Artisokkapiiras riisikuoressa

Ja sitten taas reseptien pariin.

Maa-artisokka on lempijuuriani. Samaan tapaan makuhermojani miellyttää myös mustajuuri ja takiainen, joka tosin on hyvin harvinaista villiherkkua. Lieneekö syy siinä, että näissä kaikissa on inuliinia, kuiduksi luokiteltavaa hiilihydraattia, josta tykää myös suoliston hyvä bakteerikanta? Joillekin inuliinipitoiset ruoka-aineet tosin aiheuttavat vatsavaivoja, mutta yleisesti niitä pidetään terveyttä edistävinä.

Toisena yhdistävä tekijänä on kyllä pakko mainita työläs käsittely. Moniulotteisten artisokan juurakoiden kuoriminen käy kärsivällisyysharjoituksesta. Mustajuuri taas erittää liimamaista maitiaisnestettä. Jos nämä pikku vastoinkäymiset kuitenkin ohittaa, luvassa on todella hienostuneita makuelämyksiä.

Vaikka maa-artisokkaa voi valmistaa myös raw-tyyliin, maku pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta kypsennettynä. Jo muutama mukula tuo ruokaan täyteläistä umamia, puhumattakaan vaikkapa kokonaan artisokkaisesta piirastäytteestä. Artsi ei rinnalleen juuri mausteita kaipaa, mutta silti lopputulos on hämmästyttävän täyteläinen. Eikä normipiiraiden juustokuorrutettakaan tule ikävä, kun on mahdollisuus vaipua artisokkanirvanaan.

Simppeli, mutta dramaattinen piiraskuori valmistui tähän piiraaseen niin ikään suosikistani, mustasta riisistä, jonka aromaattinen maku komppasi tyylikkäästi artisokkaa. Jokin muu hieman takertuva riisi käy kuitenkin myös. 

Maa-artisokkapiiras riisikuoressa 

6:lle, valmistusaika n. 11/2 t (sisältää riisin keittoajan)

Pohja:

• 7,5 dl keitettyä (mustaa riisiä) 
• 1 rkl kookosöljyä tai seesamiöljyä
• 2 rkl tahinia
• 1 tl hunajaa tai agavesiirappia
• (1 rkl ravintohiivahiutaleita, tuo hieman juustoista makua, ei välttämättön)
• 1 tl psylliumjauhetta TAI 1 rkl pellavansiemenjauhetta
• 1/2 - 1 tl suolaa, riippuen riisin ruolaisuudesta
• kookosöljyä tai seesamiöljyä voiteluun

• 26 cm halk piirasvuoka

Lämmitä uuni 180 asteeseen.

Valuta tarvittaessa riisi ja anna sen kuivahtaa. Pohja ei kaipaa ylimääräistä nestettä. Sekoita kaikki ja surauta sauvasekoittimella karkeaksi massaksi. Painele öljytyn piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa n. 10 min.

Täyte:

• 1 kg maa-artisokkaa
• 1 iso sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• tilkka vettä keittämiseen
• suolaa ja mustapippuria maun mukaan
• 1 rkl seesamiöljyä 
• punainen paprika

• pinnalle seesamin siemeniä ja kookosöljyä

Kuori ja viipaloi artisokat n. 1/2 cm viipaleiksi. Kuori ja lohko sipuli ja valkosipulit. Lait kaikki kattilaan. Lisää sen verran vettä, että viipaleet juuri ja juuri peittyvät. Lisää n. 1/2 tl suolaa. Keitä n. 7 min tai kunnes viipaleet ovat pehmenneet, mutta eivät vielä hajoa. Ota puolet viipaleista erilleen. Soseuta loput sipuleiden, seesamiöljyn ja tilkan keitinvettä kanssa paksuksi soseeksi. Huom. käytä vettä vain sen verran, että saat aikaan soseen. Lisää vielä suolaa tarvittaessa sekä mustapippuria suoraan myllystä. Tarkista maku.

Poista paprikasta siemenet ja suikaloi ohuelti.

Levitä artisokkasose esipaistetulle riisipohjalle. Asettele päälle loput artisokkaviipaleet sekä paprikasuikaleet. Viimeistele muutamalla nokareella kookosöljyä ja seesaminsiemenillä. Paista uunissa vielä n. 1/2 tuntia tai kunnes pinta saa vähän väriä ja pohja on muuttunut rapeaksi. Tarjoa lämpimänä raikkaan salaatin kera.

Avautumista blogimarkkinoinnista

Tästä piti tulla rehellinen reseptipostaus, mutta näköjään mielen päällä oli pari ajatusta sisältömarkkinoinnista ja blogien kaupallistumisesta yleensäkin.

Olen seurannut keskustelua ja asiasta veivattuja ohjeistuksia jo jonkin tovin. Kuulunhan itsekin Blogirinkiin, joka tuottaa blogimarkkinointia yrityksille.

Silloin tällöin laadin muutaman tuotenostoja tai arvioita sisältävän postauksen joko rahallista tai tuotekorvausta vastaan. Jälkimmäiset ovat yleensä itsenäisesti toteutettuja juttuja, jos lahjaksi saamani tuote miellyttää. Näistä sisältöyhteistöistä kerron postauksen yhteydessä. Lisäksi minulla on muutama vakituisempi yhteistyökumppani, joiden tuotteista saan alennusta vastineeksi sille, että logot näkyvät blogini sivupalkissa. Olen myös blogannut mediatalon alla (edesmenneen Evitan sivuilla), jolta sain kuukausittaisen kirjoittajapalkkion.

Kaupallinen toimintani bloggaajana on kuitenkin aika pientä, sillä blogini ei paini suurten sarjassa kävijämääriensä osalta. Myös aihepiirini on kaupallisesta näkökulmasta hieman rajoittunut. Aito, vege, raaka jne. kun osuvat luontevasti yhteen vain harvojen yritysten tuotekuvan kanssa. Ja nämä toimijat kuuluvat usein piensarjalaisiin itsekin, jolloin markkinointibudjetit ovat rajalliset. Suurin osa tuotemaininnoistani tapahtuu siis ihan muuten vain, kun haluan nostaa jonkun mielestäni hyvän jutun esille.

Hyväntekeväisyyttä, hyväksikäyttöä vai huonoa taloushallintaako siis?

Olin viime viikolla kuuntelemassa bloggaajapaneelia aiheesta. Kiseleffin kauppiastaloon oli kokoontunut pääosin Suomen Blogimedian bloggaajista koostuva raati, joka pohti ansiokkaasti mainonnan, markkinoinnin ja bloggaamiseen välistä suhdetta. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että suorastaan äärimmäinen läpinäkyvyys markkinoinnin suhteen kannattaa (onhan piilomainonta kiellettyäkin) ja että on aika saada tolkkua bloggaajien ja yritysten välisiin yhteistyösopimuksiin. Kyllä bloggaaja ansaitsee kunnon korvauksen työstään, mutta lukijoiden täytyy myös pysyä kärryillä siitä, onko kyseessä “maksettu mainos” vai rehellinen vertaismielipide.

Allekirjoitan kaiken. Silti koen pieniä epämukavuuden tunteita.

Kun hommaan alkaa tulla joko kaupallisia tai julkisuusarvoon liittyvä sidoksia, vapaus kärsii

Se, että bloggaamisesta saisi kunnon korvauksen ei ole ollenkaan hullumpi ajatus, sillä jokainen ahkerasti bloggaava tietää, miten monta yötyö- ja ylityötuntia on blogiinsa sijoittanut. Ja ihan vapaaehtoisesti. Mutta tämä onkin oman ongelmointini ydin. Sillä vapaaehtoisuuteen todellakin sisältyy vapauden käsite. Vapaus ilmaista itseään, vapaus olla luova, vapaus valita itse aiheensa, tyylinsä ja linjansa sekä tahtilajinsa, blogata tai olla bloggaamatta.

Kun hommaan alkaa tulla joko kaupallisia tai julkisuusarvoon liittyvä sidoksia, vapaus kärsii. Valitettavasti. Vähintään täytyy alkaa huolehtia säännöllisestä postaustahdista, lukijamääristä ja niiden kasvattamisesta, sekä bloginäkyvyydestä. Silloin alunperin jopa hieman vaihtoehtoisesta toiminnasta tulee osa kilpailukulttuuria ja jatkuvaan kasvuun tähtäävää ajattelua. Tämäkään ei välttämättä ole huono asia, jos se on sitä, mitä haluaa toiminnallaan edistää. Olen sitä tehnyt itsekin mediatalon alla julkaistessani. - Mutta haluanko todella olla siinä mukana?

Bloggaaminen on asia, jota teen joka tapauksessa, vaikka en saisi sentin senttiä, koska se on merkityksellistä

Hinta, jonka itse maksoin blogini “kaupallistumisesta”  oli luovuuden muuttuminen duuniksi - ja aurinkovoidemainosten sietäminen blogibannerissa. Jonkin verran se myös vaikutti aihevalintoihini, mutta lähinnä arvioidessani sitä, mikä mahtaisi lukijoita seuraavaksi kiinnostaa. Eikä siinäkään mitään (jos se siis on sitä, mitä haluaa). Itselleni vapaus on kuitenkin elämää suurempi juttu. Henkinen vapaus on tärkeimpiä hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden lähteitä. Ja edelleen yksi tärkeimmistä motiiveista kirjoittaa nimenomaan blogia. Siksi haluan säilyttää bloggaamisen asiana, jota teen suurella sydämellä, joka tapauksessa, vaikka en saisi sentin senttiä, koska se on merkityksellistä. Ainakin itselleni.

Iisit Mustapapu Browniet (gluteeniton)

Marraskuun kestohämärä houkuttaa kokkaamaan herkkuja ja varsinkin suklaata. - Asiaa tuskin tarvitsee enempää selitellä :) Ja mitä helpompi resepti, sen parempi. Minimalistista päivänvaloa ei tee mieli hukata ylimääräiseen väkertelyyn.

Brownie-ohjeita ei koskaan ole liikaa, varsinkaan niitä joiden kohdalla on maksimoitu suklaanirvana mutta minimoitu herkkuähky. Kun suunnan ottaa jauhopussin sijaan papupurkille, myös kehoa hellivät kuidut tulevat kaupan päälle. Ja mitä mustempi papu, sen valoisampi mieli, sillä tummat pavut sisältävät erityisannoksen antioksidantteja, jotka ovat esim. hermosolujen mieliruokaa.

Browniet voi valmistaa joko kypsentäen tai raw-meiningillä. Molempi parempi, sillä joka tapauksessa nämä browniet ovat täyttä tavaraa, käyttää niitä uunin tai kuivurin kautta. Vaikka ohje on luultavasti yksi terveellisimpiä lajissaan, mausta ei ole tingitty tippaakaan. Ja rakenne on juuri sellainen hieman kitalakeen tarratutuvan tahmea.

Mustapapu Browniet (gluteeniton)

12 kpl
Valmistusaika 10 min. + uunissa 30 min. tai kuivurissa 3 t

• 285g purkki mustapapuja (käytin Go Greenin) tai vastaava määrä keitettyjä
• 2,5 dl kivettömiä taateleita (n. 12 kpl)
• 4 rkl raakakaakaota
• 1 rkl carob-jauhetta
• 1 rkl lucumaa
• 1 rkl psylliumin siemeniä TAI 1 tl psylliumjauhetta
• 1 tl luonnon vaniljaa
• ripaus kanelia
• hyppysellinen laadukasta suolaa
• 1 rkl agavesiirappia, hunajaa tai vaahterasiirappia

Laita pavut ja taatelit sauvasekoittimen kulhoon tai tehosekoittimeen. Blendaa soseeksi. Lisää käsin sekoitellen loput ainekset. Taikinan tulisi olla tahmeaa.
Jos kypsennät browniet uunissa, painele taikina 9x9 cm neliskulmaiseen vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla. Kypsennä 150 asteessa n. 30 min. tai kunnes reunat alkavat vetäytyä vuoan laidoilta.
Jos valmistat browniet kuivaus-metodilla, muotoile taikinasta yksittäisiä kakkusia kuivurin tasolle tai leivinpaperilla päällystetylle pellille. Koska taikina on tahmeaa, käytin itse tässä apuna talouskelmua, jonka läpi töpöttelin kikkarat sopivaan muotoon. Kuivattele 40 asteessa pari tuntia tai kunnes pinta on kuivahtanut ja pystyt kääntämään browniet ylösalaisin. Jatka kuivattamista vielä n. tunnin ajan. Huom. kuivurin puutteessa tämän voi hoitaa myös uunin alaosassa alimmalla lämmöllä ja luukku hieman raollaan.

Täydellinen kahvikupposen kaveri. Omassa mukissani tänään tummapaahtoista kofeiinitonta luomukaffetta.

Helppo suklaapuolukkakakku ilman pähkinää (Raw)

Ajattelin ensin kuitata isänpäiväkestit pelkällä pullalla, mutta koska omaakin makeahammastani alkoi kolottaa, pyöräytin pikaisen raakakakun.

Herkusta tuli täydellinen esimerkki siitä, miten helppoa raakaleivonta voikaan olla. Kakku ei sisällä juurikaan kummallisuuksia, ei myöskään minkään sortin pähkinöitä tai siemeniä. Pohja valmistui kaakaorouheesta (nibsit) ja kookoshiutaleista, täyte psylliumilla jämäytetystä avokadosta. Eli kakusta tuli myös unelman kevyt nautinto.

Olen viime aikoina potenut jonkinlaista pähkinä-ähkyä, joten pähkinä- ja siemenvapaa versio tuntui kaikin puolin raikkaalta. Puolukka sen sijaan maistuu edelleen, eikä suklaan kanssa tee myöskään tiukkaa. Jos pidät banaanin ja puolukan yhdistelmästä, täytteeseen voi avokadon kaveriksi lisätä myös kypsän banskun. 

Helppo suklaa-puolukkakakku (Raw)

(6:lle) Valmistusaika n. 20 min. + 1 t viilennys jääkaapissa tai 1/2 t pakastimessa

Pohja:

• 5 dl kookoshiutaleita
• 2,5 dl kaakaorouhetta
• 2 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
• ripaus laadukasta suolaa

Täyte:

• 2 - 3 pehmeää avokadoa (riippuen koosta)
• 1,5 dl puolukkasurvosta
• 1 rkl carob-jauhetta TAI raakakaakaojauhetta
• 12 pehmeää taatelia (kivet poistettuna)
• 1 rkl psyllium-jauhetta
• 1 rkl jauhettua lesitiiniä (voi jättää poiskin, mutta kiinteyttää täytettä)
• 1 tl jauhettua luonnon vaniljaa
• 1 tl kanelia 
• 1/2 tl kardemummaa
• ripaus laadukasta suolaa
• (1 rkl agavesiirappia tai hunajaa, jos käytät kaakaojauhetta TAI kypsä, pieni banaani)

• 20 cm halk. irtopohjavuoka, jonka pohja on päälystetty leivinpaperilla.

Jauha tehosekoittimessa kookoshiutaleet ja kaakaorouhe jauheiksi. Siirrä kulhoon ja lisääsuola sekä makeutus. Nypi sormin muruiksi. Huom! Taikina on tosiaan kuivan ja murumaisen tuntuista. Ota sivuun 1/2 dl ja painele loput 20 cm irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi kerrokseksi. Siirrä viileään odottamaan siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa kaikki täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja lisää makeutta tarvittaessa. Lusikoi täyte irtopohjavuokaan. Tasoita pinta ja ripottele päälle jäljelle jäänyt pohjataikinamuru. Siirrä jääkaappiin tai pakastimeen ja anna jähmettyä vähintään 1/2 t pakkasessa tai tunti jääkaapissa.

Viimeistele halutessasi esim. puolukoilla, raakasuklaalastuilla tai kookoksella.

Pastaa, jogurttia ja karamelloitua sipulia (gluteeniton, vegaaninen)

Meidän isi syö kiltisti kaikkea, mitä eteen tuodaan. Viiden viimeisen vuoden aikana isi on useimmiten saanut lautaselleen vegaanista, gluteenitonta tai raakaruokaa. Isi on kärsivällisesti toiminut päämakutuomarina useimmissa blogiresepteissäni ja valittamatta ottanut vastaan kameleonttimaisimmatkin keittiökokeilut hamppunakeista spirulina-marinoituun kesäkurpitsaan.

Oikeasti isi kuitenkin tykkää pastasta, pullasta ja turkkilaisesta jogurtista. Jos isi joskus yllätetään keittiövuorosta, pannulla paistuu munakas. Isin täytyy myös saada voileipää, eikä isiä vakuuta ravitsemusgurujen messu ruoka-aineen x, y tai z vaarallisuudesta.

Kaikesta huolimatta meillä vallitsee rauha ruokapöydässä, varsinkin kun muistan silloin tällöin tehdä isin herkkuruokia, enkä puutu roskikseen poissa ollessani ilmestyneisiin pakastepizza-pakkauksiin.

Isänpäivänä ilahdutin päivänsankaria reseptillä, jonka bongasin Food52 -sivustolta. Pastaa, kreikkalaista jogurttia, karamellisoitua sipulia ja pecorino-juustoa. Takuuvarma match isin makuhermojen kanssa. Koska kuitenkin halusin syödä itsekin, muokkasin ohjetta hieman - tai oikeastaan melkolailla - ja tein siitä vegaanisen, gluteenittoman ja freesimmän. Lopputulos meni niin täydestä, että isi alkoi höpistä jotain ravintolatason annoksesta. Tykkäsin kyllä itsekin.

Pastaa, jogurttia ja karamelloitua sipulia (vegaaninen)

4:lle, valmistusaika 30 min. + sipulien marinointi ja kuivatteluaika (n. 4 t)

Karamelloitu sipuli (raw):

• 2 isoa punasipulia ohuina suikaleina
• ripaus laadukasta suolaa
• 1 rkl tummaa agavesiirappia, vaahterasiirappia tai kookospalmunektaria
• 1 tl tamaria tai luomusoijakastiketta
• 1 rkl oliiviöljyä

"Jogurtti"-kastike:

• 1 pkt pehmeää tofua
• 1 rkl tahinia
• 1 rkl ravintohiivahiutaleita
• 1 sitruunan mehu
• 1 tl agavesiirappia (tai hunajaa)
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 dl pastan keitinvettä

• 500 g täysjyväriisispagettia tai mieleistäsi pitkää pastaa
• oliiviöljyä
• mustapippuria myllystä

Isille lisäksi: Luomu-pecorinoa

Karamelloitu sipuli:
Valmistin sipulit raakatyyliin, sillä kuivurissa marinointi tekee niistä vaivattomasti mukavan karamellisia. Koska sipulit vaikuttivat sellaisenaan vähän yksinäisiltä, höyläsin joukkoon myös ison fenkolin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, eikä kuulu alkuperäiseen resepti-ideaan. Valmistus on yksinkertaista, sillä sipulit vain maustetaan ja levitellään kuivurin tasolle (tai leivinpaperilla päällystetylle pellille) ja kuivatellaan 40 asteessa 2 - 4 tuntia, kunnes ne ovat muuttuneet hieman rapeiksi. Huom! voit aina tehdä tämän myös uunissa ja jos et välitä raakaversiosta, paahda sipuleita 100 asteessa n. tunnin ajan.



Valmista jogurtin kaltainen seos pehmeästä tofusta ja tahinista:
Tehosekoita kaikki jogurttikastikkeen ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Seos saa olla reippaasti hapanta eli älä säästele sitruunassa.

Keitä pasta väljässä suolalla maustetussa vedessä al dente. Ota 2 dl keitinlientä talteen kastiketta varten ja valuta pasta lävikössä. Siirrä takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon oliiviöljyä. Lisää keitinliemi ja juge-kastike. Pyöräytä suurpiirteisesti sekaisin. Nostele tarjoiluastiaan tai suoraan lämmitetyille lautasille. Viimeistele karamellisipuleilla ja mustapippurilla (ja isin annos vasta raastetulla pecorinolla). Tarjoa lisänä runsas vihreä salaatti.

Jälkkäriksi valmistin simppelin suklaa-puolukka raw-kakun ja sekin oli isin mielestä ihan hyvää (varsinkin kun aiemmin päivällä oli ollut tarjolla myös ehtaa pullaa).

Karamellilanttu & Kanelipinaattia eli Sesonkimakujen uudet käänteet

Alamme lähestyä lantunkulutuksen huippusesonkia Suomessa, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Sen verran monta lanttulooraa hautuu uuneissa joulun aikaan. Koska en juurikaan harrasta perinteisiä jouluherkkuja, tämä lantun kulutusmuoto jää kohdaltani väliin. Eikä kotoinen vastine bataatille ole saanut keittiössäni muutenkaan ansaitsemaansa huomiota. Muistissa ovat ehkä liian hyvin kalvaat lanttulohkot 80-luvun kouluruokalassa. Lanttu on nimittäin mainettaan monipuolisempi mollukka.

Tietopläjäys lantun terveellisyydestä

Sen lisäksi että lanttu on lähiruokaa, se säilyttää ravintopitoisuutensa varsin hyvin myös varastoinnin aikana. Onpa sen avulla pelastuttu muutamasta nälänhädästäkin. Tuoreessa lantussa on reippaasti C-vitamiinia (kupillisessa 53% päivän tarpeesta) sekä himppasen rautaa, jonka imeytymistä C-vitamiini auttaa. Kaliumia, manganeesia ja B-ryhmän vitamiineista erityisesti B6:tta (yksi hermosolujen toimintaa tukevista vitamiineista) mutta myös kalsiumia, magnesiumia ja fosforia, jotka ovat tärkeitä luuston hyvinvoinnille.

Maistuuko lanttu mielestäsi liian vahvalta ja hieman pistävältä? Hyvä niin, sillä se osoittaa lantun kuuluvan samaan klaaniin kaalikasvien kanssa. (Itse asiassa lanttu on nauriin ja kaalin risteymä, jonka alkuperän on jopa arvuuteltu löytyvän Suomesta.) Ja kuten kaalit, myös lanttu sisältää syöpäsolujen toimintaa ehkäiseviä ja niitä tuhoavia ainesosia. Keltainen väri kertoo myös karotenoideista, jotka ovat niin ikään soluja suojaavia antioksidantteja. Lantun GI on huomattavasti perunaa alhaisempi, joten lanttuaterian jälkeen ei seuraa hiilariähky. Lisäksi lanttu on halpaa, mikä on aina terveellistä kukkarolle.

Varsinkin raakana lanttu vaikuttaa siis suorastaan superterveelliseltä. Oma vatsani ei sitä kuitenkaan siedä, eikä yhteistä säveltä makuaistinkaan tunnu löytyvän. Kypsänä lantun tiukka aromi kuitenkin talttuu pehmeän makeaksi. Ja vielä kun unohtaa taustaroolin liemijuureksena ja alkaa tarkastella lanttua muutenkin laatikon ulkopuolelta, käsissä on oikeastaan aika mainio raaka-aine.

Itselle asettamani lanttuhaasteen innoittamana hankin 3 kg:n säkillisen lanttua. Oletin sen kestävän ainakin jouluun saakka (lanttu säilyy hyvin jääkaapissakin, jos vain sinne mahtuu). Lanttumuusi ja lanttu"risotto" testattiin aika hyvällä menestyksellä. Omaksi suosikikseni nousi kuitenkin uunissa karamelliseksi paahdetut lanttulohkot kera punasipulin, petinä kanelilla täräytettyä pinaattia. Tykästyin niin kovin tähän komboon, että eilen marssin hankkimaan uuden säkillisen lanttuja. Jumitusruoka-ainesta siis.

Karamellilanttu & Kanelipinaattia (2:lle pääateriaksi tai 4:lle lisukkeeksi)

Valmistusaika n. 30 min.

• n. 1 kg lanttua
• 1 punasipuli
• 2 rkl mietoa seesamiöljyä tai neitsytkookosöljyä
• 1 rkl kookossokeria tai 1/2 rkl hunajaa
• 1 tl laadukasta suolaa
• mustapippuria
• kuivattua timjamia
• (jauhettua sumakkia)

• 1 rkl neitsytkookosöljyä + 1 rkl seesamiöljyä (tai pelkää seesamia)
• 2 tl kanelia
• 1/2 tl savupaprikajauhetta
• 1 dl pistaasipähkinöitä
• 250 g tuoretta pinaattia
• ripaus laadukasta suolaa

Laita uuni 220 asteeseen. Kuori lanttu ja leikkaa suupalan kokoisiksi lohkoiksi. Tee sama sipulille. Sekoita kasviksiin kaikki ainekset listan alkupäästä kuivattuun timjamiin saakka ja levittele leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paahda, kunnes reunat saavat väriä ja lanttujen pinta on rapea (n. 20 min). Sekoittele muutaman kerran paahtamisen aikana.

Lanttujen paahtuessa, lämmitä kattilassa keskilämmöllä öljy(-t) ja lisää kaneli sekä paprika. Sekoita joukkoon myös pistaasit ja kiehauta seosta kevyesti sen verran, että pähkinät alkavat tuoksua. Ota kattila sivuun ja anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita sillä aikaa suuressa kulhossa pinaatti ja suola keskenään. Kaada joukkoon kaneliseos ja möyhennä käsin, kunnes ainekset ovat sekoittuneet hyvin ja pinaatti hieman pehmennyt.
Ota paahtunut lanttuseos uunista ja mausta timjamilla. Lisäsin omaani vielä jauhettua sumakkia, jonka saatavuus voi kuitenkin olla heikkoa, ellei lähistöltä löydy Lähi-Idän ruokatarpeita myyvää liikettä. Sumakin voi siinä tapauksessa huoletta unohtaa. Tee pinaattiseoksesta peti ja asettele lanttuseos päälle. Tarjoa heti kevyenä ateriana tai lisukkeena jollekin kasvi- tai eläinperäiselle proteiinille.

Puolukka-inkiväärisuklaa (Raw)

Puolukkapakkomielle jatkuu. Nyt marjaa löytyi suklaasta, jota valmistin synkeäksi kääntyneen pyhäinpäivän iloksi. Kesällä en juurikaan hämmentele raakasuklaata, mutta viimeistään marraskuussa löydän itseni taas suklaapatojen ääreltä. Laadukas raakasuklaa on välttämätön herkku ainakin tälle kaamoksessa kulkijalle.

Sinikka Piippo kirjoittaa kirjassaan Puhdasta Ravintoa (Minerva 2013): "Stressaantuneet, tylsistyneet, järkyttyneet ja masentuneet tarvitsevat kaakaota ja suklaata." Miten ihana tapa kiteyttää suklaan moninaiset terveysvaikutukset (joita Piippo tosin luettelee kirjassaan tarkasti useamman sivullisen).

Itselleni raakasuklaa tosin aiheutti jossain vaiheessa ikäviä sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, huonoa oloa ja ärtyisyyttä. Olinkin pitkään kokonaan ilman mitään kaakaotuotteita. Kaakaossa on valtavasti kehoon että mieleen vaikuttavia ainesosia. Koska se on kahvin tapaan stimulantti, kofeiinijohdannaisille herkät henkilöt (kuten allekirjoittanut) saattavat saada oireita. Joskus raakasuklaan aiheuttamat ikävät reaktiot voivat selittyä myös epäpuhtailla tai heikkolaatuisilla tuotteilla.

Katkaisin oman suklaapaastoni valitsemalla mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja nauttimalla suklaasta maltillisesti (ehdottomasti se vaikeampi osuus!). Raakasuklaa, vaikka onkin terveellistä, on kuitenkin herkutteluasia, joten kohtuukäyttö auttaa nauttimaan sen hyvää tekevistä vaikutuksista.

Minulla oli ilo tavata Sinikka Helsingin kirjamessuilla, jossa Noora Shingler haastatteli meitä molempia. Oli aika hienoa tavata kirjailija, jonka teokset, ovat jatkuvasti ahkerassa käytössä, kun etsin jotain perustietoa tai muuten vain fiilistelen kasvien salaisia voimia. 

Kaakaon tapaan lämmitävä, virkistävä ja tulehduksia torjuva inkivääri on kylmänkostean ajan voimakasvi, jota lisäilen tällä hetkellä vähän joka paikkaan. Vatkasin sitä reilusti myös suklaamassan joukkoon. Samoin lisäsin ripauksen tulsia, marraskuista aivokoomaa torjuva yrtti sekin. Muuten ohje on oma perusreseptini, joka onnistuu yleensä pommin varmasti. Jos viitsin, temperoin suklaaseoksen, koska tykkään suussasulavasta mutta puraistessa raksahtavasta rakenteesta sekä siitä, ettei suklaa sula sormiin. Temperoitu suklaa säilyy kiinteänä huoneen lämmössäkin. Hyvää kotisuklaata syntyy kuitenkin myös simppelisti vain sulattamalla ja sekoittamalla ainekset yhteen. Suklaan makeutukseen suosittelen lämpimästi kokeilemaan kookosnektaria, vaikka se vähän tyyristä ja vaikeasti saatavaa onkin. Maku on huippua. Sen voi kuitenkin korvata esim.  agavesiirapilla tai hunajalla.

• 125 g kaakaovoita
• 50 g kaakaomassaa
• 2 rkl neitsytkookosöljyä
• 2 rkl kookosnektaria TAI agavesiirappia
• 1 rkl jauhettua soijalesitiiniä
• 1 rkl carob-jauhetta
• 1 rkl raakakaakaojauhetta
• 11/2 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl kanelia
• 1/2 tl jauhettua tulsia
• 1/8 tl laadukasta suolaa
• (1 rkl macaa)
• kuivattuja puolukoita (tai karpaloita)

- Annoksesta tulee 20 reilua tai 40 pientä suklaakonvehtia.

Laita suklaamuottien pohjalle muutama kuivattu puolukka. Sulata kuumavesihauteessa kaakavoi, -massa ja kookosöljy. Vatkaa joukkoon kookosnektari tai agavesiirappi. Jos temperoit suklaan, mittaa lämpötila, jonka pitäisi nousta 40 asteeseen, mutta ei yli. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon loput ainekset luetellussa järjestyksessä. Temperoidessa jäähdytä suklaaseos nopeasti, jatkuvasti vatkaten, mieluiten upottamalla kulho jääveteen. Varo kuitenkin, ettei suklaan joukoon pääse vettä. Seoksen alkaessa jäähtyä ja hieman saeta mittaa lämpötilaa ja sen laskettua 27 asteeseen siirrä kulho taas hetkeksi kuumavesihauteeseen. Sekoita seosta, jotta se lämpenee tasaisesti, kunnes lämpötila nousee 32 asteeseen. Kaada suklaa muotteihin. Viimeistele halutessasi kookoslastuilla. Siirrä jääkaappiin tai pakastimeen ja anna suklaan jähmettyä ennenkuin kumota suklaat muoteista. Säilytä jääkaapissa kannellisessa rasiassa. Suklaan voi myös pakastaa.

Potentiaalia myös joulukonvehtien joukkoon.