa vuoroaan pitkään, sillä ensin oli liian kylmää. Sitten tuli toukokuun ensimmäinen lämpöaalto ja hankin jo aineksetkin valmiiksi. Kiirehässäkkä esti kuitenkin surauttamasta testiannosta, mikä on oikeastaan aivan naurettava tekosyy, sillä tämä soppa syntyy minuutissa. Vielä piti elää yhden arkitsen purkauksen läpi, kunnes ollaan taas hellelukemissa ja kylmä keitto lounaaksi tuntuu maailman parhaalta ajatukselta.

Minulla on hyllyssäni useita keittokirjoja, sillä keitto on hieno ja monimuotoinen ruoka. Lämmittävä ja lohduttava tai raikas ja viilentävä. Kevyt tai tuhti, samettia tai sattumia täynnä. Keitto muuntuu moneksi ja moneen tilanteeseen, siitä on oiva osoitus myös Qulma-ravintolaa isännöivän Aulenin kirja, josta löytyy sekä arkeen sujahtavia särpimiä että kutsupöydän keskipisteeksi sopivaa tarjottavaa. Ehkä jotain kertoo se, että Qulman palveluja suurkuluttaa meillä mies eli mistään heppoisista liemistä ei ole Sopat! -kirjassakaan kysymys.

Itse pidän eniten Aulenin ruokafilosofiasta, joka perustuun yksinkertaisuuteen, intohimoon ja raaka-aineiden kunnioitukseen. Sekä mielikuvitukseen, joka on yleensä paljon tärkeämpi ainesosa kuin kalliit raaka-aineet tai hifistelyvälineet. Sellaisenaan kirjan ohjeet sopivat parhaiten sekasyöjän keittiöön, mutta myös vegekokki poimii joukosta monta ideaa, kuten valkosipulisaaren tai appelsiinin ja lantun pikantin yhteenliittymän. Myös keittojen kanssa tarjottavat lisukkeet ovat saaneet kirjassa hyvin ansaitsemansa lukunsa, sillä usein juuri ne nostavat soppakokemuksen arjen yläpuolelle.

Kirjan lopusta löytyy julkkisten kertomuksia suhteestaan Qulma-ravintoaan sekä keittoresepti kultakin. Sinänsä hauska kurkistus, jonka suurin anti ovat mielestäni kuitenkin Jaeseong Parkin huikeat kuvat.

Oma ananas-gazpachoni sai innoitusta kirjan (ainoasta) raakakeitosta: Qulman hot n' sweet and cool.  Nappasin sieltä ananaksen. Juuri muuta yhteistä keitoilla ei kuitenkaan ole, sillä omani on hyvin simppeli oodi kesänraikkaalle kurkulle, sekä ananaksen ja tuoreen tillin liitolle. Keitto oli - kun sitä lopulta pääsin testaamaan - kerralla nappisuoritus ja tämän kesän takuuvarma hitti. Ainakin, jos kelit jatkuvat yhtä lämpiminä. Parasta puutarhassa, pihalla tai parvekkeella nautittuna.

Ananas-gazpacho

Yhteen annokseen tarvitset:

• 165 g kurkkua (= n. 1/2 keskikokoisesta kurkusta)
• 200 g tuoretta ananasta (kuorittuna) (= reilu viipale)
• 1 kevätsipulin varsi
• 1 sellerin varsi
• 1 valkosipulinkynsi
• 1/3 tl suolaa
• 3 rkl mietoa kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• 3 oksaa tuoretta tilliä
• (1 tl ravintohiivahiutaleita)
• reilusti rouhittua mustapippuria

Paloittele ainekset tehosekoittimeen. Tehosekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja tarjoa heti tai jäähdytä tarvittaessa jääkaapissa. Voit myös lisätä keittoon jääpaloja, jos haluat todella viilentävän keiton.

Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta.