lauantai 31. lokakuuta 2009

Cashewjugurttia




Vielä jokin aika sitten oli maustamattoman soijajugurtin suurkuluttaja. Sillä hoitui moni lounas, sekä leivonta- ja dippiosasto. Koska suuntaus on meidän keittiössä yhä selkeämmin kohti prosessoimatonta, lisäaineetonta ja mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, ovat monet soijatuotteetkin jääneet kaupan hyllylle. Myös soijajugen muovipakkaus on kolkuttanut ikävästi ekologista omatuntoa, eikä maustamatonta versiota edelleenkään saa pahvissa.

Tilalle on tullut pähkinäjugurtti, jonka valmistaminen on loppujen lopuksi aika helppoa. Olen kokeillut useampia versioita erilaisilla pähkinöillä ja siemenillä, ja monet niistä ovat olleet ihan okei. Kerran jopa yritin hirssi-jugea Ilon Pisarasta otetulla ohjeella, mutta se oli rehellisesti sanottuna kammotavan makuista. Harmi sinänsä, sillä hirssi tulisi paljon halvemmaksi pähkinöihin verrattuna.

Suosikkini viime aikona on ollut cashew-pähkinöistä ja kookoksesta valmistettu jugurtti. Tai itse asiassa valmistan siitä yleensä paksun rahkamaisen seoksen, jota voi ohentaa jugurtiksi tai käyttää sellaisenaan esim tuorejuuston tapaan. Cashew-juge on jonkinlaista pähkinäjugurttien peruskauraa, mutta kookosaddiktina keksin lisätä joukkoon hiukan kookosjauhoja. Totesin lopputuloksen olevan, jos mahdollista vielä makoisampi, ja erityisesti leivontapuuhissa kookosversio on toiminut erityisen hyvin. Tässä perusohje paksulle versiolle:



Cashew-kookosrahka

2,5 dl luomu cashewpähkinöitä
0,5 dl kookosjauhoa
2,5 dl keitettyä ja jäähdytettyä vettä
1 maitohappobakteerikapseli

Kiehauta vesi ja anna jäähtyä alle 40 asteiseksi. Laita pähinät veteen likoamaan n. 8 tunniksi tai yön yli. Lisää joukkoon kookosjauho ja jatka liottamista muutaman tunnin ajan, kunnes jauhot turpoavat. En ole ollut aikojen suhteen kovin tarkka, vaan tehnyt eri vaiheet sillon, kun olen ehtinyt. Jauha tehosekoittimella tai tehokkaalla sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Kookosjauhot ovat itselläni jääneet aina hiukan karkeiksi, mutta se ei mielestäni haittaa. Lisää seokseen maitohappokapselin jauemainen sisus ja sekoita hyvin. Jätä käymään kannelliseen purkkiin, lämpimään paikkaan. Riippuen huonelämpötilasta ja halutusta happamuudesta, rahka on valmista 1 - 2 vuorokauden kuluttua. Valmiissa rahkassa on raikas, jugurttimaisen hapan tuoksu. Siirrä valmis rahka jääkaappiin, jossa se säilyy n. viikon.

Cashew-kookosjugurtti:

Sekoita joukkoon hyppysellinen laadukasta suolaa ja 1 tl agavesiirappia, sekä n. 1 dl vettä tai omenatuoremehua ja blendaa sauvasekoittimella kermamaiseksi. Tässä jugurttia survotun puolukan kanssa.




Cashew-tuorejuusto:

Anna seoksen käydä reilusti happamaksi. Meidän keittiössä tämä vie 2 vrl. Lisä 1/2 - 1 tl laadukasta suolaa, 1 rkl hiivahiutaleita ja 1/2 tl agavesiirappia ja sekoita tasaiseksi. Tuorejuuston sekaan voi lisätä myös yrttejä, valkosipulia, pippureita jne. Tässä otos perjantain raaka-aterialta, jossa tuorejuusto viimeisteli pieniä, pikapikaa väsättyjä punajuuripateita (ajattelin, että esteettinen puoli saa olla sivuseikka, kun oli nälkä, mutta S-8v halusi pitää edes jotain tasoa yllä ja hoiti viimeistelyn mintunlehdillä).



Cashew-rahka toimii melko lailla soijajugurtin tavoin myös kypsennetyissä piiraissa. Tässä omppupiiras, jonka täytteenä cashew-rahka hyytyi uunissa hyvin.







keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kurpitsajuhlat


Halloween lähestyy. Amerikantuliaisen merkityksestä suomalaisessa juhlaperinteessä voi olla montaa mieltä. Itseäni nyppii kaikki kaupalliselle pohjalle rakentuva "perinnekulttuuri", mutta toisaalta vuoden pimeimmän ajan kynnyksellä on mukavaa järjestää pientä jäynää.

En tiedä, onko em. kurpitsajuhlalla osuutta asiaan, mutta kurpitsojen tarjonta on viime vuosina lisääntynyt ilahduttavasti. Tänä vuonna olen bongaillut useita eri lajikkeita, myös suosikkkini butternut-kurpitsan. Sitä on ihasteltu jo muissakin blogeissa, eikä syyttä, koska se on
makeampi ja helpommin käsiteltävä, kuin esim. se tutumpi pyöreä jättikurpitsa.

Butternutin kuori on melko ohut, kuoriminen helpompaa ja siemenet ovat kompaktissa paketissa kurpitsan paksummassa päässä. Joissain kurpitsoissa siementen osuus on todella suuri ja niiden kovertamisen jälkeen itse kurpitsaa jää jäljelle paljon vähemmän kuin olisi osannut arvatakaan. Tosin kurpitsan siemenet voi käyttää myös ja usein ne paahdetaan. En kyllä ole itse onnistunut siinä kovinkaan hyvin, joten ovat yleensä jääneet käyttämättä.



Viimeisimmässä Vegaiassa kehun kesäkurpitsaa kasvisten moniottelijaksi, mutta eivätpä talvilajikkeet jää siinä yhtään huonommiksi. Monissa blogeissa on jo esitelty herkullisia ohjeita mm. kurpitsakeitolle, -pastalle ja -risotolle. Talvilajikkeita ja erityisesti butternuttia voi kuitenkin käyttää myös raakana. ...Tai niin ainakin väitetään. Päätin ottaa siitä selvää.

Virittäydyimme siis kurpitsajuhlan tunnelmiin raa'alla otteella. Perheen Potter-fani oli jo aiemmin tiedustellut, onko kurpitsamehua oikeasti olemassa, joten kokeilimme ensin sitä. Ostamani luomu-butternut (kiitos taas Kampin K-market!) meni kuorimisen jälkeen mehulinkoon ja yhdestä kurpitsasta tuli pari lasillista upean väristä juomaa. Maku muistutti kurkkumehua mutta oli makeampaa. Lapset joivat sitä agavesiirapilla ja kanelillla maustettuna.

Koska kaikki mehu ei mennyt kerralla, laitoin loput jääkaappiin ja maistoin myöhemmin todetakseni, että jo muutaman tunnin säilytys toi mehuun tympeän hajun. Eli tuorepuristettu on syytä nauttia tuoreena!

Mutta sitten asiaan. Todellinen tavoitteeni oli kokeilla raakaa kurpitsapiirasta, jonka idea ensin putkahti mieleeni jostain ja jonka ohjeita sitten löysi myös netistä. (Käy katsomassa mm. Yaelianin piiras ihanassa Appelsiineja ja Hunajaa -blogissa) Mehun linkoaminen oli siis vain valmistelua piirasta varten, johon tarvittaisiin puristamisesta saatua raastetta.

Halusin kuitenkin jotain muuta kuin perinteisen tyylisen piiraan. Yhdistelin ideoita eri resepteistä ja lopputuloksena oli yllättäen kaksivärinen kakku. Molemmissa kerroksissa käytin kurpitsaa, mutta maustoin ne eri tavoin. Vaalea kerros maistui aivan hämmästyttävän samanlaiselta kuin ihan normi-pumpkin pie. (Vegemies luuli itse asiassa syövänsä kermakakkua!) Tumma kerros maistui piparitaikinalle, ja kukapa ei siitä pitäisi!

Kakku on vähän työläämpi kuin muut viime aikoina kokeilemani raakajälkiruoat. Se vaatii myös blenderiltä tehoja, jotta kurpitsaa sisältävästä seoksesta saa kermamaista. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen ja maku oli vielä parempi seuraavana päivänä, kun maistoin jäljelle jäänyttä palaa, jonka olin onnistunut jemmaamaan jääkaappiin.

Kurpitsakakku

  • Vaalea kerros:
  • 2 kp/1/2 l (butternut-) kurpitsaraastetta (mehulingosta jäänyttä)
  • 1/2 kp / 2,5 dl yön yli liotettuja cashew-pähkinöitä
  • 1/2 kp / 2,5 dl kookoskermaa (1/2 raakaa kookospähkinä + 1/2 vettä tai kurpitsamehua blendattuna)
  • 1/4 kp / reilu 1/2 dl agavesiirappia
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • 1 rkl appelsiinin mehua
  • 1 tl raastettua appelsiininkuorta
  • 1 rkl vaniljaa
  • hyppsellinen suolaa
  • 1/2 kp / 1,25 dl kookosöljyä (lämmitä varovaisesti sen verran, että öljy muuttuu nestemäiseksi)
  • 1 rkl soijalesitiiniä
  • 1 tl kanelia
  • 1 1/4 tl inkivääriä
  • 1/2 tl maustepippuria
  • 1 tl kardemummaa
  • 1/4 tl muskottipähkinää

Jauha lesitiinirakeet hienoksi jauheeksi. Tein tämän sähkökäyttöisessä kahvimyllyssä, jonka
olen ominut käyttööni pienten siemen ja pähkinäerien jauhamiseen. Jauha tehosekoittimessa kaikki muuta aineet lesitiiniä lukuunottamatta mahdollisimman kermamaiseksi seokseksi. Itselläni tämä vei yhteensä n. 5 min. Annoin blenderin vähän levätä välillä. Laita seos jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun teet tumman taikinan.

Huom. Jos sinulla ei ole mehulinkoa, voit myös raastaa kurpitsan hienolla terällä ja valuttaa raasteen siivilässä mahdollisimman kuivaksi kevyen painon alla.

Tumma kerros:

  • 1 1/2 kp / 3,75 dl kurpitsaraastetta
  • 1 1/2 kp / 3,75 dl pähkinäseosta ( esim. pekaani-, saksan- ja cashewpähkinöitä)
  • 1/2 kp / 1,25 dl kuivattuja aprikooseja
  • 1/2 kp / 1,25 dl taateleita
  • 2 rkl carob-jauhetta
  • 1/2 tl kanelia
  • 3 rkl vaahterasiirappia
  • 1 1/2 tl vaniljaa
  • 1/8 tl suolaa

Jauha monitoimikoneen leikkurterällä tai tehosekoittimessa pähkinät jauheeksi.

Lisää aprikoosit ja taatelit ja jatka sekoittamista, kunnes saat murumaisen seoksen. Parhaiten tämä onnistuu monitoimikoneessa. Lisää loput ainekset ja jatka sekoittamista, kunnes saat tasaisen taikinan. Jätin tämän taikinan vähän karkeammaksi kuin vaalean.

Kakun kokoaminen:
Levitä n. 20 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle ensin puolet ruskeasta täytteestä. Levitä sen päälle puolet vaaleasta täytteestä. Laita tässä vaiheessa kakku n. 1/2 tunniksi jääkaappiin, jotta vaalea täyte jähmettyy ennen seuraavan kerroksen levittämistä. (Itse olin hätäinen ja työsin kakun n. 10 minuutiksi pakastimeen.)
Jatka kokoamista edellä mainitulla tavalla. Ruskea taikina on sen verran kiinteää, että sitä saa muotoiltua parhaiten käsin. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään n. tunniksi.
Ennen tarjoilua, poista irtopohjavuoan reunaosa varovasti. Irrottelin omasta kakustani reunat terävällä veitsellä ennen reunaosan poistamista. Ripottele päälle kanelia.

Kakun rakenne on melko pehmeä, mutta se pysyi kuitenkin hyvin koossa ja leikkautui kauniisti. Säilytyksessä tumma kerros pehmeni jonkin verran, joten jos minulla olisi kuivuri, saattaisin seuraavan kerran kokeilla tumman kakkupohjan kuivattamista ennen kakun kokoamista. Se oli kyllä hyvää ihan näinkin ja tekisi heti mieli tehdä sitä uudelleen!



sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kookoskaali


Tässä ihan nopea postaus teemasta, "Kun äiti alkaa olla raakailuun päin, mutta perhe haluaa lämmintä ruokaa."

Sunnuntain ateriassamme siis osa oli raakaa ja osa kypsennetty kevyesti höyryttämällä, ja se perustui maailman arkisimpiin, mutta parhaimpiin kasviksiin: kaaliin ja porkkanaan.

Aterian pohjana oli marinoitua, karkeaksi raastettua porkkanaa, joka muodosti pedin höyrytetyille kaaleille ja tofulle. Kaiken kruunasi kookoskastike ja paljon tuoretta korianteria. Sitä en jättäisi mistään hinnasta pois tästä ohjeesta, joten jos yrtti on inhokkisi, suosittelen jotain muuta sapuskaa.

Aloitin valmistelut jo aamulla marinoimalla porkkanat. Muuten ruoka oli helppo ja nopea, valmistui alusta loppuun n. 45 minuutissa. Marinointia varten raastoin porkkanat monitoimikoneen karkealla terällä ja laitoin kannelliseen astiaan "kypsymään" sitruunanmehussa ja mausteissa. Lounasaikaan mennessä porkkanat olivat muuttuneet huomattavasti pehmeämmiksi ja todella maukkaiksi. Olisin voinut syödä ne ihan vaan sellaisenaan!

Raakakypsytetyn porkkanan päälle höyrytin kevyesti suikaloitua valkokaalia, ruusukaaleja, purjoviipaleita ja kuutioitua tofua, joka oli tällä kertaa valmiiksi marinoitua. Sekoitin Bionan luomukookosmaidosta thaityylisen kastikkeen, jonka kaadoin höyrytetyille kasviksille ja annoin imeytyä sen aikaa, kun keitin lisukkeeksi quinoaa. Leivitin kaaliseoksen porkkanapedille ja tarjosin lisukkeena sinimailasta ja paprikaa sekä sen quinoan.
Ihanaa, lämmittävää ruokaa maailman harmaimpana päivänä!



Jälkkäriksi oli sitten taas täysraaka juttu: Kurpitsakakku. Ou jes, sekin on mahdollista, ja kaiken lisäksi aika herkkua, joten siitä tässä vähän esimakua. Varsinainen postaus aiheesta myöhemmin.



Tässä vielä resepti kaali-ihanuudelle.

Kookoskaalia ja marinoitua porkkanaa (n. 6:lle)
  • 6 suurta porkkanaa karkeaksi raastettuna
  • 1 sitruunan mehu
  • 1/2 tl laadukasta suolaa
  • 1 tl soijakastiketta
  • 1 tl agavesiirappia
  • 1 valkospulinkynsi puristettuna
Sekoita kaikki ainekset ja jätä marinoitumaan vähintään 6 tunniksi tai yön yli.
  • 1/4 valkokaalia
  • 500 g ruusukaaleja
  • 1 purjo
  • 2 pkt / 500 marinoitua tofua
Suikaloi valkokaali, poista ruusukaaleista kannat ja mahdollisesti tummuneet päälimmäiset lehdet. Poista purjosta kanta ja latvaosa, huuhtee hyvin ja paloittele n. 1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi. Paloittele tofu reiluiksi kuutioiksi. Höyrytä kaikki kasvikset ja tofu niin, että ne pehmenevät jonkin verran. Ruusukaali ja valkokaali vaativat pisimmän ajan (n. 10 min.), joten laita ne ensin. Lisää 5 min. kuluttua tofut ja purjo. Itse höyrytin kahdessa eri astiassa siten, että toiseen laitoin valkokaalin ja tofukuutiot, toiseen ruusukaalit ja myöhemmässä vaiheessa purjon. Tarkista kypsyys, lopeta kypsentäminen ja sekoita kasvikset keskenään suuressa kulhossa. Kasvisten kypsyessä valmista kookoskastike:
  • 1 prk kookosmaitoa (500 g)
  • pala tuoretta inkivääriä
  • 1 valkosipulinkynsi murskattuna
  • 1 tl soijakastiketta
  • 1 tl laadukasta suolaa
  • 2 tl vaahterasiirappia
  • mustapippuria
  • nippu tuoretta korianteria silputtuna, säästä muutama oksa viimeistelyyn
Vatkaa kaikki kastikkeen ainekset keskenään korianteria lukuunottamatta. Lisää se lopuksi ja sekoita kastikkeen joukkoon.
Kaada kastike höyrytetyille kasviksille ja anna vetäytyä hetki, n. 20 min. Levitä sillä aikaa marinoitunut porkkana laakean tarjoiluastian pohjalle. Valuta ylimääräinen kastike kaaliseoksesta talteen ja asettele ne porkkanapedille. Kaada jäljelle jäänyt kookoskastike kannuun tai muuhun astiaan, jossa sen voi tuoda pöytään tarjolle. Viimeistele annos lemppari-iduillasi, paprikalla ja korianterinoksilla. Tarjoa lisänä keitettyä quinoaa, jos haluat, tai raakakräkkereitä, tms.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Idätyksestä


Mikä on kaikkein tarpeellisin työväline/-laite keittiössäsi tai mistä on ollut sinulle eniten iloa?
Jos nyt unohdetaan normaalit veitset, kulhot ja kattilat, sekä monitoimikone, joka on meillä päivittäisessä käytössä, eniten iloa minulle on viime aikoina tuottanu idätyspurkki, jonka hankin alunperin viime keväänä. Todella korkeaa tekniikkaa siis! Olen idätellyt kaikenlaista jo iät ja ajat, mutta jossain vaiheessa hommaan tuli pitkä tauko. Jotenkin joko itse väsäämäni tai kaupasta ostetut idätysastiat eivät oikein toimineet, ja kyllästyin itutahroihin astiakaapissa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lähi-Alepasta alkoi saada sinimailasta ja mung-itua, siirryin teollisiin ituihin.

Todellisuudessa ei kyllä ole mitään itua ostaa itua kaupasta, koska 1) tuotteesta maksaa moninkertaisen hinnan, 2) itujen mukana tulee täysin tarpeeton muoviroska. Ajoittaisista salmonellakohuista puhumattakaan. Okei, niitä itupurkkeja voi kierrättää normaalipakasterasian tehtäviin, mutta vähitellen alkaa säilytystila loppua kesken.

Jossain vaiheessa päätin siis satsata uuteen itupurkkiin ja siitä alkoi idätyksen renssanssi! Grano Vitan Keimbox edustaa selvästi tuotekehittelyn huippua. Tai en ole toistaiseksi itse törmännyt sen parempaan kotikeittiön idätyslaitteeseen, koska tätä on selvästi mietitty. Sekä purkin pohjassa että kannessa on reikiä, joten siemenet ja idut ilmastoituvat hyvin. Lisäksi ne voi huuhdella kätevästi juoksevan veden alla, veden valuessa toisesta päästä ulos. Kannessa on myös pieniä uurteita, jotka sitovat kosteutta siten, että siementen/papujen alkuliotusta ei tarvita lainkaan. (Tosin olen kyllä liottanut jotkut, esim. kikherneet varmuuden vuoksi.) Niitä ei myöskään tarvitse huuhdella niin usein. Pisteenä i:n päälle mukana tulee alusta, jolle purkin voi asettaa kätevästi vinoon asentoon. Ylimääräinen vesi valuu pois, ja purkki pysyy siististi oikeassa asennossa. Kaiken kaikkiaan siis ilahduttavan toimiva tuote.

Tässä purkki täynnä valmiita mungpavun ituja.

Aiemman postauksen yhteydessä minulta kyseltiin hampunsiementen idätyksestä. Niistä kun monella on ollut vähän huonoja kokemuksia. Ensimmäiset idätykset minullakin päätyivät biojätteisiin, koska siemenet alkoivat haista erittäin epäilyttäville. Sekä omien kokeilujen kauta, että aiheesta lukemani tiedon perusteella olen todennut, että hamppua ei pidä idätellä liian kauaa. Hampunsiemenet itävät nopeasti, ja 1 - 2 vuorokaudessa ne ovat jo käyttövalmiita. Pidempään idättäessä maku muuttuu kitkeräksi ja idut alkavat pilaantua. Hamppua kannattaa myös huuhtoa useamman kerran päivässä.

Kuten muidenkin siementen, papujen ja viljojen kohdalla, myös hampunsiementen idättäminen parantaa niiden makua ja erityisesti ravintoarvoa. Hampunsiemenissä on fytiinihappoa, joka ehkäisee elimistöä käyttämästä kaikkia tässä supersiemenessä olevia kivennäisaineita hyväkseen. Idättämisen aikana fytiinihappoa poistuu erityisesti alkuvaiheessa, joten jo lyhyempikin idätys riittää.


Hamppua keiton höysteenä...

Kuriositeettina voisin mainita, että törmäsin nettiselauksella tietoon, jonka mukaan hampun idättäminen on kiellettyä Yhdysvalloissa hamppukasvin huumausainelainsäädännön nojalla. Tästä syystä siellä myytävät siemenet on käsitelty niin, ettei idättäminen ole mahdollista, esim. säteilyttämällä. Ei voi kuin surkutella tilannetta rapakon takana. Todellisuudessa ainakaan meikäläisestä ravintohampusta ei huumausainejäämiä löydy edes idätettynä (tai määrät ovat aivan minimaalisia, eikä niillä ole vaikutusta).


Ja matkalla aamu-smoothieen...

Hampunsiemenet ovat kovakuorisia ja valitettavasti kuoret säilyvät melko kovina, vaikka siemenet idättäisi. Itseäni kuorten ratina hampaissa ei tosin enää häiritse, ja lisäilen niitä ihan sellaisenaan salaatteihin, leivän päälle tai smoothieihin. Tässä vielä yksi suosikkiohjeeni hampulle.

Hamppupesto

Sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella:
  • 2 rkl hampunsiemeniä idätettynä
  • reilu nippu persiljaa tai rucolaa tai molempia
  • 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  • kylmäpuristettua oliiviöljyä, kunnes saat sopivan löysän seoksen
Lisää
  • maun mukaan suolaa
  • 1 rkl hiivahiutaleita
  • (mustapippuria)
  • 1 tl agavesiirappia tai muuta makeutusta
Jatka sekoittamista, kunnes loputkin ainekset ovat sekoittuneet hyvin.

Erityisen hyvää kesäkurpitsa-tagliatellen kanssa, mutta viimeistelee myös tavallisen pastan.



... tai sitten vaan ahmien tuoreiden kasvisten kyytipoikana.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Marmoroitu suklaapai


Edellisen postauksen jälkiruokana tarjoilin jälleen yhden raakaleivonnaisen. (Myönnetään, että niihin on tullut himo.) Avokadosuklaamousse löytyy jossain muodossa todella monista vegaanihenkisistä tai raw-blogeista. Sitä on lusikoitu sellaisenaan tai käytetty täytteenä sekä osittain kypsennetyissä että raakajälkiruoissa. Mielestäni parasta avokadomoussessa on sen helppous ja yllätyksellisyys. Avokado ei tule ensimmäisenä mieleen suklaaherkkua maistellessa. Koostumus on myös yllättävän kiinteää.

Tein taannoin jo yhden version avokadosuklaakakkua, joka oli ihan ok, mutta jotain jäin kaipaamaan. Tässä uudessa kokeilussa lisäsin täytteeseen toista viimeaikaista suosikkiani, valkosuklaabanaanimoussea. Sekoitin nämä kaksi täytettä tiikerikakkuperiaatteella, jolloin lopputuloksena oli sekä näyttävä että nami marmoroitu tuplasuklaapiiras. Valkosuklaabanaanimousse on myös super yksinkertaista valmistaa. Siihen tosin tarvitaan kaakaovoita, joka on avokadoa eksoottisempi ainesosa, ja ehkä vaikeammin hankittavissa. Onneksi sitä voi nykyään aika helposti tilata netistä, ja oman kaakaovoini olen tilannut täältä. Sitä saa kuitenkin myös ainakin Helsingin Ruohonjuuresta.

Kaakaovoista vielä sen verran, että se on huoneenlämmössäkin kiinteää ja kovaa, mutta sulaa nopeasti vesihauteessa (40 asteessa). Kokemuksen karvaalla rintaäänellä voin vielä sanoa, että sitä ei sitten saa lisätä kylmiin aineksiin tai se jähmettyy klöntiksi eikä sekoitu kunnolla.

Tämän piiraan pohja on aika basic raakapiiraspohja, mutta parapähkinöiden ja kookosjauhojen yhdistelmästä tuli ihanan toffeinen maku. Parapähkinät sisältävät huomattavan paljon rasvaa, joten suosittelen todella niiden kookosjauhojen käyttämistä, en esim. jauhettuja kookoshiutaleita. Jauhot ovat huomattavasti vähärasvaisempia (vain. n. 2% rasvaa). Pohjan koostumuksesta tulee muuten liian öljyinen. Parapähkinöissä on runsaan rasvan (huimat 69% vs. esim. cashew-pähkinän vaatimattomat 43 %) lisäksi enemmän seleeniä kuin muissa pähkinöissä ja ruoka-aineissa ylipäätään. Parapähkinän rasvat ovat valtaosin tyydyttämättömiä tai monityydyttämättömiä (41 % ja 34 %), mikä kuitenin aiheuttaa sen, että pähkinät härskiintyvät nopeasti. Kannattaa siis niissäkin satsata tuoreuteen, luomuun ja säilyttää pähkinänsä jääkkärissä.

Marmoroitu suklaapai:

Pohja:
1 kp / 2,5 dl parapähkinöitä*
1/2 kp / 1,25 dl kuivattuja taateleita
1/4 kp/ 0,5 dl kookosjauhoja
1/4 tl himalajan ruususuolaa
1 tl vaniljaa
2 rkl agavesiirappia

Tumma täyte:
1 kypsä pehmeä avokado
1/4 banaani
1/3 kp / 0,75 dl (pehmeitä!) kuivattuja taateleita
1/4 kp / 0,5 dl agavesiirappia
2 rkl (raaka-)kaakaojauhetta
hyppysellinen himalajan ruususuolaa
1 tl vaniljaa

Vaalea täyte:
1 iso kypsä banaani
1/2 kp / 1,25 dl kaakaovoita
1 tl vaniljaa
hyppysellinen sitä himalajasuolaa
(1/4 kp / 0,5 dl kookoshiutaleita)

Valmista ensin pohja. Jauha parapähkinät monitoimikoneen leikkuriterällä, maksiminopeudella jauhoksi. (Pelkkä tehosekoitin ei oikein jaksa sekoittaa tahnamaisia raakataikinoita.) Lisää sitten muut aineksen kookosjauhoja lukuunottamatta. Jauha murumaiseksi seokseksi. Lisää kookosjauhot ja jatka sekoittamista vain niin kauan, että taikinaa pystyy muovailemaan. Testaa tätä vällillä. Liian pitkään jauhaessa parapähkinöiden rasva alkaa separoitua ja taikinan koostumus kärsii. Painele irtopohjavuoan (halk 20. cm)pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun teet täytteet.

Tee ensin avokadomousse. Sekoita monitoimikoneessa kaikki ainekset kaakaojauhetta lukuunottamatta tasaiseksi massaksi. Lisää kaakaojauhe, ja jatka sekoittamista vielä hetki. Itse käytin raakakaakaota, joka on voimakkaan makuista. Mielestäni kaksi ruokalusikkaa riitti. Jos olisin käyttänyt tavallista kaakaojauheta olisin lisännyt sitä reippaammin, esim. n. 1/2 dl. Toisin kuin useimmissa ohjeissa lisäsin sekaan myös hiukan banaania. Avokadomousse on hyvää, mutta siinä aavistuksen kasvismainen ja hiukan karvas maku. Banaani peittasi sitä onnistuneesti maistumatta kuitenkaan liikaa läpi. Laita valmis mousse jääkaappiin jähmettymään n. 1/2 tunniksi.

Valmista vaalea täyte: Sulata vesihauteessa kaakaovoi. Usein suositellaan sen raastamista sulamisen helpottamiseksi. En ole kuitenkaan todennut sulattamista niin vaikeaksi, että alkaisin säheltää raastinraudan kanssa. Soseuta sillä aikaa banaani sauvasekoittimella. Kaada kaakaovoi banaanisoseeseen ja jatka sekoittamista sauvasekoittimella, kunnes seos kuohkeutuu. Lisää halutessasi joukkoon kookoshiutaleita.

Kaada molemmat täytteet piiraspohjalle. Itse laitoin puolet toiselle puolelle ja puolet toiselle, mutta luultavasti paremman marmoriefektin saa, jos jakaa täytteet ainakin 4:ksi sektoriksi. Sekoita täytteet keskenään kuljettamalla lusikkaa spiraalimaisesti ympäri piiraspohjaa. Pyöritä luskkaa samalla itsensä ympäri. Laita piiras jääkaappiin ja anna jähmettyä.

Koristelin piiraan kookosjauholla ja kaakaonibseillä. Se oli todella herkullista mutta täyttävää. Yksi pala tyydytti jälkiruokatarpeen, vaikkei siitä mitenkään ähkyksi tullutkaan. Kun jälkkäri on täyttä tavaraa, vähempikin riittää.


...........................................
* Käytän melkein aina itse kuppimittoja. Niin myös tässä. Muunsin ne karkeasti vastaamaan desimittoja. Ne eivät kuitenkaan täysin vastaa toisiaan, mutta suhteet ovat oikeat.


sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Tempehiä vihreällä pedillä


Uusimman Gloria Ruoka & Viini:n kannessa hehkutetaan "kotoisaa luksusta". Ja sitähän tuoreista raaka-aineista, itse alusta lähtien laitettu ruoka on, varsinkin, jos voi käyttää lähellä tuotettua ja luomua. Jo pelkkä ruoan laittaminen omille rakkaille on ilo, saatika sitten yhteinen ateria kiireettömällä sunnuntainlounaalla.

Gloriaa seuraten tarjosin perheelle tänä sunnuntaina Kuningasta vihreällä pedillä. Glorian kuninga oli lohi, minä tartuin tempehin. Toteutin lehden kansikuvaohjeen veganisoituna, lohen lisäksi eri tarvittu juurikaan muita muutoksia.

Ateria syntyi tempehin ympärille, koska tällä hetkellä meillä on pakasti sitä täynnä. Tai siis kaikki se tila, joka on vielä jäänyt marjoilta ja sieniltä. Onnellisen sattuman kautta minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa tempehiä suoraan kotimaiselta tekijältä, ja sitä onkin jo ennätetty syödä eri muodoissa. Normaalisti tempeh kypsennetään, mutta itse vetelen tuoretta tempehiä mieluiten ihan sellaisenaan tai marinoituna. (Lisää tempehistä postauksen alaosassa...)
Tämä "Tempeh-kuningas" purjopedillä osoittautui kuitenkin myös maukkaaksi vaihtoehdoksi. Voisin kuvitella tarjoavani sitä jopa juhlavammissa tilanteissa, varsinkin, jos maustaisin purjot sahramilla. Nyt niitä täydensi timjami, joka on kaikin tavoin klassinen, juureva yhdistelmä. Lisukkeena tarjosin vielä höyrytettyjä ruusukaaleja ja omenaa, etikkaan säilöttyjä kantarelleja sekä keitettyä ohraa (toimii erityisen hyvin purjon kanssa).


Yrttitempeh purjopedillä

500 g maustamatonta tempehiä
1-2 tl hienoa merisuolaa, mustapippuria

Valkosipuli-yrttitahna:
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 dl timjamia ja persiljaa hienonnettuna
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua

Purjopeti:
4 suurta purjoa
1-2 tl hienoa merisuolaa
kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
3 rkl agave- tai vaahterasiiraappia
2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
oliivi- tai jotain saksanpähkinäöljyä (ehdottomasti parempi, jos sattuu olemaan)


Aloita maustamalla tempeh: Leikkaa n, 1/2 cm syvyisiä viiltoja poikittain tempehin pintaan, n. 1 1/2 cm välein. Hiero pintaan suolaa ja mustapippuria ja lorauta osa valkoviinistä. Laita hetkeksi sivuun maustumaan.

Teevalkosipuli-yrittitahna: Sekoita keskenään murskatut valkosipulit, yritit, öljy ja sitruunanmehu. Tahna saa olla aika karkeaa ja paksua. Levitä tempehin molemmille puolille ja laita tempeh maustumaan mieluiten useaksi tunniksi. Itse tein tämän jo aamulla, ja tempeh ehti marinoitua n. 6 tuntia.


Valmista purjopeti: Leikkaa purjoista pois kanta ja vihreät, toisistaan irralla olevat latvat. Jäljelle jää n. 20-25 cm pituinen yhtenäinen varsi. Viillä purjotangot pituussunnassa ytimeen saakka, mutta älä halkaisen purjoa. Huuhtele tarvittaessa. Levitä purjon kerrokset auki ja ripottele väleihin suolaa, timjamia, mustapippuria ja valuta siirappia. Kiepauta purjon kaksi ulointa kerrosta 180 astetta varren ympärin siten, niin että se peittää viiltokohdan. Purjot pysyvät näin koossa. Leikkaa purjot 2 1/2 cm levyisiksi rulliksi. Aseta tiiviisti uunivuokaan. Voitelin itse uunivuoan kookosöljyllä enne purjojen laittamista. Kaada valkoviini purjojen päälle. Lorauta muutama pisara öljyä jokaisen purjorullan päälle. Leikkaa leivinpaperista vuoan kokoinen pala ja painele tiiviisti purjojen päälle. Paista purjoja uunin keskitasossa 175 asteessa n. 20 min. Ota hetkeksi uunista.
Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin tässä vaiheessa paistaa fisu pannulla nopeasti molemmin puolin. Tempehin kohdalla ratkaisin tämän niin, että kuumensin hetkeksi uunin grillivastuksen ja grillasin tempehiä molemmin puolin muutaman minuutin ajan. Siirsin tempehin sitten purjojen päälle (leivinpaperin olin tietysti poistanut purjojen päältä) ja odotin, kunnes uuni viileni jälleen 175 asteeseen. Jatkoin purjojen ja tempehin kypsentämistä vielä 20 min.
Tarjoa heti.


Tempeh siis valmistetaan fermentoimalla soijapavut Rhizopus oligosporus -homeen avulla. (Vähän kuin homejuustoa siis.) Fermentointi sitoo soijapavut kiinnit toisiinsa tiiviiksi kaksuksi. Tempeh on perinteisesti ollut olennainen proteiinin lähde erityisesti indonesialaisessa keittiössä, ja sen on todettu sisältävä paljon terveydelle hyödyllisisä ainesosia, kuten isoflavonoideja, luonnollisia antibiootin kaltiaisia ainesosia ja entsyymejä Sen aminohappokoostumus on myös täydellinen, joten sen avulla voi tyydyttää proteiinintarpeen kätevästi.

Olen törmännyt erilaisiin näkemyksiin siitä, pitäisikö tempeh aina kypsentää. En kuitenkaan ole löytänyt mitään viitettä siitä, että kypsentämättömän tempehin syöminen olisi epäterveellistä. Raa-an, tuoreen tempehin puolesta puhuu se, että osa tempehin sisältämistä vitamiineista ja entsyymeistä häviää kypsennettäessä. Eri asia tietysti on, pitääkö tempehin hieman sienimäisestä hajusta ja mausta, joka voimistuu tempehin kypsyessä. Tuore tempeh on siis siinä mielessä elävää ruokaa, että sen valmistuksen kannalta olennainen bakteeritoiminta jatkuu edelleen. Raakaravintoa tempeh ei kuitenkaan ole, sillä soijapavut kypsennetään ennen fermentointia. Lisää tempehtietoutta löytyy mm. täältä.

Itse pidän tempehistä erityisesti siksi, että siinä soijaproteiini on helposti sulavassa ja luonnollisessa muodossa. Jos soijaa haluaa käyttää, mutta vältellä pitkälle jalostettuja, teollisia valmisteita, tempeh ja tofu ovat suositeltavampia vaihtoehtoja.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Omenapähkinätorttu x 2


Viimeaikojen flirttailu raakaravinnon kanssa on tuottanut mukavia yllätyksiä. Erityisesti monet kypsentämättömistä leivonnaisista ovat aivan ihania. Itse olen aina ollut erilaisten pähkinöiden ja hedelmien ystävä, joten ei mitenkään ihmeellistä, että raakaleivonnaiset maistuvat. Ne ovat kuitenkin saaneet hyvää palautetta myös täysin viattomilta ruokavierailta, joille olen tarjonnut kylmän viileästi mm. mangojuustokakkua, suklaa-moussepiirasta ja omenapähkinätorttua.

Raakaversio omenatortusta. Postauksen lopusta löytyy kypsempi sisarensa.

Kaksi edellä mainittua toimivat ehdottomasti vain ja ainoastaan raakaversioina. Sen sijaan omenatortun ohje ei loppujen lopuksi poikkea paljoakaan perinteisestä, uunissa kypsennetystä versiosta. Mutta kumpi on parempaa? Koska oma maistajaraatini syö viimeistä murua myöten mitä vaan, mikä on makeaa, halusin tehdä hiukan luotettavamman testin. Leivoin kerralla kaksi torttua, samoista aineksista syntyi sekä raaka että kypsennetty torttu. Pohja valmistui para- ja pekaanipähkinöistä, kaurahiutaleista ja kuivatuista taateleista. Täytteeksi tein omenamarsipaania ja päällystin tortut maustetuilla omenakuutioilla. Sen verran tein muutoksia ohjeisiin näiden kahden välillä, että käytin eri omenalajikkeita ja lisäsin kypsennettävän piiraan taikinaan enemmän kaurahiutaleita ja hiukan kookosöljyä.

Aloitin maustamalla omenakuutiot, erikseen kumpaakin torttua varten. Sekoitin sitten raakaversion pohjataikinan, josta jätin sivuun reilut 1/3 kypsennettävää taikinaa varten. Täytteen omenamarsipaanin jaoin puoliksi kumpaankin torttuun. Jos siis haluat tehdä vain toisen leivonnaisista, jaa ohjeiden määrät samassa suhteessa. Tässä ohjeet ja sen jälkeen kerron, miten piiras-tastingissa kävi.

Omenapähkinäpiiras x 2

Raaka:
1 1/2 suurta ulkolaista tai 4 kotimaista makeaa omenaa (esim. Golden Delicious, Pink Lady tai Gala, kotimaisista makeat, mehukkaat ja pehmeät lajikkeet). Oma lajikkeeni jäi mysteeriksi, mutta oli makea kotimainen.

Kypsennetty:
Tähän käyvät parhaiten vähän happamammat piirakkaomenat, joita siis saman verran kuin edellä. Itse käytin punakanelia.

Molempiin lisäksi
sitruunanmehua
vaahterasiirappia
vaniljaa
kanelia

- Kuori ja paloittele omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita muut ainekset omenanpalojen joukkoon ja jätä maustumaan siksi aikaa, kun valmistat pohjan ja täytteen.

Pohjat:
1 kp parapähkinöitä
1 kp pekaanipähkinöitä
n. 175 g kokonaisisa kuivattuja taateleita (kivet poistettu)
1/2 tl suolaa
1/4 kp vaahterasiirappia
1/4 kp (höyryttämättömiä) kaurahiutaleita
1/2 tl kardemummaa


- Sekoita pähinät ja taatelit monitoimikoneen leikkuriterällä, kunnes ne muodostavat murumaiseen seoksen. Lisää loput ainekset ja jatka sekoitamista, kunnes saat koossa pysyvän taikinan. Jos seos tuntuu liian kuivalta, lisää siihen hiukan omenamehua. Ota taikinasta sivuun
reilut 1/3 kypsennettävää torttua varten.

Omenamarsipaani:
200 g kuorittuja manteleita
2 makeaa omenaa kuorittuina (ks. edellä)
agavesiirappia
ripaus kanelia

- Jauha mantelit tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää paloiteltu omena ja jatka sekoittamista, kunnes saat tasaisen massan. Lisää kanelia ja tarvittaessa hiukan makeutusta.


Tässä omenamarsipaani kypsennettävälle pohjalle levitettynä.


Raaka omenatorttu:
- Painele raakaa torttua varten oleva pohjataikina irtopohjavuoan (halk. 20 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle puolet omenamarsipaanista. Asettele päälimmäiseksi maustuneet omenakuutiot. Laita piiras jääkaappiin n. 1/2 tunniksi, jotta pohja jähmettyy hiukan ja maut tasoittuvat. Nauti sellaisenaan tai cashew-kerman kanssa.

Kypsennetty omenatorttu:
Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Lisää omenoihin 1 rkl kookosöljyä ja esikypsennä omenakuutioita uuninkestävässä astiassa n. 1/2 tuntia tai kunnes ne ovat pehmenneet mutta pysyvät vielä hyvin koossa. Ota uunista.

Sekoita sillä välin jäljelle jääneeseen (n. 1/3) pohjataikinaan 1,25 dl kaurahiutaleita sekä 1 rkl neitsytkookosöljyä. Vaivaa taikinaa, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet hyvin. Kokoa torttu kuten edellä. Kypsennä 150 asteisessa uunissa, toiseksi alimmalla tasolla n. 1/2 tuntia. Pähkinäpitoinen pohja palaa helposti, joten tarkista välillä piiraan kypsyys. Tarjoa lämpimänä.

Edessä kypsä, takana raakaversio.

Ja sitten testituloksiin: Raakaversio puhutteli enemmän aikuisia, lapset söivät kumpaakin mutta valitsivat yksimielisesti kypsennetyn, perinteisemmän piiraan. Itse koen, että valintaa ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, koska leivonnaiset edustavat eri lajityyppejä*. Raakaleivonnaset ovat oma itsenäinen taiteenlajinsa, ja sisällytä ilolla muun leivontarepertuaarini joukkoon.

Suosittelen viileästi!


Kypsää kamaa kauravaniljakastikkeen kanssa.

......................................
Ravitsemuksellisesti valinta on toki selvä, ja raaka voittaa kypsennetyn kevyesti. En kuitenkaan ole niin perehtynyt siihen puoleen, että voisin vertailla tarkasti tässä esiteltyjen piiraiden ravintosisältöjä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Tunnustuksia täälläkin...

Sain tämän tunnustuksen kte:lta Kohti terveellisempää elämää -blogista. Kiitos vielä kte, jonka blogi on ihana esimerkki siitä, miten muutoksen voi aloittaa pienstä ja arkisista asioista.

[kreativblogger.jpg]


Tunnustuksen haasteista sitten, eli


Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta


Ja tässä niitä tunnustuksia:
1. Joo, en ole täysin vegaani, vaan esim. käytän hunajaa. Siis paljon...
2. Rakastan myös villaa ja lampaita, ja kaikkea villasta tehtyä.
3. Minulla on mummo-harrastuksia, kuten sauvakävely. Niitä muita en nyt paljasta.
4. Sauvis-kävelyllä kuuntelen mieluiten konemusiikkia.
5. Joogaan aamuisin mutta iltaisin luen dekkareita tai katson rikossarjoja.
6. Olen ehdottomasti iltasyöppö.
7. Rakastan kaikkea ei-tieteellistä hömpää ja huuhaata, vaikka olen pohjimmiltani skeptikko.

Tosi mukavia ja upeita blogeja on paljon, ja monissa niissä on tämäkin tunnustus jo ansaitusti kiertänyt.

Annan tässä nyt tunnustusta seuraaville ruoka-blogeille, joita usein käyn lueskelemassa

  1. Malitsulle Mämmi-blogiin. Aivan loistavaa suomalaisten ruokaklassikkojen veganisointia ja muita kekseliäitä reseptejä. Käykää tsekkaamassa!
  2. Aletheialle Geek gone raw-blogista, uusi ja kiinnostava raakaravinto-blogi.
  3. Kamomillan konditoriaan, josta löytyy ihania vegaanisia leivontaohjeita ja vähän satujakin välillä.
  4. Syömäri Jantuselle Vuosi Vegaanina -blogiin, jossa ajatuksia herättävää asiaa elävästä ekologisesta elämästä.
  5. Otolle ja Annalle Kasvis.fi -blogiin. Sieltä löytyy mukavaa peruskokkausta, hauskoja kokeiluja ja ruokatietoutta.
  6. Kurpitsamoskalle, jossa hienoja reseptejä ja mainiosti kirjoitettua asiaa.
  7. Ja vielä Elinan blogille Chocochili, vaikka tiedänkin, ettei Elina näitä kiertopalkintoja jatka eteenpäin. Chocochili on kuitenkin mielestäni tässä vegaani-skenessä tehnyt uraauurtavaa työtä, joten tunnustusta siitä-
Kiitos teille kaikille blogeistanne!


torstai 8. lokakuuta 2009

Makea tomaattikastike pastalle



Nyyh, tuoreiden kotimaisten vihannesten juhlat ovat kohta ohi. Lähikaupassa tomaatit olivat jo kelmeitä ja muovisen oloisia. Kausi on ollut lyhyt mutta kiihkeä. Vähän surettaa, kun ajattelen, että pian taas yritetään epätoivoisesti fotailla tuontivihanneksia kelmeässä keinovalossa.

No, vielä ei ole aika surra tulevia. Ihanassa Kampin K-marketissa oli laari kukkuroillaan meheviä ja makeita luomutomaatteja. Kyseinen puoti on tällä hetkellä oma suosikki-perus-ruokakauppani. Se kunnostautuu erityisesti vihannes-, hedelmä sekä luomu-tuotteiden osalta. Missään muussa Helsingin marketissa en ole nähnyt samaa tarjontaa esim. kotimaisten omenalajikkeiden määrässä, nimet selvästi näkyvillä. Kaikesta muusta puhumattakaan. Kyseisestä liikkeestä voisi tehdä ihan oman postauksenkin, mutta tämä tällä erää.

Halusin ottaa tomskuista kaiken irti, ja hurautin niistä sakean kastikkeen. Tätä soossia ei ole kypsennetty mitenkään, vaan se on hyvää ihan sellaisenaan, siis raakana. Toisaalta mikään ei estä lämmittämästä sitä ennen tarjoilua, mikäli pitää kypsemmän oloisesta ruoasta.

Muutama pikku juttu kastikkeeseen kätkeytyy. Halusin siitä ekstra makean ja hedelmäisen, joten laiton sekaan liotettuja aprikooseja sekä tuoreita luumuja. Sakeutta ja kermaisuutta toivat cashew-pähkinät. Lopputulos muistutti hämmästyttävän paljon esim. parmesanilla tai pecorinolla maustettuja tomaattikastikkeita. Paitsi että oli parempaa tietysti. Olen huomannut, että tuoreista tomaateista tehdyt jutut uppoavat myös perheen herkempiin yksilöihin, jotka eivät tomaattiruoista yleensä pidä.

Hedelmäinen tuoretomaattikastike
  • 1/2 kp cashew-pähkinöitä
  • 1 kp aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 5 kuivattua aprikoosia (nämä ehdottomasti rikittömiä ja luomua)

Liota n. 8 tuntia tai yön yli 2,5 dl vettä. Jauha liotusvedessä monitoimikoneen leikkuriterällä tasaiseksi massaksi.

Lisää seokseen:
  • 750 g tuoreita kypsiä tomaatteja
  • 4 kypsää tuoretta luumua (President)
  • 3 valkosipulin kynttä puristettuna
  • nippu basilikaa
  • kuivattua oreganoa ja timjamia
  • mustapippuria
  • paprikajauhetta
  • 1/2 - 1 rkl misoa
  • 1/2 tl sipulijauhetta
  • 1/4 tl jauhettua korianteria
  • pari tippaa tabascoa
  • 2 tl balsamiviinietikkaa
  • 1/2 sitruunan raastettu kuori
  • jotain laadukasta suolaa riipuen mison määrästä
Jatka kastikkeen sekoittamista monitoimikoneessa. Maista ennen suolan lisäämistä ja tarkista muutenkin mausteet. Seos saa jäädä karkeaksi.

Siinä se, helppoa ja yksinkertaista.Tarjoa sellaisenaan pastan kyytipoikana. Voit myös lämmittää kastikken kevyesti ennen tarjoilua. Jos nyt kuitenkin pidät enemmän todella kypsästä ruoasta, voit keitellä kastiketta kokoon n. 5 min, jolloin siitä tulee paksuhko normitomaattikastike. Ei pahaa sekään.


Ohjeen annos on suuri ja siitä riitti puolen kilon pastapaketin* lisäksi seuraavaksikin päiväksi. Hiukan laimennettuna siitä tuli herkullista tomaattikeittoa, joka oli suorastaan tuhtia ja piti nälän poissa koko iltapäivän.

Tässä päällä idätettyä hamppua, joka uusi suosikkilisäni vähän kaikkialle.

.....................................................
* Okei, kuvan pasta on todellisuudessa spagettikurpitsaa, joka kypsennettäessä muuttuu nuudelimaiseksi. Ensimmäinen versio kastikkeesta syötiin ihan oikean durum-pastan kanssa, mutta se tapahtui nopeasti ja iltahämärissä, enkä saanut ikuistettua. Spagettikurpitsa on kuitenkin myös todella hyvää, ja suosittelen kokeilemaan, jos vain jostain saatte käsiinne.





maanantai 5. lokakuuta 2009

Maissimuistoja

Kotimainen maissi on enää muisto vain. Siitä ovat pitäneet huolen viime öiden pakkaset myös eteläisimmässä Suomessa. Aiheena maissi ei siis ole enää varsinaisesti ajankohtainen, mutta kirjaampa tänne silti mietteitä parin viikon takaiselta vierailulta maissimaalla.

Tuore maissi on - tai sen ainakin pitäisi olla - meillä harvinainen ja odotettu sesonkiherkku. Koko kesän maissia kyllä paahtuu grillimainoksissa, mutta todellisuudessa meille on tarjottu espanjalaisia vakuumimaisseja. Niinpä kävely suomalaisella maissipellolla ja kypsien tähkien napsautus suoraan elävästä maissikasvista on luksusta.

Todellisuudessa yllä kuvailtua idylliä ei pitäisi kokea ollenkaan. Kotimainen, avomaalla kasvanut sokerimaissi nimittäin on selkeimpiä merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Kuvan maissimaa on perustettu jo 70-luvulla etelärannikolle, suotuisaan mikroilmastoon. Viljelyn tarkoitus oli alunperin tieteellinen, kasvun avulla mitattiin ilmaston lämpenemistä ja ennakoitin tulevaa. Ennusteet ovat sittemmin ikävällä tavalla osuneet kohdalleen. Vielä kymmenen vuotta sitten jännättiin, ennättääkö yksikään tähkä kypsyä ennen yöpakkasia. Nyt maissi tuottaa satoa joka vuosi. Tästä syystä maissi maistuu suussani vähän karvaalta.

Maissi kasvaa meillä nyt jopa niin hyvin, että tänä kesänä kotimaisen maissin uutisoitiin jäävän viljelijöiden käsiin. Kyse oli Hesarin artikkelin mukaan kuitenkin siitä, että maissisato kypsyy vasta parhaan grillikauden jälkeen, eivätkä ihmiset enää kaasugrillien kylmettyä osaa ostaa maissia. Hei haloo?! Maissin suhteen on toki muitakin vaihtoehtoja ja grillaaminen on oikeasti viimeisintä, mitä maissille edes kannattaa tehdä.

Maissi kannattaa hankkia ja käyttää niin tuoreena kuin mahdollista, sillä se on niitä ruoka-aineita, jotka eivät säilyttämisestä ainakaan parane. Korjaamisen jälkeen maississa olevat sokerit alkavat nimittäin nopeasti pilkkoutua tärkkelykseksi, jolloin maku muuttuu puisevaksi ja rakenne jauhoiseksi. Tuore, juuri ja juuri kypsä maissi on tirskuvan mehukas ja - ah, niiiin makea. Sitä ei kypsentämällällä kannata pilata, vaan se on parasta ihan sellaisenaan, suoraan kasvimaan laidalla nautittuna. Vuorokaudenkin säilytys jääkaapissa muuttaa maun ja siinä vaiheessa jo ymmärtääkin, miksi maissia niin kovasti halutaan grillata. Lisäksi kaupan ja torien maissit säilytetään usein väärin siten, että niiden suojuslehdet kuoritaan myyntiä varten. Kuulemma kuluttaja haluaa nähdä, mitä paketista löytyy, eikä ostaa sikaa säkissä. Ymmärrettävää, mutta maissin ...

Mutta eipä niitä kotimaisia maisseja ole liiemmälti tullut kauppojen vihannetiskeillä vastaani, joten joku vika jakelussakin kai on. Maissien suoramyyntiä ja itsepoimintaa tarjotaan joissain paikoissa, esim. Kulloon kartanossa, joka sijaitsee Siuntion Pikkalassa, valtatie 51:n varrella

Kotimainen maissi on kivaa ja hyvää, mutta globaalisti ajatellen, maissi on oikeastaan aika karmeaa tavaraa. Yhdysvalloissa alettiin 2000-luvun alussa tuoda esiin yhä kriittisempiä kannanottoja maissin tehotuotannosta ja sen aiheutamista ympäristö- ja terveyshaitoista. Maissia jossain muodossa ei tavallinen tossunkuluttaja oikeastaan voi välttää. Vaikka ei söisi maissipohjaisella rehulla syötettyä karjaa, maissi tulee vastaan mm. glukoosisiirapin muodossa aivan yllättävissä ruoka-aineissa, kuten ketsupissa, säilykkeissä ja leivonnaisissa. Maissia on
Yhdysvalloissa syytetty liikalihavuudesta, metabolisesta oireyhtymästä, aikuistyypin diabeteksesta ja muista elintasosairauksista, jotka meilläkin ovat lisääntyneet huimaa vauhtia. Lisäksi halpa maissi edellyttää tehotuotantoa, jonka seurauksena maaperä köyhtyy, kasvuympäristöt yksipuoistuvat ja saastuvat maissin vaatiman runsaan lannoituksen vuoksi. Vinkein juttu on se, että koska maissista saatava rehu on halpaa, sitä tuputetaan eläimille, joiden ruoansulatus ei sitä todellisuudessa lainkaan siedä. Tästä syystä esim. nautaeläimet piereskelevät metaanipaukkuja yhä enemmän ja niille joudutaan syötämään antibiootteja, koska elimistö ei kestä vääränlaista ravintoa.

Kaikenlaista muutakin mehevää tietoa löytyy mm. Michael Pollanin kirjoista (esim. "In Defense of Food: An Eater's Manifesto", Penguin Press, 2008). Täytyy kuitenkin muistaa, että se Paha Maissi on ensisijaisesti rehumaissia, ei sitä makeaa kullankeltaista tähkäpäätä, jota otetaan piknikeille mukaan. Rehu- ja makea maissi ovat siis eri asioita ja kuvan rouskaisu on ehtaa, makeaa luomumaissia, mikä on kaikin tavon jees. Harvinaisena herkkuna aion nauttia maissista edelleen, mutta mielestäni maissi on yksi osoitus siitä, miten monimutkaisia kysymyksiä ruoka- ja ravintoasiat ovatkaan.


perjantai 2. lokakuuta 2009

Skidit kokkaa: Voimapallot


Koulun luontoretkelle sai ottaa omia, terveellisiä eväitä, mutta ei karkkia tai vastaavia herkkuja. Perheen kuopus, S. 8v osoitti oveluutta ja ehdotti mukaan "terveellisiä herkkuja". Ideoimme yhdessä jotain, mitä S-8 voisi tehdä itse. Minun toimiessani koneenkäytäjänä S-8 surautti monitoimikoneella taikinan pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä ja muotoili niistä "voimapalleroita".

Täytyy todeta, että nämä raaka-cookiet ovat varsin lapsi- ja äitiystävällisiä. Ei uunin kanssa sähläämistä, eikä ylimääräistä sotkua keittiössä nuoren kokin jäljiltä. Taikina on HYVÄÄ (maistelu on ehdottomasti osa skidikokkausta) ja lopputulos vähintäänkin tyydyttävä. Voimapallot lähtivät mukaan kätevästi pienessä rasiassa ja Nuuksion maisemissa jaksoi niiden voimin tarpoa reippaasti puoli päivää. Repussa tuli takaisin tyhjä pakkaus - ja koululta saadut eväät. Myös kaverit olivat halunneet maistaa.

Voimapallot
  • 1/4 kp cashew-pähkinöitä
  • 1/4 kp manteleita
  • 1/4 kp parapähkinöitä
  • 1/4 kp auringonkukansiemeniä
  • 1/4 kp kuivattuja aprikooseja (n. 5 kpl)
  • 1/4 kp kuivattuja taateleita (4-5 kpl)
  • 1/4 kp kuivattuja viikunoita (3 kpl)
  • 1/4 kuivattuja rusinoita
  • 1 rkl kookosjauhoa
  • 2 tl carob-jauhetta
  • 1/2 tl vaniljaa
  • hyppysellinen suolaa
  • 1 rkl kookosöljyä (mikäli öljy on kiinteää, lämmitä sitä varovasti, kunnes se muuttuu nestemmäiseksi)
  • hiukan omenatuoremehua

Mittaa kaikki ainekset öljyä ja omenamehua lukuun ottamatta monitoimikoneen kulhoon. Jauha täydellä teholla mahdollisimman tasaiseksi seokseksi. Tämä vie muutaman minuutin. Lisää massaan käsin sekoittaen kookosöljy ja ruokalusikallinen kerrallaan vain sen verran mehua, että saat helposti muotoiltavan mutta kiinteän taikinan. Muovaa palloiksi ja kierittele kaurahiutaleissa. Asettele kuulat lautaselle siten, etteivät ne koske toisiinsa. Laita jääkaappiin. Kun kuulat ovat jähmettyneet, voit pakata ne kannellisee rasiaan. Kuulat säilyvät hyvin jääkaapissa. Paitsi jos äippä tulee ja syö salaa...