Vege-chorizopata

Tämä on Siperian kylmyyteen sopivaa lohturuokaa. Papua ja makkaraa ja lämmittäviä mausteita. "Makkara" on tietty seitania chorizo-tyyliin. Ohje löytyy täältä, lisäsin vain vielä tuhdimmin mausteita.

Papupata sopii erityisesti viikonloppuun. Se ei vaadi kovin monimutkaisia työvaiheita seitan-chorizoa lukuunottamatta (ja siitäkin selviää helpommalla, jos korvaa sen jollain valmiilla vegemakkaralla), mutta jonkin verran muistamista ja puuhailua silloin tällöin. Aloitin oman patani jo perjantai-iltana laittamalla pavut likoamaan. Lopullinen ateria oli valmis sunnuntai-lounaalla, joten slow-foodilla siis mennään.

Postauksen visuaalinen puoli on tällä kertaa kehnommasta päästä, kun oli kiire syömään. Eli pidemmittä puheitta:

(Vege-)Chorizo-papupata (6 nälkäiselle):

• 500 g kuivattuja valkopapuja
• 2 rkl Nomu Spanish Rub -mausteseosta (tai paprikajauhetta, kuivattua chiliä, oreganoa, jeeraa, kuivattua basilikaa ja sahramia)
• 4 punasipulia
• 5 valkosipulinkynttä
• 1 palsternakka pieninä kuutioina
• 1 paprika kuutioina
• 1 tlk kuorittuja tomaatteja
• oliiviöljyä
• 1/2 luomusitruuna
• muutama suikale (kuivattua) appelsiininkuorta
• 2,5 dl punaviiniä
• 1 - 1,2 l kasvislientä
• 1 tl balsamicoa
• 1 tl vaahterasiirappia
• mustapippuria
• ruususuolaa
• oreganoa
• timjamia
• 2 -3 seitan-chorizoa 1/2 cm viipaleina (ohje)
• tuoretta persiljaa

Liota valkopapuja runsaassa vedessä 8 - 10 t. Kaada vesi pois. Keitä papuja suuressa kattilassa siten, että vettä on vähintään kolme kertaa enemmän kuin papuja n. 45 min. tai kunnes papu tuntuu pehmeältä, kun sitä puristaa sormien välissä. Jäähdytä pavut keitinliemessä, tämä estää papuja halkeilemasta mössöksi. Jäähtymiseen menee aikaa. Itse jätin pavut liemeen yön ajaksi ja valmistin padan loppuun vasta seuraavana päivänä. Kaada jäähtyneistä pavuista keitinvesi pois ja valuta kunnolla. Lisää papujen joukkoon Spanish Rub -mausteseos tai vastaava. Anna papujen maustua mielellään väintäin 2 tunnin ajan. Itse tein tämän heti aamulla ja jatkoin padan valmistelua vasta puolen päivän aikoihin.

Pilko sipulit lohkoiksi ja hienonna valkosipulinkynnet, kuutioi kuorittu palsternakka sekä paprika. Freesaa kasviksia hetki oliiviöljyssä. Lisää kuoritut tomaatit, laakerinkehdet, oregano ja timjami ja mustapippuri sekä viini. Kiehauta. Lisää sitruunan puolikas, appelsiininkuoret, balsamico ja vaahterasiirappi sekä kasvislientä sen verran, että sipuliseos peittyy. Anna hautua kannena alla n. 1/2 t. Sekoita joukkoon pavut ja seitan-chorizo. Kaada päälle kasvislientä sen verran, että ainekset peittyvät. Anna hautau miedolla lämmöllä vielä 1/2 tuntia. Tämä pata tykkää odottelusta, jonka aikana maut pääsevät kehittymään oikeuksiinsa, eli syömisellä ei ole kiire. Padan voi jättää odottelemaan esim. ulkoilun ajaksi. Poista ennen ruokailua sitruuna, appelsiininkuoret ja laakerinlehdet. Koristele tuoreella persiljalla.

Tarjosin pataa itse leivotun anisleivän ja tapenaden kanssa. Ja jälkiruoan tiedättekin jo...

Lämmittävää ja herkullista!

Mangoleivokset

Viime sunnuntaina olimme paukkupakkasesta huolimatta ystävien kanssa luistelemassa ja talviurheilun jälkeen maistui tukeva lounas. Tarjosin ensin espanjalaisvaikutteista (vege-)chorizo-papupataa ja jälkiruoaksi mangoleivoksia. Alkupalana oli viime postauksen persimoni-porkkanasalaatti.

Papupata oli ihanaa talviruokaa, mutta postaan siitä myöhemmin ja aloitan nyt jälkiruoasta. Sen valmistuksessa sain vihdoin kokeilla uutta silikonista pikkukakkuvuokaa, joka tarttui mukaan keittiötarvikekaupasta jokin aika sitten. Koristeelliset vuoat saivat heti visioimaan jonkinlaista raakajälkiruokaa, joihin olen edelleen koukussa.

Ideoin leivoksia Yaelianin (Appelsiineja ja hunajaa) ihanalta vaikuttavien mango-limetorttujen

pohjalta, vaikka lopulta sovelsinkin ohjetta aika vapaasti. Halusin pienten kakkuvuokien korsiteellisen pinnan näkyviin, joten käänsin leivokset ylösalaisin. Tein pohjataikinasta tumman ja suklaisen, mikä loi hauskan kontrastin vaaleankeltaiseen mangotäytteen kanssa. (Valitettavasti lopputuloksesta ei ole kuvaa siltäosin, sillä leivokset syötiin ennekuin ehdin asialle.) Täyte oli todella hyvää ja koostumus kiinteää kreemiä myös huoneenlämmössä. (Joka tosin on sekin talvisen viileä) Lisäsin siihen täytteeseen lucuma-jauhetta, joka antoi makeutta ja herkullista makua mutta toimii myös emulgointiaineena. Monissa raakaohjeissa vastaavaan tarkoitukseen käytetään jauhemaista

soijalesitiiniä, mutta sen voi siis korvata lucumalla. Myös maca-jauhe toimii samoin, eli auttaa nesteiden ja öljyn sekoittumisessa keskenään. Lucuman maku sopi sekä mangon että kookosöljyn kanssa erittäin hyvin. Lopputulos oli parhaat raakaleivonnaiset, joita olen tehnyt! Joten voin lämpimästi suositella näitä myös niille, jotka eivät vielä ole tätä lajia kokeilleet. Myös ystäväni, jotka ovat erittäin taitavia kakkuleipureita, pitivät kovasti, vaikka eivät olleet ennen maistaneet raakaleivonnaisia.

Mango-kookosleivokset (6 isoa ja 4 pientä):

Pohja:

1/2 kp (1,25 dl) kuorimattomia manteleita

1/4 kp (0,6 dl) hasselpähkinöitä

1/2 kp (1,25 dl) pecanpähkinöitä

1 dl kookosjauhoa

1 rkl carob-jauhetta

2 rkl raakakaakaojauhetta

10 kuivattua taatelia, siemenet poistettuina

1/2 kp (1,25 dl) rusinoita

ripaus ruususuolaa

2 rkl omenamehua

Täyte:

11/2 kp (3,75 dl) cashew-pähkinöitä liotettuna

1 pss Pirkka pakastettuja mangokuutioita (tai 1 kypsä mango)

5 rkl agavesiirappia

1/4 tl ruususuolaa

luonnon vaniljaa

1/2-1 sitruunan mehu

2 tl raastettua sitruunankuorta

8 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

1 rkl lucuma-jauhetta

Tee ensin pohja. Tällä kertaa jauhoin ensin pähkinät ja siemenet jauheeksi tehosekoittimessa. Lisäsin kaakaon ja carobin ja sekoitin tasaiseksi. Tämän jälkeen hienonsin rusinat ja taatelit monitoimikoneen leikkuriterällä. Lisäsin joukkoon omenamehun ja agavesiirapin sekä ripauksen suolaa ja vaniljaa. Lopuksi sekoitin nopeasti joukkoon pähinä-siemenjauheen, kunnes siitä muodostui tasainen taikia. Ylisekoittaminen saa pähkinöissä olevan öljyn erottumaan, ja taikinasta tulee ryynimäinen. Tämän vuoksi jauhoin ne ensin jauheeksi ja vain nopeasti yhdistin muihin aineksiin.

Taikina on sen verran kiinteää, että sitä voi myös kaulita. Painelin sen kuitenkin sormin tasaiseksi kerrokseksi kakkuvuokien pohjalle ja reunoille. Laitoin jääkaappiin odottelemaan täytteen valmistumista. Koska silikonivuoka oli ensimmäistä kertaa käytössä öljysin sen vkevyesti ennen käyttöä, kuten ohjeessa suositeltiin. Voi olla, ettei olisi tarvinnut, koska en kypsentänyt pohjaa. Halusin kuitenkin pelata varman päälle ja valmiit leivokset irtosivatkin vuoistaan ongelmitta.

Täyte: Liota cashew-pähkinöitä yön yli. Soseuta tehosekoittimella valutetut pähkinät ja sulaneet, huoneenlämpöiset (!) mangokuutiot kuohkeaksi kermaksi. Yhdistä agave-siirappi, suola, vanilja ja sitruunanmehu ja raastettu kuori sekä lucuma ja jatka sekoittamista. Lisää lopuksi sulatettu kookosöljy ja anna tehosekoittimen käydä jonkin aikaa, kunnes saat

kuohkean ja sileän seoksen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa makeutusta tai sitruunanmehua.

Lusikoi täyte pohjataikinalla vuorattuihin kuppeihin. Oma vuokani on vain "kuusipaikkainen", joten tein osasta silikonisten muffinivuokien avulla perinteisempiä kuppikakkuja, joissa pohja oli alla ja päällä runsaasti täytettä. Ne olivat myös hyviä.

Laitoin valmiit leivokset 1/2 tunniksi pakastimeen tai tässä tapauksessa ulos parvekkeelle, jossa lämpötila huiteli - 20 asteen tietämissä. Leivokset jähmettyivät nopeasti, minkä jälkeen ne oli helppo kuoria muoteista ja asetella tarjoilualustalle. Tummien leivosten päälle ripottelin hiukan huurretta kookosjauhoista ja koristelin kumkvatin viipaleilla ja kaakaonibseillä. Vaaleat leivonnaiset kuvioin carob-jauheella pitsisen kakkupaperin avulla.

'

Talvisia salaatteja II

Vielä pari muunnelmaa teemasta Talviset salaatit.

Kuvassa lounasboxi parin viikon takaa. Pohjana Persimoni-porkkanasalaatti (ohje alla). Sekaan heitin vähän marinoitua tofua, aurinkokuivattuja oliiveja ja herneenversoja. Minulla onkin viime aikoina ollut kummallinen himo persimoneihin. Isojen espanjalaisten persimonien aika tosin taitaa olla jo ohi ja tällä hetkellä kaupoissa on sharoneja. Mitä eroa niillä sitten on? Kyse on saman hedelmän eri lajikkeista. Persimoni eli Kaki on alunperin kotoisin Kiinasta ja Japanista. Sharon on Israelissa kehitetty lajike. Osa lajikkeista on raakana kitkeriä, mikä johtuu niiden sisältämästä tanniinista. Ne kannattaa siis syödä pehmeinä ja kypsinä. Suomeen tuotavat suuret persimonit sekä sharonit ovat kuitenkin myös kovina makeita ja sopivat silloin erityisen hyvin salaatteihin. Koska kypsät persimonit ovat todella makeita, käytän niitä jälkiruoissa ja leivonnassa osittain korvaamaan sokeria. Kuivattu persimoni on lähes taatelimaisen makea ja sopii erityisen hyvin sokerinkorvikkeeksi. Eikä persimoni ole muutenkaan hassumpi hedelmä. Siinä on runsaasti C-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta, kaliumia sekä kuitua. Joissakin lähteissä sen on mainittu sisältävän myös antiviraalisia ja kasvaimia ehkäiseviä aineita.

Marinoitu persimoni-porkkanasalaatti:

4 suurta porkkanaa

1 persimoni

1 cm pätkä tuoretta inkivääriä

1/4 tl kanelia tai jauhettua pomeranssinkuorta

1 valkosipulinkynsi

1/2 punasipulia

tuoretta persiljaa

1 tl laadukasta suolaa

mustapippuria

2 tl agave-siirappia tms.

1/2 sitruunan mehu

1/2 dl Luomu-omenamehua

mustia (aurinkokuivattuja) oliiveja

Kuori ja suikaloi porkkanat ohuiksi lastuiksi esim. juustohöylällä. Viipaloi punasipuli samoin ohuen ohuiksi suikaleiksi. Purista joukkoon valkosipulin kynsi ja inkivääri. Myös inkivääri hoituu kätevästi tukevalla valkosipulinpuristimella. Vaihtoehtoisesti sen voi raastaa hienolla raastinterällä. Sekoita salaatin joukkoon suola, mustapippuri, ripaus kanelia tai pomeranssin kuorta sekä agave-siirappi (tai muu makeutus). Purista joukkoon sitruunanmehu ja lisää vielä omenamehua. Sekoita joukkoon oliivit ja persiljasilppu. Laita salaatti marinoitumaan vähintään tunniksi. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä. Jos haluat ruokaisamman salaatin, joukkoon voi lisätä vielä esim. paprikaa, kuutioitua tofua, herneen versoja, siemeniä tai pähkinöitä.

Toinen salaatti on uusintaotto Kaali-caesarista, josta olen postannut täällä. Muutin vähän aineksia, käsittelin kaalin eri tavoin ja tein kastikkeen cashew-pähkinöistä. Kaalisalaatti valmistuu saman tien, mutta on sekin parhaimmillaan, kun maut ovat saaneet jonkin aikaa tasaantua.

Kaali- Caesarsalaatti:

1 pieni kerä kurttu- eli savoijinkaalia

1/2 punakaali

höyrytettyjä vihreitä papuja

valkosipulikrutonkeja

mustia kalamataoliiveja

Cashew-kastike:

1 dl liotettuja cashew-pähinöitä (n. vuorokauden)

n. 1,5 - 2 dl vettä

2 valkosipulinkynttä puristettuna

1/2 sitruunan mehu

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 rkl omena/siideriviinietikkaa

2 rkl hiivahiutaleita

1 tl sinappijauhetta

1/2 tl sipulijauhetta

1 tl agave- tai vaahterasiiraappia

1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

mustapippuria

ruususuolaa

Valmista ensin kastike:

Laita liotetut cashew-pähkinät ja n. 1 dl vettä tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen astiaan. Jauha kermaiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset suolaa ja pippuria lukuunottamatta. Jatka sekoittamista ja lisää vettä sen verran, että saat kastikkeeseen sopivan juoksevan koostumuksen (muistuttaa majoneesia). Lisää lopuksi suolaa ja pippuria maun mukaan sekä tavittaessa vielä sitruunanmehua, mikäli pidät happamasta. Laita kastike jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun teet salaatin.

Poista kurttukaalin ja puankaalin lehdistä keskimmäiset lehtiruodit ja leikkaa lehdet suikaleiksi. Laita suureen kulhoon ja puristele lehtiä käsin samalla tavalla kuin vaivaisit taikinaa. Jatka muutaman minuutin ajan, kunnes lehdet pehmenevät jonkin verran. Sekoita 2/3 kastikkeesta kaalisuikaleisiin ja laita salaatti jääkaappiin vetäytymään n. tunniksi. Höyrytä

sillä aikaa pavut pehmeiksi ja valmista tarvittaessa krutongit (Kuutioi vähän kuivahtanutta leipää, sekoita joukkoon oliiviöljyä ja murskattu valkosipulinkynsi. Paahda leivinpaperilla päälystetyllä pellillä 180 asteisessa uunissa n. 10 min välillä sekoitellen, kunnes kuutiot ovat rapeita ja saaneet väriä.). Kokoa salaatti sekoittamalla joukkoon oliiveja, asettele päälle pavut ja krutongit ja valuta pinnalle loput kastikkeesta.

Talvisia salaatteja I

Talvi on salaatin ystävälle vähän haastavaa aikaa, varsinkin jos haluaa ekoilla tai pysytellä lähiruokalinjalla. Kotimaiset vaihtoehdot, juurekset ja kaalit tuntuvat jotenkin arkisilta ja itse koen ne myös vähän huonosti sulaviksi. Tässä kuitenkin muutama vaihtoehto. Ehkä Anismarinoitu naurissalaatti ja luumuvinaigrettiä tai Mintun makuinen granaattiomena-punajuurisalaatti puhuttelevat tämän päivän foodieta porkkanaraastetta paremmin.

Vaikka kotimaisuus ja sesonkiajattelu ovatkin näiden juuressalaattien lähtökohtana, meinikiä piristää jokaisessa pieni eksoottinen lisä. Juurekset saavat myös kypsyä marinointiliemessä, mikä pehmentää rakennetta ja syventää makuja. Valitse salaatteihin mieluiten mahdollisimman rapeita luomujuureksia, joiden maku on näin talviaikaan(-kin) parempi.

Granaattiomena-punajuurisalaatti:

5-6 punajuurta
1 granaattiomena

Marinointiliemi:

n. 1 dl kylmäpuristettua puolukkamehua
1 rkl sitruunan tai limen mehua
1/2 tl ruususuolaa
mustapippuria myllystä
1 tl agave-siirappia
1 tl kuivattua viherminttua (esim. Labbyn)

Suikaloi punajuuret mahdollisimman ohuiksi lastuiksi. Tämä käy juustohöylällä, mandoliinileikkurilla tai perunankuorimaveitsellä. Kuten kuvasta näkyy, omat punajuureni olivat erikoisen pitkulaisia, ja niitä oli helppoa suikaloida. Pyöreät käyvät siis kuitenkin yhtä hyvin. Sekoita marinointiliemen ainekset ja kääntele punajuuriin. Anna punajuurien kypsyä kannellisessa astiassa mieluiten seuraavaan päivään, eli n. vuorokaudet. Sekoittele välillä.

Granaattiomena-vinegretti:

Irrota granaattiomenasta siemenet. Ota puolet erilleen ja murskaa loput. Sekoita siemenmurskaan:

2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa tai omenaviinietikkaa
1 -2 tl vaahterasiirappia
2 rkl kylmäpuristettua sesam-öljyä
mustapippuria
ruususuolaa

Valuta punajuurisuikaleet/viipaleet. Sekoita niihin vinegretti ja loput granaattiomenan siemenet. Koristele tuoreella mintulla tai persiljalla.

Puolukkamehu on happamuutensa vuoksi mainio raakakypsyttäjä ja sen maku tuli valmiissa salaatissa hienovaraisesti esiin.

Anismarinoitua naurista ja luumuvinegrettia:

5-6 naurista tai 1 iso lanttu

3 tähtianista murskattuna

1 rkl agavesiirappia

1 rkl omena- tai siideriviinietikkaa

1 tl ruususuolaa

Kuori nauriit tai lanttu ja höylää mahdollisimman ohuiksi lastuiksi. Murskaa huhmaressa anikset ja sekoita nauriisiin/lanttuun, samoinkuin agave ja suola. Jätä marinoitumaan kannelliseen astiaan vähintäin 4 tunniksi, mieluiten yön yli. Sekoittele välillä.

Luumu-vinegretti:

2 tuoretta, kypsää luumua

2 rkl omena- tai siideriviinietikkaa

2 tl vaahterasiirappia

1/4 tl ruususuolaa

mustapippuria

3 rkl kylmäpuristettua manteliöljyä (ihanaa,

mutta kallista!) tai mietoa rypsiöljyä

Viimeistelyyn:

tuore luumu viipaloituna

korintteja/pieniä rusinoita

Poista luumuista kivet. Sekoita sauvasekoittimella soseeksi ja lisää muut aineet öljyä lukuunottamatta. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi öljy ja sekoita sauvasekoittimella nopeasti tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää makeutusta tarvittaessa.

Asettele nauriit/lantut tarjoilukulhoon. Valuta päälle runsaasti luumu-vinegrettiä. Koristele tuoreilla luumuviipaleilla ja korinteilla tai pienillä rusinoilla.

Anis ja nauris kuulostaa ensin aika yllättävältä yhdistelmältä, mutta toimii hyvin. Ohjeessa käyttämäni anis on todellisuudessa tähtianista, joka on kiinalaisen puun tähtimäinen hedelmä. Se ei ole edes sukua sille toiselle anikselle, joka on koiranputkea muistuttava mykerökasvi, jonka siemeniä käytetään mausteena. Molemmissa on anitolia, joka edistää ruoansulatusta ja toimii myös limaa irrottavana aineena eli sopii yskänlääkkeeksi. Tähtianiksen maku on tavallista anista voimakkaampi, joten sopii hyvin marinadeihin ja juomien maustamiseen. Tavis-anis taas antaa pehmeää anisaromia esim. leivonnassa ja kasvissosekeitoissa.

Pähkinäjuustokeitto

Jos pähkinöistä voi tehdä "juustoa", voiko niistä tehdä myös "juustokeittoa"?

Selaillessani jälleen kerran Glorian Ruokaa ja Viiniä, innostuin pohtimaan em. kysymystä, kun silmiin sattui resepti "Joulun maustamalle juustokeitolle". Ohjeen keittoa maustoivat viini, piparkakkumausteet, taatelit ja pähkinät. Nam!

Aina välillä mieleni tekee jotain juustokeiton kaltaista. En kuitenkaan pidä vegaanisista juustonkorvikkeista tai soijajuustoista, enkä käytä niitä ruoanlaitossa juuri koskaan. Juusto keittoon olisi saatava jostain muualta.

Seurailin Glorian ohjetta alkuun, mutta sitten lähdin omille teilleni. Korvasin juuston liotettuilla, hienoksi kermaksi jauhetuilla pähkinöitä. Keittoa saostamaan lisäsin bataattia. Luonnetta siihen tuli kokonaisesta uunissa paahdetusta valkosipulista. Valkosipulin määrä voi tuntua suurelta. Uunissa paahdettuna se kuitenkin muuttuu huomattavasti miehdommaksi ja makeammaksi, ja keitossa se maistuu pelkästään hyvältä, ei ollenkaan valkosipulilta. Varsinaisesti juustokeitoksi soppa muuttui hiivahiutaleilla ja tilkalla sitruunanmehua, eli kaiken kaikkiaan sovelsin samaa ideaa kuin tehdessäni "juustokastiketta" pastalle (kuten esim. täällä). Lopuksi lisäsin vielä muutaman kokonaisen tähtianiksen ja annoin niiden maustaa keittoa sen aikaa, kun valmistin karamellisoituja omenakuutioita keiton lisukkeeksi. Sekä anis että karamelliomput olivat loppujen lopuksi se juttu, ehdoton must ja piste i:n päälle. Eli suosittelen ehdottomasti niiden lisäämistä.

Tämä keitto nousi heti omalla listallani suosikkien joukkoon ja myös muu perhe maiskutteli tyytyväisenä. Eipä olekaan pitkään aikaan soppakulhoa ja -kauhaa nuoltu puhtaaksi näin tarkkaan.

Pähkinäjuustokeitto:

• 2 dl pähkinäsekoitusta (1/2 dl hasselpähkinöitä, 1/2 dl manteleita, 1 dl cashew-pähkinöitä
• 4 dl vettä
• 2 kokonaista taatelia
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1/2 bataattia (n. 120 g) pieninä kuutioina
• 1 rkl rypsiöljyä
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä
• 1/4 tl jauhettua neilikkaa
• 1/8 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1/4 tl jauhettua korianteria
• 1 tl kuivattua timjamia
• 2,5 dl kuivaa valkoviiniä
• yht. 8 dl vettä (josta osa liotetuista pähkinöistä jäänyttä)
• 2 rkl kasvisliemijauhetta (Reformi)
• 1 tl sinappijauhetta
• 4 - 5 rkl hiivahiutaleita
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 1 rkl sitruunanmehua
• mustapippuria
• 4 tähtianista

Laita pähkinät ja kaksi taatelia, joista kivet on poistettu likoamaan jo edellisenä iltana. Kaada liotusvesi talteen ja ota siitä 2 dl pähkinöiden soseuttamista varten. Poista taatelit ja jätä odottamaan. Soseuta tehosekoittimessa pähkinät mahdollisimman sileäksi kermaksi.

Paahda kokonainen, kuorimaton valkosipuli 220 asteisessa uunissa n. 15 - 20 min tai kunnes kynnet tuntuvat pehmenneen. Ota sipuli jäähtymään.

Kuori ja kuutioi bataatti. Laita keskikokoiseen keittokattilaan öljy ja ohjeessa luetellut mausteet neilikasta timjamiin. Kuumenna mausteita öljyssä pari minuuttia sekoitellen, jotta maut irtoavat paremmin. Lisää bataattikuutiot ja taatelit ja pyörittele mausteissa. Lisää valkoviini ja vesi (+ mahdollinen pähkinöiden liotusvesi) sekä kasvisliemijauhetta. Kuumenna keittoa välillä sekoitellen ja anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä n. 10 min. tai kunnes bataattikuutiot ovat pehmeitä.

Lisää keittoon valkosipulinkynnet, sinappijauhe, vaahterasiirappi sekä pähkinäkerma. Sekoita tasaiseksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Lisää hiivahiutaleet ja jatka sauvasekoittamista, kunnes keitto on tasaista. Lisää sitruunanmehua maistellen, kunnes saat aikaan sopivan happamuuden. Lisää vielä mustapippuria myllystä ja kokonaiset tähtianikset. Anna keiton vetäytyä kannen alla silläaikaa, kun valmistat karamelliomenat.

Karamellisoidut omenakuutiot:

• 1 luomu- tai kotimainen omena
• 1 tl kylmäpuristettua kookosöljyä
• 1 rkl vaahterasiirappia
• ripaus suolaa
• mustapippuria

Kuutioi omena 1 x 1 cm kuutioiksi. Laita paistinpannulle kookosöljy ja anna sulaa. Lisää vaahterasiirappi ja kuumenna seos kuplivaksi. Lisää omenakuutiot ja kuumena kovalla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes omenat saavat väriä. Ota liedeltä, lisää hiukan suolaa ja mustapippuria.

Ennen tarjoamista kuumenna keitto uudelleen kiehuvalksi ja vatkaa rakenne tasaiseksi. Poista halutessasi tähtianikset. Voit tarjota omenakuutiot erikseen, jolloin jokainen voi lisätä niitä keittoonsa. Tai laita jokaisen lautaselle ensin omenakuutioita ja kaada päälle keittoa. Omenat ovat hauska yllätys keittokulhon pohjalla. Viimeistele annokset tähtianiksella.

Falafel vai farinata?

Falafelin tuntevat luutavasti kaikki. Sitähän saa jo Pirkka-pakasteenakin, mutta alunperin ruokalaji on kotoisin Egyptistä. Kunnon falafeli uppopaistetaan tirisevän rapeaksi. Farinata taas on italialainen ohut kikhernejauhosta leivottu leipä tai lätty, joka paistetaan nopeasti uunissa. Pidän molemmista, mutta valmistan niitä harvoin. Falafelien teko ei ole hankalaa, mutta olen laiska uppopaistamaan. Farinata taas edellyttää kikhernejauhoja, joita ei yleensä löydy kaapista, eikä lähi-Alepakaan vielä ole ottanut valikoimiinsa (kas kummaa).

Ostin ennen joulua 10 kg:n säkin luomu-kikherneitä, ja viime aikoina niitä onkin löytynyt ruokalistalta eri muodoissa lähes päivittäin. On siis myös ollut varaa kokeilla kaikenlaista ja päätin yhdistää falafelin ja farinatan. Tein falafel-taikinan, pienin sovelluksin, ja pyöryköiden sijaan muotoilin sen levyksi ja paistoin nopeasti uunipellillä. Leikkelin jäähtyneenä paloiksi ja kas, falafel-leipä oli syntynyt. Koostumus oli vähän samanlainen kuin farinatassa, mutta maku mehevämpi. Farinata maustetaan perinteisesti rosmariinilla, kunnon falafeleissa taas on persiljaa ja tuoretta korianteria. Vaihdoin siis korianterin kuivattuun rosmariiniin. Sitä muuten voi pitää jopa pienenä ekotekona, sillä pimenänä vuodenaikana tuoreen kasvihuoneyrtin kasvu vie vähintään kaksinkertaisen ajan kesäaikaan verrattuna. Siis myös kaksinkertaisen määrän keinovaloa ja lämmitystä. Energiasyöppöä! Ja siitä huolimatta maku jää laimeaksi. Sesonkiajattelua kannattaa siis harrastaa myös maustehyllyssä. Laadukkaat luomu-kuivayrtit tuovat ruokaan mahtavasti makua nekin.

Falafel-leipä:

• 5 dl kuivattuja kikherneitä.
• 5 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tahinia
• 1 tl korianterijauhetta
• 1 tl jeeraa
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 tl paprikajauhetta
• 2 tl kuivattua rosmariinia
• 1/2 - 1 tl ruususuolaa
• mustapippuria
• 1/2 - 1 dl vettä
• 1/2 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Liota kikherneitä 8 - 10 t. Voit myös idättää niitä hiukan, itse liotin 8 t, valutin ja huuhtelin herneet ja annoin seistä lävikössä n. 4 tuntia. Kikherne itää melko nopeasti, ja jo vuorokauden kuluttua ainakin omissa herneissäni pilkistää pieni itu. Ensi kerralla aion idättää herneitä tähän vaiheeseen ennen käyttöä, jolloin niiden ravintoarvo lisääntyy, maku paranee ja ovat myös helpommin sulavia.

Jauha kikherneet monitoimikoneen leikkuriterällä hienoksi massaksi. (Jep, ei keitetä ensin!). Purista sekaan valkosipulinkynnet, lisää tahini ja loput aineet oliiviöljyä lukuunottamatta. Jatka sekoittamista monitoimikoneella, kunnes massa on mahdollisimman hienojakoista ja tasaista. Lisää vettä tarpeen mukaan, että saat pehmeän taikinan. Se saa olla hieman pehmeämpää kuin falafel-taikina, mutta ei liian löysää. Lisää lopuksi käsin sekoittaen oliiviöljy. Kylmäpuristettuja öljyjä ei kannata sekoittaa liian voimakkaasti tehosekoittimessa tms., muuten niiden maku muuttuu hapen vaikutuksesta karvaaksi.

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Omastani tuli vähän liian ohut ja reunat pääsivät kuivahtamaan. Vegemies rouskutteli niitä tyytyväisenä, mutta vitsaili jotain näkkäristä. Tarkoitus on kuitenkin siis, että leipä on pehmeää, joten jätä taikina n. 1 cm paksuiseksi. Ripottele päälle rosmariinia ja rouhittua mustapippuria. Paista uunin keskiosassa n. 15 min. tai kunnes paistos saa väriä ja reunat alkavat hiukan ruskettua. Voitele oliiviöljyllä heti uunista otettua ja tarjoa lämpimänä.

Lisänä tarjosin munakoisodippiä. Paahdoin koisot pehmeiksi samalla uunin lämmityksellä ja valmistin melko perusreseptillä. Se meni suunnilleen näin:

Munakoisodippi:

• 2 keskikokoista munakoisoa
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 paahdettu paprika (säilykkeestä)
• 1 sitruunan mehu
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl vaahterasiirappia
• 1/2 - 1 tl korianteria
• reilusti tuoretta persiljaa silputtuna
• ruususuolaa ja mustapippuria maun mukaan
• 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Pistele munakoisoihin muutamia reikiä ja paahda 180 asteisessa uunissa n. 1/2 t. Kääntele välillä. Jäähdytä ja vedä kuoret irti.

Soseuta sauvasekoittimella yhdessä muiden ainesten kanssa tasaiseksi tahnaksi. Huom. lisää tässäkin oliiviöljy vasta loppuvaiheessa ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Dippi on valmista heti, mutta maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Oranssia energiaa

Suomen ja Himalajan superfoodit, tyrnimarja ja goji, kohtaavat tässä reseptissä, ja sen lähtökohtana on myös väri.

Erityisesti talvella mieli tekee kaikenlaista oranssia. Kun luonnossa on vähän valoja ja värejä, lämpöisiä sävyjä täytyy hakea muualta. Ulkoisen käytön lisäksi värejä voi myös syödä. Tai niin ainakin ajatellaan väriterapiassa. Vaikka tieteellinen näyttö värien fysiologisista ja psykologisia vaikutuksista on aika kiistanalaista, oranssin värin on perinteisesti ajateltu mm. lisäävän ruokahalua, vähentävän masennusta, stimuloivan aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta sekä vahvistavan elinvoimaa. Uskokoon ken haluaa, mutta tavella ainakin minun tekee ihan luonnostaan mieli appelsiineja, porkkanoita, sahramia ja kurkumaa... Lisäksi ruoanlaitossa vähintään puolet hauskuudesta on puuhailu eri väristen ainesosien kanssa. Joten mikäpä on hauskempaa kaamosterapiaa, kuin tehdä omia voimapatukoita oransseista aineksista.

Energiapatukoilla on omassa ruokavaliossani paikkansa. Ennen treenejä tai iltapäivällä, kun lounaasta on jo aikaa tulee tarve tankata nopeasti lisä-poweria. Iltapäivällä kehon luontainen vireystila laskee muutenkin, mutta hiilihydraattien syöminen väsyttää entisestään. Kaikille lienee tuttu läksy se, että makeat välipalat nostavat nopeasti verensokeria, joka kuitenkin nopeasti laskee uudelleen ja olo tuntuu entistä uuvahtaneemmalta. Sen sijaan proteiinipitoiset snäksit nostavat vireystilaa pitkäkestoisemmin, ilman hetken kuluttua seuraavaa väsähdystä. Eli jos haluat piristyä, kannattaa välipalalla tankata protskuja (ja vitamiineja ja muita hivenaineita tietysti myös).

Vegaanisia power bareja ei ole mitenkään liikaa tarjolla, joten tässä tilanteessa olen aika usein turvautunut Organic Food Bareihin. Erityisesti Raw-versiot ovat suosikkejani. Pidän niiden koostumuksesta, maku vaan ei aina ole ihan kohdallaan. Myös hinta on aika kova, jos patukoita innostuu säännöllisesti popsimaan. Niinpä ryhdyin tietysti kehittelemään omaa versiota asiasta.

Vilkaisu tuoteselosteeseen kertoo, että Food Barien proteiini on peräisin mm. manteleista ja täysjyväriisistä. Sekoittelin omat patukkani siis mantelipohjalle, mutta muusta proteiinista huolehtivat jauhetut hampun- ja kurpitsansiemenet. Lisäsin myös pellavansiemeniä tuomaan hyödyllisiä omega-rasvahappoja. Gojista ja tyrnijauheesta tuli makua sekä rutkasti antioksidantteja ja c-vitamiinia. Gojimarjat lisäsin muuten myös jauheena, mikä onnistuu jauhamalla ne sähkökäyttöisessä kahvimyllyssä. Makeutta patukoihin antoivat taatelit ja kuivatut aprikoosit, jotka lisäsivät myös niiden rautapitoisuutta. Maustoin patukat vielä kuivatulla appelsiininkuorella, joka sopii muiden ainesten makumaailmaan todella hyvin.

Liotin manteleita ensin n. vuorokauden, jotta saisin kaikki niiden sisältämät hyödylliset aineet paremmin käyttöön. Muuten taikinan valmistus ja patukoiden muotoilu oli aika vaivatona, eikä niitä tarvinnut varsinaisesti kuivattaa. Annoksesta tuli n. 8 patukkaa ja risat.

Oranssit voimapatukat

2 rkl goji-marjoja jauheena

2 rkl pellavansiemeniä jauheena

1 rkl hampunsiemieniä jauheena

2 rkl kurpitsansiemeniä jauheena

2 tl tyrnijauhetta

1 tl kuivattua luomu-appelsiininkuorta

1,5 dl liotettuja manteleita

5 suurta medjoul-taatelia, siemenet poistettuina

2 dl luomuaprikooseja

- Huom. älä liota taateleita tai aprikooseja

Liota kuorittuja manteleita n. 1 vrk. Kaada neste talteen ja anna manteleiden kuivahtaa. Jauha goji-marjat ja siemenet mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Jauha monitoimikoneen leikkuriterällä taatelit ja aprikoosit hienoksi. Lisää mantelit ja jatka sekoittamista niin kauan, että saat mahdollisimman hienojakoisen massan. Lisää käsin muut ainekset ja vaivaa taikinaa hetki. Jos se tuntuu liian kuivalta, lisää hiukan manteleiden liotusvettä. Painele taikina

voipaperilla vuorattuun n. 20 x 20 cm nelikulmaiseen vuokaan, mahdollisimman tiiviisti. Anna levätä jääkaapissa n. 1/2 tuntia ja leikkaa tämän jälkeen suorakaiteen muotoisiksi patukoiksi. Patukat ovat jo tässä vaiheessa valmiita. Parhaan tuloksen kuitenkin saat, jos annat niiden kuivahtaa ilmavassa paikassa, esim. lautasella seuraavaan päivään.

Säilytä voimapatukat kannellisessa rasiassa, mieluiten viileässä. Niitä ei kuitenkaan tarvitse laittaa jääkaappiin.

Matkamuistoruokaa

Upeaa uutta vuotta kaikille!

Tauon jälkeen vähän pidempi postaus. Alussa kuulumisia, reseptiosuus lopussa.

Eli täällä sitä ollaan taas, lumen jään ja toimiven nettiyhteyksien ääressä. Joulu ja vuoden vaihde patikoitiin Tenerifen ikuisessa keväässä. Rehellisesti sanottuna olen aina pitänyt Kanariansaaria epäkiinnostavana turistirysänä, mutta lomakylien toiselta puolelta löytyi inspiroivia juttuja:

Ja pikkuisen voi ekologista omatuntoakin rauhoitella sillä, että kerosiinia paloi himpun verran vähemmän kuin matkalla Intiaan tai Thaimaaseen. Samalla tuli tankattua D-vitamiinia, mikä taas on pohjoisella pallonpuoliskolla eläville tutkimustenkin mukaan hyväksi. Aiheeseen liittyen satuin muuten lueskelemaan Finavian asiakaslehteä Maa&Ilma, jossa oli Risto Isomäen mielenkiintoinen haastattelu (alkuperäinen juttu löytyy täältä). Isomäki toi yllättäen esille mm. että vaikka ajatteleekin lentomatkailun ilmastovaikutusten olevan jopa suurempia kuin yleisesti uskotaan, liian voimakas fokusoiminen lentoliikenteeseen vie huomion pois niiltä sektoreilta, jotka ovat suurimpia hiilidioksidin tuottajia. Tässä kohtaa Isomäkikin nostaa esiin ensimmäisenä ruoka- ja erityisesti lihatuotannon, jonka osuus arvioidaan n. 30 % maailman kasvihuonepäästöistä. Eli päästiinpä taas tämän blogin varsinaiseen aihepiiriin.

Vaikka ei Kanarianmatkaa edelleenkään mielestäni voi ekolomana pitää, on siellä jopa jossain määrin herätty ympäristökysymyksiin ja paikallisen luonnon suojeluun on viime aikoina satsattu.

Aika lapsen kengissä tuntuivat kuitenkin esim. kierrätyspuuhat olevan vielä, eikä luomua tai muuta ekohenkistä löytynyt marketin hyllyiltä. Samoin pakkausjätteen määrä hirvitti. Yksittäinenkin pikkuostos sujahti kaupan kassalta muovipussiin alta aikayksikön, vaikka yritin kantaa kangaskasseja mukana. (Ilolla tervehdin taas koti-Alepan biohajoavia hedelmäpusseja, vaikka jonkun tutkimuksen mukaan niiden tuotantoon kuluukin jopa enemmän energiaa kuin normi muovareihin.)

Muutoin laskeutuminen tänne Suomen kamaralle ottaa kyllä fyysisesti ja henkisesti vähän koville. Subtrooppisen lämmön jälkeen reipas 20 pakkasastetta kuivaa talvi-ilmaa tyrmäsi heti Helsinki-Vantaalla. Kummasti sitä myös tottui aloittamaan aamunsa papaijalla, kanarian banaanilla, sun muilla tuoreilla herkuilla, joten sopeutuminen kotoiseen lähiruokaan vie sekin aikansa.

Ruokamatkailu oli tällä kertaa vähän sivuroolissa, vaikka hyödynsimmekin innolla paikallista hedelmä- ja kasvistarjontaa. Ruokaravintolat jäivät kokonaan kokeilematta, koska liha- ja kalavoittoinen tarjonta ei houkuttanut. Sen sijaan supermercadot ja kauppahallit käytiin koluamassa ja niiden anti tyydytti paremmin kuin hyvin. Tässä nopea lounas valmiista Gaspazhosta, joita löytyi useita eri makuja. Kokeilin kaikkia:

Patikkapolulla tahtia pitivät yllä pähkinät ja kuivatut hedelmät (Nam, mitä viikunoita!), ja iltaisin keskityimme valtaviin salaatteihin joihin sai reilulla kädellä heitellä monenlaista vihreää, yrttejä, oliiveja, papuja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja paprikoita, avokadoja, meheviä pieniä kesäkurpitsoja tai etikkaan säilöttyjä makealupiinin siemeniä. - Niiden proteiinipitoisuus on muuten soijapavun luokkaa, joten suosittelen lämpimästi. Suomestakin makealupiinin siemeniä voi ostaa kuivattuina mm. Lassilan tilalta. Ovat tosin pienempiä.

Jouluaikaan Espanjassa syödään Turrón-makeisia, alunperin arabikulttuurista periytyviä manteleista ja hunajasta valmistettuja, nougat-tyyppisiä herkkuja. Makuja on tosin nykyään tarjolla jos jonkinlaisia kookoksesta paahtovanukkaaseen. Useat laadut olivat myös ilahduttavasti vailla - ainakaan ilmiselvästi- eläinperäisiä ainesosia.

Polvorón ja mantecado -pikkuleivät kuuluivat myös jouluvalikoimiin ja niitä sai ostaa irtomyynnistä kilotavarana. Suosikkejani olivat appelsiinilla ja aniksella maustetut. Espanjassa näiden jauhoisten ja mureiden pikkuleipien valmistuksessa on perinteisesti käytetty laardia, mutta nykyisistä versioista suurin osa on täysin kasvisperäisiä. Tosin tuoteselosteet kannatti lukea varmuuden vuoksi, sillä joukkosta saattoi löytyä myös ihan kunnon ihrapohjainen kaveri.

Shoppailtua tuli siis lähinnä ruokakaupoissa, joten luonnollisesti tuliaisetkin olivat sitä osastoa. Matkalaukusta löytyi mm. tällainen pötkylä:

Okei, myönnetään että on ehkä omituista raahata kaiken maailman juuria maapallon toiselta puolelta. Säästäväisenä ihmisenä en kuitenkaan raaskinut heittää pois yli jäänyttä juurikasta, vaan otin mukaan. Ja oli sitä paitsi aika mukavaa valmistaa vielä yksi Kanaria-ateria, katsella valokuvia ja muistella menneiden viikkojen sattumuksia.

Kyseessä on yuca eli kassava eli maniokki. Saa sitä Suomestakin, mutta täältä en ole koskaan ostanut. Mielestäni ei ole oikein järkevää roudata meille tropiikista perunan korvikkeita. Kassava, latinalaisittain siis yuca on trooppiikissa perusruokaa ja alunperin kotoisin Brasiliasta. Näytti kuitenkin kasvavan myös Kanarialla. Se on erittäin tärkkelys- ja samalla siis myös hiilaripitoinen ja viljelypinta-alaansa nähden yksi energiapitoisimmista ravintokasveista. Monissa Afrikan maissa se onkin ravitsemuksen kulmakiviä, koska pärjää myös köyhässä ja kuivassa maaperässä.

Kuljetan matkoilla mukanani mainiota Alice Greenen Field Guide to Produce. Pokkarikokoisesta oppaasta ovat löytyneet useimma oudot hedelmät ja kasvikset, joihin olen törmännyt eri puolilla maailmaa sekä seikkaperäiset ohjeet niiden käytöstä. Tämä kasvisten pikkujättiläinen kertoo yucan eli kassavan käytöstä mm. seuraavaa: Ravinnoksi kassava soveltuu vain kypsennettynä, sillä raakana se sisältää myrkyllisiä aineita, jotka kuitenkin häviävät oikein käsiteltyinä. Suomessakin kaupan oleva ns. makea kassava suositellaan kypsentämään ensin keittämällä, minkä jälkeen se voidaan maustaa ja tarjoilla sellaisenaan lisukkeena tai paistaa rapeaksi. Ennen kypsennystä yuca kuoritaan, ruskean

karkean kuoren alla on valkoinen malto. Paloiteltu juuri laitetaan veteen likoamaan

tummumisen estämiseksi ja keitetään sitten runsaassa, viinietikalla ja suolalla maustetussa vedessä. Keitinvesi heitetään pois.

Valmistin oman yucani ohjeiden mukaisesti. Keitin ensin, maustoin ja paahdoin nopeasti uunissa ennen tarjoilua. Perusmaku oli mieto ja pähkinäinen ja koostumus jännällä tavalla jauhoinen mutta samalla kiinteä. Oli parempaa kuin peruna. Neutraalin makuisena yucan voi maustaa reippaalla kädellä, esim. korianterilla, limellä ja valkosipulilla. Vaikka yucaa tarjotaan yleensä lisukkeena, meillä se oli nyt pääosassa, pikantin mojo verden, hummuksen ja salaatin toimiessa lisukkeina.

Uunipaahdettua Yucaa

• 1 yuca eli kassava

Keittämiseen viinietikkaa ja suolaa

Maustetahna:

• limen kuori ja mehu
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 tl agave-siirappia
• laadukasta suolaa
• oliiviöljyä
• paprikajauhetta
• mustapippuria
• tuoretta korianteria

Poista yuca-juuren molemmista päistä n. 3 cm. Halkaise juuri ja jaa puolikkaat neljään osaan. Paloittele ne vielä puoliksi. Suurikokoisen yuca-juuren keskusta saattaa olla kuituinen, joten leikkaa kuituinen osa pois. Laita kuoritut ja paloitellut osat välittömästi veteen likoamaan tummumisen estämiseksi. Kuumenna reilun kokoisessa kattilassa n. 3 l vettä. Mausta ruokalusikalla viinietikka ja 1 tl suolaa. Siirrä yuca-palat kiehuvaan veteen ja keitä 15-20 min., kunnes palat ovat pehmeitä ja hiukan läpikuultavia. Kaada vesi pois ja siirrä yucat odottamaan siksi aikaa, kun valmistat maustetahnan.

Sekoita keskenään puristetut valkosipulinkynnet, raastettu limen kuori ja mehu, agave-siirappi, sekä mausteet. Lisää lopuksi tuoretta korianteria silputtuna sekä oliiviöljyä niin paljon, että saat tahnamaisen seoksen. Jos korianteri tökkii, myös persilja on hyvä vaihtoehto. Sivele maustetahna yuca-viipaleille ja lado viipaleet öljyttyy laakeaan uunivuokaan. Paahda tai grillaa uunissa 250 asteessa n. 5 min. ennen tarjoilua. Tarjoa salaatin ja pikanttien lisukkeiden kera.