Punainen joulukakku

Jouluista ohjetta pukkaa..

Tätä kakkua tein viime vuonna ja päätin jatkaa perinnettä tänäkin vuonna. Kakku maistuu mausteiselle ja suklaiselle, vaikkei siinä suklaata olekaan.

Punainen joulukakku:

• 1 dl punajuurikuutioita
• 1 pienehkö omena

Soseuta sauvasekoittimella. Saat n. 2 dl sosetta. Laita monitoimikoneen kulhoon

• 2 dl rusinoita
• 10 kokonaista, pehmeää taatelia

Heinonna monitoimikoneen leikkuriterällä. Lisää punajuurisose ja jatka sekoittamista tasaiseksi. Laita blenderiin

• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl pellavansiemeniä
• 1 rkl soijalesitiinirakeita

Jauha jauheeksi. Lisää loput kuivat aineet, eli:

• 2 rkl lucumajauhetta
• 2 rkl karpalo- tai puolukkajauhetta
• (1 rkl macaa)
• 1/4 tl laatusuolaa
• 1/2 tl kaardemummaa
• 2-3 rkl carob-jauhettta (tai 1 rkl carobia 2 rkl raakakaakaojauetta)

Lisää kuiva-aineseos monitoimikoneessa rusina-taatelitahnaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää

• 1/2 dl juoksevaa hunajaa
• 2 rkl mietoa pähkinätahnaa (para-, cashew- tai manteli-)

Jatka sekoittamista kuohkeaksi. Lisää lopuksi

• 4 rkl kookosöljyä sulatettuna

ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa pieni kakkuvuoka muovikelmulla. Painele kakkutaikina vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään seuraavaan päivään.

 Kuorrutus:

• 1,5 dl cashew-pähkinöitä, liota vähintäin tunti
• vettä
• 4 rkl kaakaovoita (sulatettuna)
• 1 tl luonnonvaniljaa
• 2-3 rkl juoksevaa hunajaa
• hyppysellinen laatusuolaa

Jauha cashewit tasaiseksi tahnaksi blenderissä tai sauvasekoittajalla. Lisää vain sen verran vettä kuin on tarpeen. Lisää sulatettu kaakaovoi ja loput ainekset ja jatka sekoittamista kuohkeaksi.

Kaada kakun päälle ja levittele tasaiseksi kuorrutukseksi. Viimeistele marjajauheella tai kookosjauholla tai molemmilla.

Keittiökameleontti toivottaa ihanaa ja tunnelmallista Joulua ja Uutta Vuotta kaikille.

Pipariprojekti

Nyt joulun alla olen tehnyt sekä kypsiä että raakoja pipareita. Ihan pipareista jos puhutaan, niin edelliset ovat edelleen mielestäni parempia. Eivät raakapiparitkaan hullumpia ole, mutta mielestäni kyse on vähän eri asiasta: Raakapiparit ovat ravintoa, kypsät piparit lähinnä mielihyvää.

Raakailusta innostuneen ystäväni kanssa yritimme kehitellä rapeita raw-pipareita. Kaverini onnistui paremmin, omani jäivät vähän sitkeiksi. Ehkä jatkan vielä tuotekehittelyä, mutta tässä silti jo ihan kiva ohje. Juu, yksinkertaisempiakin löytyy (esim. täällä), mutta tykkään askartelusta keittiössä :) Sitäpaitsi ruokakaappini on jo sen verran raw, että monia aineksista löytyy aina valmiina, kuten cashew-tahnaa ja kuivattuja tattarinituja, mikä tekee valmistuksesta loppujen lopuksi aika simppeliä. Näiden ei-niin-tavis-ainesten lisäksi ohjeeseen tarvitsee kuivuria.

Raw-piparit (iso annos)

• 1 kp idätettyjä, kuivattuja tattarin jyviä, jauha jauheeksi (kuuluu nykyään perusvarastoihini, koska on kätevää monessa muussakin)
• 1 kp kuivattua mantelivaahtoa jauhettuna (Sama kuin edellä. Voi myös korvata jauhetuilla manteleilla)
• 1 kp idätettyjä, kuivattuja auringonkukansiemeniä, jauha jauheeksi (jos et jaksa idätellä, käytä suoraan pussista)
• 2 kp taateleita, jauha tahnaksi
• 1/2 kp parapähkinä- tai cashewtahnaa (tätäkin löytyy aina jääkaapista valmiina)
• 5 rkl raw-agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
• 3 rkl mantelimaitoa
• 1 tl kanelia
• 1 tl kardemummaa
• 1 tl inkivääriä
• 1/4 tl neilikkaa
• 1/2 tl pomeranssinkuorta
• 1 tl ruususuolaa jauhettuna
• 1/4 kp pellavansiemeniä, jauhettuna
• 1 tl carobia

Jauha monitoimikoneessa taatelit tahnaksi. Jauha blenderissä tattarinidut, kuivattu manteli sekä auringonkukansiemenet. Sekoita kaikki ainekset keskenään mieluiten käsin. Oma taikinani ei kaivannut jähmettämistä viileässä, vaan leivoin siitä saman tien piparit. Jos taikina tuntuu löysältä, sen voi antaa tekeytyä jääkaapissa esim. seuraavaan päivään.

Leivo taikinasta pipareita tavalliseen tapaan eli kauli ensin ohueksi levyksi ja ota muotilla pipareita. Siirrä kuivurin tasoille kuivumaan. Pipari täyttivät oman nelikerroksisen kuivurini. Kuivata 12 t. Käännä välillä.

En jaksanut painella koko taikinasta pikkupipareita ja päätin käyttää viimeisen erän vähän toisin. Levitin päälle kypsän päärynän ohuina viipaleina sekä puolukoita. Kääräisin rullaksi ja leikkasin viipaleiksi samaan tapaan kuin täällä. Laitoin kääryleet kuivuriin myös. Neljän tunnin kuluttua maistelin suussa sulavaa piparirullaa, jossa täyte oli muuttunut pehmeäksi ja makeaksi.  Osan piparirullista kuivasin yön yli, jolloin sain kätevästi mukaan otettavaa evästä. Maistui työpaikan kahvitauolla, yogi-teen seurana kylläkin.

Koska pipareita tuli aika läjä, kehittelin vähän muitakin variaatioita, kuten taatelitäytteiset pipari tuliaisiksi ystäville (pehmeää medjou-taatelia hienonnettuna piparin väliin).

Pipareita carob-cashewkuorrutuksella...

Goodbye chocolate - Hello carob!

Raakasuklaa on monille ensimmäinen kosketus superfoodeihin ja tämän päivän raw food -liikkeeseen. Raakasuklaata markkinoidaan sekä vahvoilla terveysväittämillä, että tunteisiin vetoavilla mielikuvilla. Suklaa on rakkausruokaa, lohturuokaa, elämän eliksiiriä, jumalten ruokaa, jne. Siihen liitetään flow, luovuus, älykkyys, keskittymiskyky, energisyys, nuoruus, pitkäikäisyys jne. Raakakaakao sisältääkin huimasti antioksidantteja ja kivennäisaineita sekä aivojen toimintaan vaikuttavia ainesosia (tarkempaa tietoa esim. täällä). Aivan täydellinen terveysruoka siis..?

On esitetty vastakkaisiakin näkemyksiä (esim. täällä.), joiden mukaan erityisesti raakakaakao onkin suorastaan myrkyllistä, addiktoivaa, elimistöä happamoittavaa ja suurina määrinä hallusinogeenistä.

En itse ole koskaan ollut mikään mieletön chocoholisti, mutta raakasuklaan löydettyäni kaakaon kulutukseni on kasvanut. Reilun vuoden verran on sitten tullut popsittua raakasukua n. kerran viikossa. (Joillain perjantaipullo, meillä perjantaisuklaa...) Eli olen ehkä sitten kuulunut ensin mainittuun leiriin, vaikka suklaa onkin ollut lähinnä herkuttelua, ei terveysruokaa.

Viime aikoina on kuitenkin tullut syötyä raakasuklaata tavallista useammin. Oikeastaaan päivittäin, vaikkakin pieniä määriä. On ollut kaikenlaista pikkujoulua, työpaikan pippaloa ja muuta kekkeriä, joihin olen panostanut omalla suklaalla. Se kun on useimmiten helpoin tapa tarjota vaihtoehtoisia herkkuja ns. taviksille. Ja kieltämättä kaamoksen keskellä pala suklaata (ta kaksi ;) ihan muuten vaan on tehnyt pimeydestä vähän vähemmän tummaa.

Kunnes ensin tuli migreeni ja sen jälkeen vatsatauti. Oireet helpottivat, mutta palasivat oudosti muutaman päivän kuluttua. Häipyäkseen taas ja tullakseen uudelleen. Olo oli ihan karsea pari viikkoa. Koska kukaan muu ympärillä ei sairastanut mitään vastaavaa, päättelin, että kyse ei ole viruksesta. Kävin sitten läpi syömisiäni ja aloin epäillä suklaata. Tein pienen empiirisen kokeen ja muutaman suklaavapaan(=paremman) päivän jälkeen söin muutaman palan. Seuraavana aamuna heräsin taas aivan sairaana. Peruskriittisenä ajattelin edelleen, että yhtä hyvin kyse voi olla sattumasta. Kunnes jouduin tahattomasti toistamaan kokeiluni työkaverin tarjottua yllättäen raakasuklaata. Seuraavana aamuna heräsin taas pää raskaana ja pari päivää olo oli oksettava ja sekava.

Edelleen haluaisin uskoa, että kyse on sittenkin jostain muusta, sillä hitto vieköön suklaa on niin hyvää ja sitä on kivaa tehdä! Mutta toistaiseksi suklaa saa kuitenkin jäädä tauolle.

Ei herkkuperjantaista tarvitse silti luopua, kun kaapista löytyy carobia ja kookosöljyä. Kaupan tympeät carob-patukat kannattaa unohtaa, sillä itse tehty carob-namu on aivan eri sfääreistä. Ja valmistus on yhtä hauskaa kuin raakasuklaan hämmentelykin.

Muutaman kokeilun jälkeen olen saanut aikaiseksi sekä omaa että perheen herkkuhermoa kutkuttavia nameja. Eilinen satsi oli toistaiseksi paras, joten laitan sen ohjeen tähän. Kuvat eivät anna oikeutta, näistä saa kyllä ihan yhtä tyylikkäitä oikeaan suklaaseen verrattuna, mutta oli kiire :)

Mokka-carob:

• 1,5 dl kookosöljyä
• 4 rkl juoksevaa hunajaa
• 1 rkl vaahterasiirappia
• hyppysellinen ruususuolaa
• 3 rkl carob-jauhetta
• 3 rkl tocotrienolis
• 1 rkl lucumaa
• 1 tl kanelia
• 2 tl vaniljajauhetta
• 2 tl decaf-kahvipavuista jauhettua jauhetta tai 1 tl kofeiinitonta pikakahvijauhetta
• 2 tl jauhettua gojimarjaa

Sulata öljy ja hunaja. Lisää vispilöiden loput aineet mainitussa järjestyksessä. Kaada muottiin ja jähmetä kylmässä. Leikkaa tarvittaessa paloiksi ja herkuttele!


Postauksen alussa olevassa kuvassa on inkivääri-valkosuklaata ja carobia, jossa vaalea kerros inkiväärillä ja vihreällä teellä maustettua, kaakaovoista valmistettua valkosuklaata ja ruskea edellisen ohjeen mukaan tehty carob-seos ilman kahvilisää. Kaakaovoi ei sisällä samoja määriä aktiivisia ainesosia kokonaiseen kaakaopapuun tai kaakaojauheeseen verrattuna, joten sitä olen käyttänyt edelleen jonkin verran, ilman ongelmia.

Manteli-pannacotta ja tyrnikastiketta

Panna cotta on italialainen kermahyytelö. Keitettyä kermaa sakeutettuna liivatteella siis. No, ei meidän keittiössä. Itsenäisyyspäivän aterialle tein oman versioni kermaherkusta. Kerman sijaan käytin paksua mantelimaitoa ja hyydyttämiseen agar agar -jauhetta (Punnitse ja Säästä). Kaakaovoi teki herkusta ihanan täyteläisen. Mutta parasta oli kuitenkin aromikas tyrnikastike, joka toi kontrastin vienolle mantelivanukkaalle. Paksu ja vähän kiisselimäinen kastike oli sekä superherkullista että super-ravinteikasta, koska tyrnin lisäksi laitoin siihen jauhettuja gojimarjoja. Gojit ja tyrni ovat muutenkin hyvä yhdistelmä ja kastike toimisi ihan sellaisenaankin.

Juhla-aterialle hyydytin vanukkaat koristeellisissa silikonimuoteissa. Osan lusikoin kuitenkin suoraan tarjoiluastioihin eli vanhoihin grogilaseihin ja lisäsin tyrnikastikkeen päälle. Näyttävää tarjottavaa näinkin (kuvaa en valitettavasti jaksanut näpsäistä).

Manteli-pannacotta

• 0,75 dl paksua mantelikermaa (ks. ohje alla)
• 2,5 dl luomuomenamehua
• 3 tl agar agar -jauhetta
• 1 rkl vaniljauutetta
• 2 tl psylliumjauhetta
• 1/4 tl ruususuolaa
• 4 rkl juoksevaa mietoa luomuhunajaa
• 1 dl sulatettua kaakaovoita

Mantelimaito:
Paksuun mantelimaitoon tarvitset 3 dl manteleita liotettuna väh. 12 t
1 l vettä
tiheäsilmäinen siiviläpussi ("nutmilkbag") tai harsokangas

Jos haluat aivan valkoista mantelimaitoa, kuori mantelit ennen blendaamista. Itse en kuorista välitä ja blendasin sellaisenaan. Blendaa mantelit ja vesi mahdollisimman hienojakoiseksi seokseksi eli blendaa riittävän pitkään. Kaada manteliseos siivilän läpi ja puristele mantelimassa mahdollisimman kuivaksi. Itse sain n. 7,5 dl valmista maitoa.

Sekoita kattilassa 2,5 dl luomuomenamehua ja agar-jauhe. Kuumenna sekoitellen kiehumispisteeseen ja keitä miedolla lämmöllä, kannen alla 5 min välillä sekoitellen.

Sulata kaakaovoi vesihauteessa juoksevaksi.

Kaada mantelimaito takaisin blenderiin ja sekoita siihen ruususuola, hunaja ja vanilja. Jos tehosekoittimellasi on mahdollista, blendaa samaan aikaan matalalla teholla ja kaada sekaan ensin psylliumjauhe, sitten kaakaovoi ja lopuksi agar-liemi. Omassa blenderissäni on kannessa avattava tulppa/korkki tätä varten. Nosta lopuksi kierroksia ja blendaa seos kunnolla sekaisin. Jos blendaus ja ainesten lisäily ei onnistu yhtä aikaa, lisää aineset em. järjestyksessä ja blendaa välillä huipputeholla.

Tarkista maku ja kaada manteliseos muotteihin tai annosmaljoihin jähmettymään.

Tyrni-gojikastike:

• 2,5 dl pakastetyrnejä
• 2,5 dl vettä
• 1 rkl goji-marjoista jauhettua jauhetta
• 4 rkl (tai enemmän) juoksevaa mietoa hunajaa
• 1 - 1,5 tl psyllium-siemenjauhetta (riippuen, miten paksua haluat)
• 1 tl kylmäpuristettua manteliöljyä tai muuta mietoa öljyä
• (pienen pieni hyppysellinen ruususuolaa)

Sulata tyrnit ja blendaa veden kanssa sauva- tai tehosekoittimella mahdollisimman hienojakoiseksi. Siivilöi seos tiheäsilmäisen siivilän läpi. (Käytä kuorikuitu ja siemenet esim. leipä- tai kräkkeritaikinaan. Superravintoaineita ei kannata heittää pois).

Jauha goji-marjat tehosekoittimella tai vanhalla kahvimyllyllä (kuten itse tein). Sekoita loput ainekset tyrnimehuun ja sauvasekoita tai blendaa riittävän pitkään niin, että saat tasaisen kiiltävän kastikkeen. Öljylisä vastaa nimenomaan tästä kiillosta. Itse käytin siis kylmäpuristettua manteliöljyä, jota minulla on erikoisherkkuja varten. Myös mieto kylmäpuristettu rypsiöljy tai vastaava käy. Pieni suolahippunen syventää kastikkeen makua, mutta sen voi jättää poiskin.

Tarjosin hyytelöt tyrnikastikkeen ja fiksujen pipareiden kanssa ja olin ihan joulufiiliksissä.

Nuoren kookospähkinän kesytystä

Tänään kokkailin keittiössä vähän järeämpien työkalujen kanssa. Kyseessä oli tietenkin treffit nuoren kookospähkinän kanssa. En harrasta Thaimaan-lomia tai muuta kaukomatkailua, eivätkä edes Helsingin aasialaiset ruokakaupat ole reittini varrella, joten olin aivan innoissani, kun nuoria kookospähkinöitä oli ilmestynyt Ruohonjuureen. Sen verran on tullut ulkomaisia raw food blogeja ja kirjoja selailtua, että kookospähkinäneitsyys on harmittanut jo jonkin aikaa. Nyt pääsin siis maistelemaan tätä ihmeellistä herkkua.

Tavallisten kookospähkinöiden avaaminen käy nykyään jo leikiten, mutta tämän nuoremman kaverin kanssa jouduin jonkin aikaa ihmettelemään. Netissä on paljon hyviä avaamisohjeita, esim. täällä. Minulla ei kuitenkaan ole kovin järeää kokkiveistä (viidakkoveitsestä puhumattakaan ;) joten turvauduin miehen työkalupakkiin. Vasaralla ja taltalla avaaminen sujui ihan kätevästi ja kaikki sormetkin ovat edelleen tallella. 

Poistin vaaleaa ukokuorta terävällä leikkuuveitsellä, kunnes näkyviin tuli vaaleanruskea, sisempi kuorikerros. Se on oikeasti aika pehmeää, ihan muuta kuin tummanruskeassa, karvaisessa kookospähkinässä ja muutamalla napauksella taltta upposi kookoksen sisään. Pidin kookosta pystyasennossa ja naputtelin talttaa yläosan ympäri, kunnes sain väännettyä syntyneen hatun auki. Tämän siis voisi tehdä myös terävän ja tukevan veitsen tyvellä. Pähkinä oli täpösen täynnä kookosvettä, jonka valutin välillä kuppiin, koska se tietysti pyrki jo omia aikojaan ulos.

Kun sain kannen kokonaan irti, kaavin teräväreunaisella lusikalla sisällä olevan kookoslihan pois. Suomeen saakka roudattu pähkinäni oli ymmärrettävästi jo kypsempi tapaus, joten sisusta oli valkoista ja jo hieman kovempaa. Ihan tuoreess pähkinässä se on läpinäkyvää ja hyytelömäistä. Hedelmälihaa oli kuoren alla n. sentin pakuinen kerros, ja pehmeää se oli edelleen verrattuna kuivaan kookospähkinään.

Otin kallisarvoisen sisustan talteen niin tarkkaan kuin mahdollista. Se oli jo sellaisenaan mielettömän herkullista! Aivan erilaista kuin kuiva kookos. Myös tuore kookosvesi on jotain muuta kuin kaupasta saatava purkkitavara. Makeaa ja täyteläistä. Eli vaikka rehellisesti sanottuna olin ollut hiukan skeptinen sen suhteen, olisiko tämä kaukaa raahattu etelän hetelmä mistään kotoisin, oli ainakin tämä yksilö ihan priimatavaraa. Hinta on kyllä kova, yli kolme euroa kpl (-!) , eli kyllä tämä aika spesiaaliherkuksi saa jäädä.

Hyytelömäisen rakenteen ja pehmeän mutta neutraalin maun vuoksi nuorta kookosta käytetään monissa (ulkomaisissa) raw food ohjeissa. Siitä voi tehdä jogurttia, kefiiriä, vanukasta, kastikkeita, nuudeleita, kakkutäytettä jne.
No, otin varman päälle ja tein ihan vain smoothien.

En halunnut liiaksi peittää kookoksen omaa makua, joten lisänä oli

• sharon-hedelmä
• limen kuorta ja
• hiukan tuoretta inkivääriä. 

Kookoksessani oli n. kupillinen (2,5 dl) pehmeää kookospähkinää ja 3 dl nestettä. Käytin kaiken pähkinän ja lisäsin 2 dl kookosvettä. Hurautus blenderillä ja kermainen herkku oli valmis.

Muistutti lasten välipalajogurttia, mutta oli tietty parempaa.

Kyllä, voisin syödä vaikka joka päivä.

Jos siis siellä Thaimaassa elelisin...

Otteita pikkujoulupöydästä

Joulutunnelmaan on tänä vuonna ollut helppo hurahtaa, kun talvi vain kiristää otettaan. Toisin kuin ennen, en ole pahemmin palellut. En myöskään kaipaa juuri sen enempää lämmintä ruokaa kuin kesälläkään, sen sijaan tuliset mausteet, pähkinät, juurekset ja kaalit maistuvat, eivät niinkään lehtivihannekset. Eli sesongin mukainen sapuska tuntuu luontevalta. Ja suklaa tietysti maistuu aina :)

Vietimme viikonloppuna pikkujoulua ystävien luona. Pöydästä löytyi raw foodia ja paleoruokaa. Oma panokseni oli marinoidut ja täytety herkkusienet sekä limemarinoitu bataattipasta appelsiinikastikkeella. En erityisesti ole perinteisten jouluruokien perään, joten voisin aivan hyvin tarjota näitä myös joulupöydässä.

Tein myös erän raakapipareita, jotka eivät oikein toimineet pipareina mutta vähän toisella tavalla kyllä. Niistä lisää myöhemmin. Ystäväni sen sijaan teki ihanan (raw) suklaa-kurpitsajuustokakun. Ohje oli Sweet Gratitude-kirjasta, jota pääsin vihdoin hypistelemään. Jos pidät jenkkityylisistä, näyttävistä raw-herkuista, kirja on must hankinta. Toisin kuin kuvittelin, useimmat ohjeet eivät vaikuttaneet edes hankalilta ja näköjään olen jo tehnyt aika saman tapaisia kakkuja aiemmin. Laitankin oman versioni raw kurpitsapiiraasta tähän, koska se oli varsin saman makuinen kuin Sweet Gratituden kakku. Ei tosin yhtä näyttävä ilmestys.... 

Kuva on dagen efter, ja valokin jo hiipumaan päin eli ei ihan tuo oikeutta tälle herkulle.

Limemarinoitua bataattia appelsiinikastikkeessa 4 - 6:lle


Marinointi:

• 4 pientä bataattia
• 2 limeä
• 1 tl laatusuolaa
• 1 rkl juoksevaa hunajaa
• mustapippuria
• valkosipulinkynsi puristettuna
• 1/2 dl kylmäpuristettua sesam- tai jotain pähkinäöljyä

Appelsiinikastike:

• 1 kp cashew-pähkinöitä liotettuna (vähintäin tunti)
• 1 tl raastettua appelsiinkinkuorta
• 1/2 appelsiinin mehu
• 2 rkl (luomu-)omenaviinietikkaa
• mustapippuria
• 1 tl laatusuolaa
• vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen

Viimeistelyyn:

•  pakastepuolukoita tai -karpaloita

Näyttävin pasta syntyy spiraalileikkurin pienimmällä terällä, mutta perunankuorimaveitselläkin saa kelpo pastaa. Mitä ohuempia suikaleita jaksat höylätä, sen parempaa tulee.
Sekoita suikaloituun bataattiin marinadiainekset ja laita jääkaappiin vähintäin yön ajaksi, jolloin bataatti raakakypsyy ja pehmenee. Itselläni tuli vähän kiire ja ratkaisin kypsyttelyn marinoimalla bataattia kuivurissa. Parissa tunnissa bataatti oli jo pehmennyt ja maustunut upeasti. Suosittelen siis myös tätä vaihtoehtoa, jos käytössäsi on kuivuri (= makujen maksimoija!).

Ennen tarjoilua sekoita sekoita appelsiinikastikkeen ainekset blenderissä mahdollisimman sileäksi kastikkeeksi. Sekoita 2/3 osaa bataattipastaan ja jätä loput myöhempää käyttöä varten. Viimeistele pasta puolukoilla tai karpaloilla. Toimivat älyttömän hyvin.

Tästä ohjeesta tuli heti oma suosikkireseptini. Myös ystäväni, joka ei yleensä pidä hapanimelästä saatika appelsiinista tykästyi oitis (Onneksi en tiennyt tätä etukäteen!).



Täytetyt, marinoidut herkkusienet

• 6 herkkusientä

Marinadi:

• 0,8 dl oliiviöljyä
• 3 rkl luomu-balsamiviinietikkaa
• 3 rkl juoksevaa hunajaa
• 3 rkl tamaria
• mustapippuria
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna

Vispilöi marinadiainekset sekaisin. Poista herkkusienistä kannat ja säästä täytteeseen. Sekoita sienet huolellisesti marinadiin ja jätä kannelliseen astiaan marinoitumaan vähintäin tunniksi.

Täyte:

• 1/4 paprikaa pieninä kuutioina
• 5 sienen jalkaa pienenä silppuna
• 1 rkl kuivattuja sipulihiutaleita tai ruohosipulia
• 4 aurinkokuivattua tomaattia
• 6 saksanpähkinää hienoksi rouhittuna*
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1/2 tl luomubalsamicoa
• mustapippuria
• 1/4 tl laatusuolaa
• (tuoretta persiljaa silputtuna)

Sekoita täyteainekset keskenään puristelemalla  joko käsin tai haarukalla siten, että ainekset pehmenevät. Valuta mahdollinen ylimääräinen neste pois. Nostele sienet marinadista ja valuta. Painele täytettä sienten lakkeihin. Sienet voi tarjota jo tässä vaiheessa. Jos haluat huippumaukkaita sieniä, laita ne vielä kuivuriin vähintäin tunniksi. - Itse olen näin pakkasilla käyttänyt kuivuria paljon myös ruokien lämmittämiseen, eikä jääkaappikylmää kannata syödä muutenkaan. Siinä aiheuttaa vain ruoansulatukselle ylimääräistä stressiä.
Ennen tarjoamista valutin sienille vielä vähän bataattipastasta jäänyttä appelsiinikastiketta, joka toimi yllättävän hyvin. Myös cashew-juusto on kiva lisä sienille.

* Olen tehnyt myös pähkinättömän version täytteestä. Siinä korvasin saksanpähkinän hienon hienoksi pilkotulla kukkakaalilla (kuvassa), jota käytin n. 4 reilua kukintoa, ja johon lisäsin hiukan kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kuivuroin täytettyjä sieniä pari tuntia, mikä pehmensi kukkakaalin rakenetta ja makua.

Ja lopuksi tosiaan oma kurpitsapiiraani, jota tein jokunen viikko sitten. Ohje on vähän sinne päin, koska tein piiraan rennolla otteella ja nopeasti. Halusin täytteestä myös vähän kevyemmän ja käytin hyydyttämiseen agar agaria normaalin kookosöljyn sijaan. Näin ollen piiras on vain raa'ahko, sillä agar-jauhe täytyy sekoittaa kiehuvaan nesteeseen. Itse kuitenkin pidin agar-versiosta, mutta lopussa myös täysraaka ohje.
Täällä myös viime vuotinen raw kurpitsakakku, joka oli tosi hyvä sekin.

Kurpitsapiiras:

Pohja:
1 kp pekaanipähkinöitä (mielellään liota yön yli ja kuivata 8 t - tai ota sitten vaan sieltä pussista)
1/2 kp manteleita (samat kuin äsken)
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl raakakaakaojauhetta tai carobia
hyppysellinen laatusuolaa
1/2 tl luonnonvaniljaa
10 kivetöntä taatelia

Jauha pähkinät jauheeksi, laita sivuun. Jauha taatelit tahnaksi. Jos ne ovat kuivia, lisää hiukan vettä.
Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Älä ylityöstä, ettei rasva erotu. Levittele piiraspohjan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (korkea piiras halk. 20 cm, matalampi, halk. 25 cm)

Täyte:
2 kp talvikurpitsaa (mielellään butternut) raastettuna
1,5 kp cashew-pähkinöitä liotettuna
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl appelsiininkuorta raastettuna ( tai pelkkää sitruunaa
1 tl luonnonvaniljaa
ripaus laatusuolaa
4 rkl juoksevaa hunajaa - tai enemmän jos pidät makeasta (maistele siis)
3 rkl agar-jauhetta (Punnitse & Säästä) ja 1,5 dl luomuomenamehua*

Sekoita blenderissä kaikki ainekset agaria ja omenamehua lukuunottamatta. Mitä parempi blenderi, sitä kermaisempi täytteestä tulee. Lämmitä kattilassa omenamehu kiehuvaksi ja vatkaa sekaan agar-jauhe. Keitä jatkuvasti sekoittaen, kunnes agar on liuennut nesteeseen. Lisää tarvittaessa nestettä.

Jos blenderissäsi onnistuu, sekoita agar-liuos kurpitsamassaan ohuena nauhana koneen käydessä. Tai kaada agar-liuos pienissä erissä, välillä blendaten. Kaada täyte pohjavuokaan ja siirrä jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli.

*Vaihtoehtoisesti täysin raaka hyydytys: 1 dl kylmäpuristettua  kookosöljyä ja 1/2  dl kaakaovoita - molemmat määrät siis sulatettuna

Tattarinäkkäri ja punajuurilevite

Täällä tuiskussa ja tuiverruksessa teki mieli pitkästä aikaa käyttää uunia ihan siihen oikeaan tarkoitukseensa. Leipaisin ilta-aterialle tattarinäkkäriä, jota tarjosin mm. punajuuri-macadamia -levitteen kanssa. Tattari ja punajuuri ovat kaksi kestosuosikkiani, eivätkä ne pettäneet tälläkään kertaa.

Olen kyllä tehnyt säännöllisesti raakakräkkereitäkin, joista osa on ollut todella herkullisia. Mutta itse asiassa koen ne aika huonosti sulavina, kuten monet muutkin kuivurilla valmistetut jutut. Nämä miedossa lämmössä paistetut näkkärit sen sijaan sulivat sekä suussa että vatsassa. Tattari maistuu näissä sen verran muhevasti, että jos sen maku ei miellytä, niin kannattaa kokeilla jotain muuta.

Tattarinäkkäri (kypsennetty): 

Taikinaneste:

• 2 dl manteleita
• 4 dl vettä
• 1 pienehkö kesäkurpitsa (omani painoi kuorimisen jälkeen 140 g)
• 1/2 omenaa
• 4 taatelia

Kuivat aineet:

• 5 dl tattarijauhoja
• 1 1/4 dl tattarihiutaleita
• (1 tl jauhettuja psyllium-siemeniä)
• 2 tl Himalajasuolaa
• 3 rkl jotain mietoa kylmäpuristettua öljyä

Pinnalle:

• Pellavansiemeniä

Lämmitä uuni 120 asteeseen.
Laita tehosekoittimeen mantelit, vesi ja taatelit. Blendaa, kunnes saat tasaisen mantelimaidon (huom. EI siivilöidä). Lisää (kuorittu) kesäkurpitsa ja omena paloiteltuina. Jatka blendaamista, kunnes seos on tasaista.

Lisää suureen kulhoon 6 dl manteli-kesäkurpitsamaitoa. Taikinanestettä jää jonkin verran yli, käytin sen raakakeiton pohjaksi. Sekoita joukkoon suola, tattarijauhot ja -hiutaleet, (psyllium) ja lopuksi öljy. Sekoita tasaiseksi. Seos muodostaa löysähkön taikinan.

Levitä leivinpaperilla päälystetylle uunipellille lastan avulla ohueksi kerrokseksi. Taikina on tarttuvaa ja tämä on leipomisen hankalin vaihe. Voitele pintaa hiukan vedellä ja ripottele pellavansiemeniä.

Paista 120 asteisessa uunissa 1 tunti. Vähennä lämpöä 100 asteeseen ja anna näkkärin kuivua uunissa vielä toinen mokoma. Vahdi kuitenkin, ettei pääse palamaan. Leikkaa heti uunista otettuasi sopiviksi paloiksi.



Napsin näkkäriä ihan sellaisenaankin, mutta varsinaisesti tarjosin sitä punajuurilevitteen kanssa. Punajuuren kanssa tuskin voi epäonnistua ja tämä herkku oli vielä nopea ja vaivaton - elleivät sitten kokin punajuuren punaiset kädet laske pisteitä. Levitte toimi myös salaatin kastikkeena ja hiukan ohentamalla jämistä syntyi raakakeitto huomisen lounaalle. Arki-illan ykkösreseptejä siis! Vaikka tämä kyllä käy mielestäni myös vaikka joulupöytään.

Punajuuri-macadamialevite (Raw):

- 2 dl macadamia-pähkinöitä

- 4 keskikokoista punajuurta raastettuna

- pieni pala juuriselleriä raastettuna

- hiukan sitruunakuorta raastettuna

- 1 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna*

- 1 rkl tamaria
- 1/2 valkosipulinkynsi tai hyppysellinen kuivattua - valkosipulia
- reilu hyppysellinen kuivattuja sipulihiutaleita tai 2 tl  sipulijauhetta
- mustapippuria myllystä
- 1 tl omenaviinietikkaa
- Himalaja-suolaa maun mukaan


Viimeistelyyn:
- 1/2 dl kapriksia

Jauha pähkinät tehosekoittimessa. Raasta yllä mainitut kasvikset. Lisää raasteet monitoimikoneen kulhoon loppujen ainesten kanssa. Blendaa mahdollisimman tasaiseksi massaksi. Jos blenderisi on heikkotehoisempi, saattaa olla järkevää jauhaa ensin pähkinät jauheeksi ja sekoittaa tämän jälkeen kaikki aineksen sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Jos haluat levitteestä kiinteämpää, lisää vielä 1 rkl jauhettuja psylliumin siemeniä. Kaada tarjoilukulhoona ja viimeistele kapriksilla.

*Jos piparjuuri nappaa inkivääriä paremmin, käytä sitä inkiväärin sijaan. Sopii myös hyvin punajuuren kanssa.

Päärynä-fenkolipizzaa ja salaatteja

Raakaruoka on toki terveellistä, mutta kyllä todellinen syy sille, miksi jaksan innostua siitä päivästä toiseen on, että se on  yksinkertaisesti niin hyvää! Tässä siitä muutama esimerkki kuluneelta viikolta:

Pizzan ei tarvitse aina tarkoittaa tomaattikastiketta. Rosmariinilla maustettu fenkoli-päärynä -täyte on sellaisenaankin herkullista. Pohjassa oli enemän tavanomaisia pizza-makuja, kuten oreganoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Käytin kuorellisia hampunsiemeniä, mutta jos et pidä rouskuttelusta, kannattaa käyttää kuorittuja.

Päärynä-fenkolipizza
Pohja:

• 1 kp kurpitsansiemeniä
• 1/2 kp hampunsiemeniä

- liota n. 8 tuntia. Kaada lävikköön ja anna kuivahtaa.

Hienonna monitoimikoneen s-terällä. Lisää joukkoon 10 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä vaan kuivia). Jatka hienontamista. Lisää 1/2 keskikokoisesta kesäkurpitsasta paloiteltuna, hyppyselliset kuivattua sipulia ja valkosipulia, 1/4 tl laatusuolaa, mustapippuria myllystä, 1 tl hunajaa, 2 tl kuivattua oreganoa. Anna koneen käydä niin, että saat melko tasaisen massan. Lisää lopuksi 1/4 kp pellavansiemeniä ja sekoita joukkoon käsin.

Levitä kuivurin tasolle leivinpaperin päälle tai pellille uunin alaosaan ohueksi kerrokseksi ja kuivattele n. 4 tuntia. Jos haluat ihan kuivan pohjan aika on pidempi, mutta pizzapohjaksi sopii pehmeä pohja.

Päärynä-fenkolitäyte:

• 1 fenkoli
• 1/2 isoa päärynää
• hyppysellinen kuivattua sipulia tai 1/2 ohueksi suikaloitua punasipulia
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• mustapippuria
• 1/4 tl laatusuolaa
• 1/2 tl rosmariinia
• 2 tl punaviinietikkaa
• 3 rkl oliiviöljyä

Suikaloi fenkoli ja päärynä ohuen ohuiksi. Itse käytin mandoliinileikkuria, mutta onnistuu terävällä veitselläkin. Sekoita loput ainekset ja jätä marinoitumaan jääkaappiin, kannelliseen astiaan pohjan kuivattelun ajaksi.

Pizzan kokoaminen:

Levitä pohjan päälle ohuelti cashew- tai macadamiajuustoa tai avokadoa ja lusikoi sitten päärynä-fenkoliseosta. Viimeistele tuoreella basilikalla.

...........................................


Erilaiset täyttävät salaatit ovat peruspurtavaa. Vaihtelun vuoksi kokosin annokset vähän eri tavalla. Varsinainen juttu oli kuitenkin paksu cashew-inkiväärikastike, joka teki annoksesta vähän enemmän kuin pelkän salaatin. Käy myös dippailuun. Hyvät kastikkeet ovat raw foodissa ihan must!

Salaattitorni:


Cashew-inkiväärikerma:

• 1 kp cashew-pähkinöitä, liota n. 1 tunti
• 1 cm pätkä inkivääriä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 tl tamaria
• 1/4 tl laatusuolaa
• 1 tl hunajaa
• 2 tl omenaviinietikkaa
• mustapippuria
• 1 tl sinappia
• vettä

Blendaa kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi, kuohkeaksi massaksi. Lisää vettä vain sen verran, että saat ainekset kunnolla blendattua. Kastiketta tulee reilu annos.

Vaihoehto 1)

• tammenlehtisalaattia tai baby-pinaattia
• kourallinen arame-levää huuhdeltuna ja liotettuna
• kevätsipulia tai kuivattuja sipulihiutaleita
• 2 tomaattia pilkottuna
• porkkana ohuina suikaleina (perunankuorimaveitsellä)
• 1 tl omenaviinietikkaa
• tuoretta korianteria
• laatusuolaa ja mustapippuria
• kylmäpuristettua sesam-öljyä

Laita salaatinlehdet tai pinaatti suureen kulhoon ja sekoita joukkoon reilut kaksi ruokalusikkaa cashew-inkväärikermaa. Sekoittele käsin huoellisesti niin, että salaatinlehdet ovat kunnolla kastikkeessa. Pilko tomaatti, sipuli ja suikaloi porkkana toiseen kulhoon. Mausta suolalla, mustapippurilla, etikalla ja sesam-öljyllä. Lisää joukkoon vielä 1 rkl cashew-inkiväärikermaa. Sekoita hyvin. Valuta levä kunnolla kuivaksi ja lisää joukkoon hiukan laatusuolaa ja sekä 1 rkl cashew-kermaa. Sekoita hyvin.
Kokoa torni asettelemalla tarjoilulautaselle kerroksittain ensin salaattia, sitten tomaattiseosta ja lopuksi levää. Toista ja pyri pitämään ainekset tiiviinä kekona tai tornina. Viimeistele tuoreella korianterilla tai basilikalla.

Vaihtoehto 2)

• romaine tai jäävuorisalaattia
• 1/2 tavallinen tai keittobanaani paloiteltuna
• pun. chiliä hienonnettuna
• punainen paprika ohuen ohuina suikaleina
• kylmäpuristettua sesam-öljyä
• 1 tl omenaviinietikkaa
• laatusuolaa ja mustapippuria
• tuoretta korianteria

Suikaloi salaatti ohuelti. Laita suureen kulhoon ja sekoita joukkoon reilut kaksi ruokalusikkaa cashew-inkväärikermaa. Sekoittele käsin huoellisesti niin, että salaatinlehdet ovat kunnolla kastikkeessa.

Suikaloi paprika joko veitsellä tai mieluiten mandoliinileikkurilla. Mausta suolalla, mustapippurilla, etikalla ja sesam-öljyllä sekä tuorellaa, silputulla korianterilla. Lisää joukkoon vielä 1 rkl cashew-inkiväärikermaa. Sekoita hyvin.

Viipaloi banaani ja sekoita hienonnetun chilin kanssa.

Kokoa torni asettelemalla tarjoilulautaselle kerroksittain ensin salaattia, sitten paprikaa ja lopuksi chili-banaaniviipaleita. Toista ja pyri pitämään ainekset tiiviinä kekona tai tornina. Viimeistele tuoreella korianterilla

Marjajauheita Biokialta

Toisin kuin monet muut ruokabloggaajat, olen toistaiseksi saanut olla rauhassa valmistajien ja tuote-edustajien yhteydenotoilta. Raakapainotteinen kokkaus katsotaan ilmeisesti sen verran marginaaliseksi ilmiöksi. Nyt kuitenkin Biokia rohkaistui ja tarjosi kokeiltavaksi marjajauheita, jotka ovat äskettäin ilmestyneet kauppoihin. Mikäs siinä, marjajauheet kuuluvat perussettiin ruokakomerossani, ja on kivaa että valikoima kasvaa.

Biokian valikoimasta löytyy mustikka, puolukka ja karpalo, joita myydään myös kuivattuna ja suklaakuorrutettuina. Biokia on tarttunut ajan henkeen ja markkinoi tuotteita avoimesti supermarjoina. Jokaisesta pussukasta löytyy vähän mytologiaa marjojen voimasta Kalevalasta ja Pohjois-Amerikan intiaanesta lähtien sekä hiukan terveystietoa. Marjajauheiden raaka-aineina käytetään Suomalaisia villimarjoja, jotka ova pakastekuivattuja. Kuivatut ja suklaakarpalot tulevat Pohjois-Amerikasta, koska Suomessa on niiden osalta pieni sato. Lisäaineita jauheissa ei ole, kuivamarjoissa sokeria, suklaajutuista en tiedä, kun niitä en kokeillut. Olen aiemmin käyttänyt  Greenfinn's marjarouheita sekä Marjatila Raitaniemen jauheita, joissa löytyy huomattavasti Biokiaa enemmän valikoimaa. Suosikkijauheitani ovat mm. tyrni ja mansikka. Biokian eduksi on kuitenkin mainittava ylivoimaisesti kätevin pakkaus, uudelleen suljettava pussi. Pussin takan on myös pieni ohjevihkonen, ellei oma mielikuvitus ja kokeilunhalu sattuisi riittämään reseptien kehittelyyn.

Marjajauheita olen käyttänyt jo aiemmissakin resepteissäni, mutta tässä vielä muutama uusi kokeilu. Ensin superhelppo raw-kiisseli persimonista ja kirpeästä karpalo- tai puolukkajauheesta. Persimonit ovat taas tulleet kauppoihin ja käytän niitä erityisesti makeutukseen. Tämäkään kiisseli ei välttämättä muuta makeutta kaipaa.

Karpalo-persimonikiisseli (2-3:lle)

• 2 suurta, mahdollisimman kypsää persimonia
• 1 rkl karpalo- tai puolukkajauhetta
• 2 rkl chia-siemeniä
• 1/2 dl vettä
• (hunajaa, jos makeahammasta kuitenkin kolottaa)
• (1/2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna)

Kuori persimonit ja paloittele tehosekoittimeen. Lisää marjajauhe ja hiukan vettä. Blendaa tasaiseksi. Lisää lopuksi chia-siemenet ja sekoita käsin, kunnes ne ovat sekoittuneet tasaisesti. Siirrä jääkaappiin ja sekoittele 15 min. kuluttua, niin että chia-siemenet muodostavat mahdollisimman tasaisen hyytelön.

Lusikoi annosmaljoihin. Viimeistele pakastepuolukoilla tai karpaloilla sekä marjajauheella. Tarjoa sellaisenaan tai esim. mantelimaidon kanssa. Oli aika hyvää myös tattarihiutalepuuron kaverina.

Myös kräkkereissä, korpuissa ja muffineissa marjajauheet toimivat. Nämä kuivuroidut kaurakorput ovat vähän paksumpia ja ruokaisampia kuin useimmat kräkkerit ja maistuvat erityisen hyviltä iltapäivällä, teen, hunajan ja cashew-juuston kanssa. Myös persimoneista tehty tuorehillo (=soseutettu hedelmäliha) sopii hyvin. Kaurasta valmistuu aika tuhti ja vahvan makuinen korppu, joten yksikin riittää tyydyttämään välipalanälkää.

Kaura-mustikkakorput:

• 1 kp liotettuja kuorittuja kauranjyviä (tai -helmiä)
• 1 rkl mustikkajauhetta
• 1 tl hunajaa
• 1/4 tl kardemummaa
• 1/4 tl suolaa
• 1 rkl sesamöljyä
• 1/2 kp pellavansiemeniä
• 1 dl kuivattuja mustikoita, puolukoita tai karpaloita

Liotin korppuja varten ensin kuorittuja kauranjyviä yön yli. Kaadoin veden pois ja blendasin sauvasekoittimella karkeaksi massaksi. Lisäsin loput ainekset ja sekoitin käsin tasaiseksi taikinaksi. Jos kuivattuja marjoja ei ole, myös hiukan pienemmiksi saksitut rusinat toimivat. Levitä leivinpaperilla vuoratulle kuivurin tasolle tasaiseksi levyksi. Vaihtoehtoisesti uunipellille, jos kuivattelet uunin alaosassa. Kuivasin omia korppujani yön yli, eli n. 8 t. Kuivattelun loppuvaiheessa käänsin levyt ja jatkoin kuivattamista vielä n. tunnin. Leikkaa levyt annospaloiksi, kun ne ovat vielä vähän pehmeitä. Säilytä tiiviissä, kannellisessa rasiassa, mieluiten jääkaapissa.







Taannoisesta suklaakeskustelusta innostuneena kehittelin pari "suklaatonta suklaareseptiä". Vähän vaikeaa on keksiä näille makeisille muutakaan nimeä, sillä koostumus on niin samanlainen kuin raakasuklaassa. Kaakao vain on korvattu carobilla ja tocorienols-jauheella ja rasvana käytin pelkkää neitsytkookosöljyä. Tein inkiväärillä maustettua "valkosuklaata" sekä jouluista mustikka-carobherkkua, jonka resepti on alla. Molemmat olivat ihania, ja tyydyttivät naminälkää loistavasti. En tosin itse kieltäydy myöskään aidosta tavarasta, koska nautin raakasuklaata muutenkin kohtuudella. Se ei ole aiheuttanut mitään ikäviä oireita ja pitäähän sitä pieniä paheita olla, muuten elämä kävisi ihan tylsäksi ;)




Choco sin cocoa, eli Jouluinen mustikka-carobnami:

• 1 kp (2,5 dl) neitsytkookosöljyä
• ripaus Himalaja-suolaa
• 3-4 rkl juoksevaa luomu-hunajaa
• 3 rkl mustikkajauhetta
• 1 rkl carob-jauhetta
• 3 rkl tocotrienols-jauhetta
• 1 tl Classic Yogi-teetä, jos käytät irtoteetä, jauha tehosekoittimessa, huhmaressa tai maustemyllyllä. (Tämän voi korvata myös sekoituksella kardemummaa, kanelia, inkivääriä ja neilikkaa)

Lisäksi:

• 1 dl mulperimarjoja
• 1 dl cashew-pähkinöitä

Sulata suuressa kulhossa vesihauteessa kookosöljy ja lisää suola ja hunaja. Anna myös hunajan sulaa ja vispilöi sekaan loput ainekset. Ota pois vesihauteesta ja anna seoksen jäähtyä hiukan aina välillä vispilöiden.

Vuoraa n. 20 x 20 cm neliömallinen vuoka leivinpaperilla. Levitä pohjalle mulperimarjoja tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele myös cashew-pähkinöitä sekaan.

Kun carob-seos on hiukan jäähtynyt ja paksuuntunut, vispilöi se vielä tasaiseksi ja kaada varovasti mulperimarjojen ja pähkinöiden päälle vuokaan. Laita jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään. Ota ennen tarjoilua hetkeksi lämpimään, jolloin levystä on helpompi leikata paloja terävällä veitsellä. Itse pidän vähän krouvimmista nameista. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä näitä herkkuja myös suklaamuotteihin, jolloin mulperimarjat ja pähkinät lisätään luonnollisesti muotin pohjalle ja makeismassa niiden päälle.

Mandariini-tahinikastike ja ruusukaalia

Olin jotenkin ajatellut että tahinin tekeminen on vaikeaa. Ja ensimmäiset yritykset eivät kyllä tuottaneetkaan toivottua lopputulosta. Pienellä säätämisellä homma on kuitenkin alkanut sujua, ja nykyisin en koe enää tarvetta syytää rahojani aika huikean hintaiseen kaupan raakatahiniin. Sesaminsiemenethän ovat itsessään aika edullisia.
Hyviä tahiniohjeita on muuallakin, mutta koska sitä on välillä minulta kyselty, tässä vielä oma versioni.

Ehdottomasti paras oivallukseni on ollut käyttää monitoimikonetta ja jauhaa kerralla riittävän iso määrä siemeniä. Tähän käytän s-terää huippunopeudella. Blenderissä on kyllä tehoja, joilla sesaminisiemenet saa näppärästi jauheeksi, mutta pienikokoinen terä ja kapea kannu menevät nopeasti tukkoon siemenmassasta ja isompien erien valmistus on työlästä.

Tämän kertaiseen erään jauhoin

• n. 7,5 dl kuivia, kuorellisia (ja paahtamattomia) sesaminsiemeniä.

Parasta olisi liottaa siemeniä 2 tuntia ja kuivattaa sen jälkeen ennen jauhamista. Tällöin ravintoaineet olisivat parhaiten käytettävissä. Aina ei ehdi, joten tällä(-kin) kertaa meni siemeniä ihan pussista.

Kaada siemenet monitoimikoneen kulhoon ja laita kone käyntiin huipputeholle. Aluksi tuntuu, ettei tapahdu mitään. Anna koneen kuitenkin käydä. Vähitellen siemenet alkavat jauhautua. Tämä vie muutaman minuutin.

Kaavi lastalla reunoille kertynyt massa ja siirrä kulhon keskelle. Jatka koneen käyttämistä jälleen muutama minuutti (en katsonut kellosta tarkemmin). Jos kone tuntuu kuumeneva liikaa, pidä taukoa ja anna koneen jäähtyä välillä.

Mitä pidempään jaksat jauhaa, sitä hienojakoisempaa tahnaa saat. Itse pidän karkeammasta rakenteesta, joten käytin konetta yhteensä n. 5 min. Tässä vaiheessa lisäsin seokseen reilut 1/2 dl kylmäpuristettua sesamöljyä ja jatkoin sekoittamista, kunnes seos oli tasaista eli n. minuutin.

Tahini on valmista, mutta lisäsin omaani vielä 1 tl hunajaa ja 1/2 Himalaja-suolaa. Tahinia tuli reilut 3 dl.

Tahini-bisneksen sivutuotteena tein ilta-aterialle ruusukaalia mandariini-tahinikastikeessa. Tahinikastikkeet ovat mielestäni ihan parhaita, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Ruusukaalini nautin mieluiten kevyesti höyrytettyinä sekä maun että sulavuuden vuoksi. Lisänä tarjosin kuitenkin muita kasviksia kypsentämättöminä. Helppoa, nopeaa ja herkullista arkikokkausta koko perheelle.

Mandariini-tahinikastike ruusukaalille tai muille kasviksille 

• 250 g ruusukaaleja
• Himalajasuolaa
• 1 tl hunajaa
• hiukan kylmäpuristettua sesamöljyä 

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimäiset lehdet, jos niissä on tummentumia. Halkaise isokokoiset puoliksi. Laita kattilan höyrytysosaan ja kypsennä pehmeiksi (n. 10 min.) Sekoita kaalien joukkoon loput ainekset, ja jätä odottamaan siksi aikaa, kun valmistat kastikkeen.

Kastike:

3 rkl tahinia

1 dl tuorepuristettua omenamehua

1 tl omenaviinietikkaa

1 mandariini kuorittuna ja lohkoina

1/2 valkosipulinkynttä puristettuma

mustapippuria

2 tl misoa tai soijakastiketta

(laatusuolaa maun mukaan)

1 tl hunajaa

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoita tasaiseksi kastikkeeksi. 

Tarjosin ruusukaalit kasvispediltä, jossa pohajalla reilusti villirucolaa, raastettua porkkanaa sekä tuoretta basilikaa. Ripottelin näille hiukan suolaa ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Asettelin päälle ruusukaalit ja valutin tahinikastikkeen. Viimeistelyyn tomaatteja ja lisää tuoretta basilikaa revittynä. Kesäinen basilika toi lämpöä ja aurinkoa pimeään iltaan.

Ja räntämyrskyn riehuessa ulkona, oli todellakin mukavaa olla sisällä, juoda teetä ja syödä jälkkäriksi pala raw-kurpitsapiirasta, jota olin onnistunut jemmaamaan viikonlopulta.

Ja lopuksi hiukan kuulumisia. Muistatte ehkä Mr. Peetsin, jonka sairastumisesta kerroin jokin aika sitten. Sydänsairas kisumme on toipunut aivan ihmeellisellä tavalla ja tässä entinen jalkapuoli kiipeää jo ketterästi parvelle. Kiitos teille kaikille, jotka lähetitte Peetsille parantavia ajatuksia. Niiden voima on ihmeellinen! Ja kai siinä sanonnassakin on jotain perää, että kissalla on 9 henkeä...