Oudot herkut: Black Rice Bread

Tähän nyt ei muuta voi sanoa, kuin että onhan tää aika outo.

Leipä oli kaikkien mittapuiden mukaan epäonnistunut: tiivis, päältä kova ja sisältä liian kostea halko. Mitä järkeä on oli edes käyttää leipätaikinaan mustaa riisiä? Ostin isomman erän mustaa riisiä ja äkillisen päähänpiston houkuttelemana päätin kokeilla sen jauhamista jauhoksi. Ja sitten vielä piti saada limppua, vaikka tahmean mustan riisin rakenne on sellaiseen ihan väärä.



Minulla ei ole sanottavana puolustukseksi mitään erityistä. Olen kuitenkin leiponut nyt jo monta mustaa leipää, sillä kaikessa kerettiläisyydessään tämä outoleipä on jotenkin koukuttavaa. Ehkä se on vienon aromaattinen maku, dramaattinen ulkonäkö tai sitkeän tahmea purutuntuma. Tai mustan riisin huimaava antioksidanttipitoisuus. Tai vain vatsan tyytyväinen hyrinä.

Tää on mun leipä.
 


Musta riisileipä

• 2,5 dl käden lämpöistä vettä
• 2,5 dl riisijauhoja
• 1/2 pss kuivahiivaa tai 1/4 pkt tuorehiivaa
• 1 rkl hunajaa 

Liuota hiiva veteen ja vispilöi kaikki sekaisin puuroksi. Peitä kulho muovikelmulla ja jätä juuri tekeytymään 1 - 4 tunniksi.

• 500 g mustaa riisiä 
• 1 kypsä banaani 
• 1,5 dl vettä 
• 2 tl laadukasta suolaa 
• 1 tl psylliumjauhetta 
• 1 tl ksantaanikumia 
• 1 rkl neitsytkookosöljyä 
• pistaasipähkinöitä 

Jauha riisi jauhoksi tehosekoittimella tai viljamyllyllä. Sekoita riisijauhoon ksantaanikumi ja psylliumjauhe. Muhenna banaani soseeksi ja sekoita taikinajuureen. Vaivaa joukoon loput ainekset ja sen verran vettä, että saat kiinteän taikinan. Työstä taikinaa n. 5 min. Jätä kelmulla tai muovipussilla peitettynä kohoamaan 45 min.

Kumoa riisitaikina suoraan leivinpellille ja muotoile levyksi. Ripottele hieman rouhitut pistaasipähkinät pinnalle ja kääri levy rullalle. Muotoile pitkulaiseksi leiväksi. Voit leikata pinnalle ristikon terävällä veitsellä, jos haluat. Peitä leipä leivinliinalla ja anna kohota 45 min.

Lämmitä sillä aikaa uuni 200 asteeseen. Paista leipää n. tunti, tai kunnes se saa väriä. Leipä ei juuri kohoa uunissa. Leikkaa hieman jäähtyneenä. Leipä on parhaimmillaan tuoreena, joten yli jäävä osa kannattaa pakastaaa viipaloituna.


Leipää mutusteltiin tänään inkivääriteen ja postista tipahtaneen ekan taittoversion ääressä. Siitä lisää pikapuoliin, nyt jatkan tarkastajan tehtäviä.
 

Sitrus-avokadocarpaccio

Viime viikon ruoanlaittolomani aikana ateriat olivat yksinkertaisia, mutta ei niitä ehkä sittenkään voi moittia askeettisiksi. Useimmiten lautaseltani löytyi nopeasti kasattu kimara sitruksia, avokadoa ja salaatteja. Vähän fiinimmin laitettuna sen voisi ristiä juhlavasti myös carpaccioksi, sillä pyöräytin kevyesti aineksia sitruunanmehu-öljyseoksessa ja annoin mehustua hetken.

Minulla on tapana jumiutua tiettyihin ruoka-aineisiin, kunnes saan niistä kylläkseni. Tällä hetkellä intohimoni kohde ovat sitrukset, varsinkin suloiset veriappelsiinit. Löysin harharetkellä Lidliin vain mandariinin kokoisia veriappelsiineja, jotka maistuvat mansikalta ja vadelmalta. Näiden uskomattomien hedelmähelmien vuoksi joudun nyt käymään Lidlissä alvariinsa, niin kauan kuin sesonkia kestää.

Yleensä nautin sitruksista luomuna, sillä rakastan niiden raastettua kuorta ja maustan mielelläni niin makeita kuin suolaisia ruokia limen, appelsiinin ja sitruunan kuorella. Tiesitkö muuten, että raastetun sitruunan nuuhkiminen kohottaa tutkitusti mielialaa? Itse innostun aivan yhtä paljon myös niiden mehukkaista väreistä.

Sitrus-avokadocarpaccio (2:lle)

• 1 avokado
• 11/2 (veri-)appelsiinia
• 1 luomulime
• 1/2 punasipulia
• 1/2 granaattiomena
• kourallinen pistaasipähkinöitä tai kurpitsan siemeniä
• kourallinen rucolaa
• agavesiirappia tai mietoa juoksevaa hunajaa
• Himalaja-suolaa
• mustapippuria
• kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi

Raasta limen kuori, puolita hedelmä ja ota toinen puoli sivuun. Purista toisesta puolikkaasta mehu. Halkaise avokado, poista kivi ja kiepauta varovasti hedelmän puolikkaat kuorestaan. Viipaloi ohuelti ja asettele varovasti tarjoilulautaselle. Purista päälle hieman limen mehua, ripottele suolaa, limenkuoriraastetta ja rouhi mustapippuria. Jätä odottamaan.
Purista appelsiinin puolikkaasta mehu, säästä toinen hedelmä kokonaisena carpaccioon. Höylää punasipuli ohuen ohueksi mieluiten mandoliinileikkurilla. Sekoita joukkoon hieman limen ja appelsiinin mehua, ripottele suolaa ja rouhi mustapippuria. Lisää vielä vähän hunajaa tai agavesiirappia, puristettu valkosipulin kynsi ja sekoita hyvin. Jätä marinoitumaan.
Kuori jäljelle jäänyt limen puolikas, leikkaa terävällä veitsellä läpikuultavan ohuiksi viipaleiksi, mausta viipaleet hunajalla/agavella, ripauksella suolaa ja mustapippuria. Kuori myös kokonainen veriappelsiini ja leikkaa pinnalta hedelmäkalvot. Viipaloi ohuen ohuiksi.
Kokoa salaatti lisäämällä avokadojen päälle limeviipaleet, appelsiiniviipaleet, punasipuli ja rucolaa. Viimeistele granaattiomenan siemenillä ja pistaasipähkinöillä tai kurpitsansiemenillä. Salaatti on hyvä jo näin, muutamalla suolahippusella maustettuna, mutta sen lisänä voi tarjota myös rucola-öljyä.

Rucola-öljy:

• ruukku villi-rucolaa
• 1,5 dl kylmäpuristettua mietoa oliiviöljyä
• 1/4 tl Himalaja-suolaa
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• mustapippuria

Hienonna rucola esim. monitoimikoneella hienoksi silpuksi. Lisää loput aineet ja sekoita nopeasti.
 

Todellisuudessa kasasin koko salaatin vain omalle lautaselleni ja annoin makunystyjeni laulaa kiitoslaulua. Täydellinen salaatti myös lisääntyvän valon ylistykseen.

Ja seuraavassa postauksessa paljastan toisen viime aikojen oudon ruokamieltymyksen, josta en saa tarpeekseni...

Survival-smoothie

Mitä tapahtuu, kun perhe lähtee reissuun ja ruoka-bloggaaja jää itsekseen kotiin? Näköjään ei ainakaan ruoanlaittoa.

Olin etukäteen ajatellut kokeilla viikon aikana kaikessa rauhassa mielessä hautuneita resepti-ideoita, kuvata päivänvalossa ja päivittää iltaisin blogia. Mutta yhtä-äkkiä keittiö ei houkutellutkaan puoleensa. Sen sijaan kävin päivisin lounailla ystävien kanssa paikoissa, joiden ruokalistoista ei riitä enempää kerrottavaa. Iltaisin sekoittelin jääkaapin jämistä pikasalaatteja tai hotkaisin avokadolla siveltyjä kräkkereitä ja hapankaalia. Muuten keskityin ihan muihin puuhiin.



Pieni loma ruoanlaitosta oli ilmeisesti paikallaan, sillä kokkailu ei ole viime aikoina suuremmin houkutellut. Ehkä kirjaprojektiini upposi sen verran paukkuja, että keittiöluovuudessa on nyt tilapäinen vaje. - Sain muuten eilen nähtäväksi ensimmäiset luonnokset taitosta, mikä oli aika jännittävää. Tällä hetkellä ainakin olen aika innoissani!

Mutta todellisuudessa ruoka-arkeni olisi varmaan aika askeettista, ellei minulla olisi säännöllisesti syytä kokata myös muille. Voisin hyvin elää melkein pelkästään smoothie-salaatti-kräkkeri-pähkinävoi -linjalla, varsinkin jos silloin tällöin saisin myös palan raakasuklaata. No, onneksi siis on perhe, joka pitää edes jonkinlaista tasoa yllä.

Mutta ei laiska viikkoni jäänyt täysin turhaksi, sillä löysin taas uuden smoothie-suosikin avokadon, marjojen ja veriappelsiinin yhdistelmästä. Ja tällä smoothiella kyllä pärjää, sillä se on super-antioksidanttipommi. Huomisaamuna keittiössä taas räjähtää.

Survival-smoothie (1-2 annosta)

• 1/2 kypsä avokado tai 1 miniavokado
• 1 veriappelsiini
• nippu persiljaa
• reilu kourallinen pakastemustikoita
• 1/4 granaattiomenan siemenet
• 2 dl luomuomenamehua
• 1 rkl herneproteiinijauhetta

Viimeistelyyn: pellavansiemeniä, pakastekuivattuja mansikoita tai vadelmia

Lusikoi avokado tehosekoittimeen, lisää loput ainekset ja blendaa sileäksi. Sekoita valmiin annoksen joukkoon pellavansiemeniä, jotka antavat kivaa purutuntumaa. Herkutteluhetken viimeistelevät pakastekuivatut marjat, mutta eivät toki ole välttämättömiä.




Askeetin viikko päättyi Ameriikan tuliaisiin Whole Foodsista. Suklaiset kookos macaroon-pallerot ainakin olivat super yummy, inkiväärikeksejä en vielä ennättänyt maistaa.

Aamu-smoothie: Limebanaani

Aamuuni alkaa yleensä smoothiella. Vaikka muuten söisin mitä sattuu, hyvästä aamiaisesta pidän kiinni. Ja kun kerran on päässyt vihersmoothien makuun, muut vaihtoehdot tuntuvat lopulta aina latteilta. Tosin se on välillä hyvä käydä toteamassa vaikkapa latten ja hillo-croissantin parissa. Rehdin kaurapuuronkin jälkeen jään kaipaamaan sitä keveän energistä olotilaa, jonka smoothie jättää jälkeensä.



Arkiaamuisin blenderi hurahtaa käyntiin salaattia, pinaattia tai persiljaa pullollaan, lisänä useimmiten marjoja, muutama viikuna makeutukseen sekä herne- tai hamppuroiteiinia ja chia-siemeniä, jos olen muistanut ostaa niitä. Smoothie saa usein peitteekseen kurpitsansiemeniä ja lisää marjoja tai kookoshiutaleita. Sen sijaan sunnuntaisin (ja joskus muulloinkin kun on aikaa) tuunailen täyteläisemmän herkun, jossa on  myös hedelmiä, mantelimaitoakin ehkä tai pähkinöitä.



Banaani löytää tiensä smoothieeni vain harvoin, sillä en oikein pidä sen äitelästä mausta. Tänään tein kuitenkin poikkeuksen ja välillä nämä sivuaskelet yllättävät iloisesti. Limen ja inkiväärin kanssa juomasta tuli raikas. Ja vihreä nyt vain on jotain, mistä en voi saada tarpeekseni, varsinkaan harmaana helmikuun aamuna.




Limebanaani-smoothie taitaa kelvata jatkossa myös välipalapiristykseksi.

Pekaanipiirasta ja bataattikeittoa

Runebergin päivän sivuutin olan kohautuksella, ja laskiainenkin pääsi lipsahtamaan ohi ilman pullan pullaa. Johtuu ehkä espanjalaisesta allakastani, joka viettää ihan omia juhlapäiviään, eikä älypuhelimen kalenterikaan hälyttänyt mäenlaskujuhlan kohdalla. Mutta ei se mitään, sillä ystävänpäivä on sentään vielä jäljellä. Ajattelin juhlistaa sitä kattauksella tulista ja makeaa.



Alkuun sydäntä lämmittävää goji-bataattisoppaa ja jälkkäriksi raw pecan pie. Keitto on inkiväärin, chilin ja gojimarjojen intohimoa leiskuva liitto, jonka bataatti pehmentää suussa sulavaksi. Ihanaa talviruokaa. Pekaanipiiras taas on suloinen ylistys pähkinöille ja taatelikinuskille. Tosin hukkasin sen ohjeen tilapäisesti, joten sekä resepti että minä olemme joutuneet odottelemaan julkista rakkaudentunnustusta jo jonkin aikaa. Sopan päivitän CocoVi:n keittiöön, mutta pekaanipiirasta saatte maistella heti. Molemmat ohjeet edustavat superfood-kokkausta, joten jos sitä vierastat, kannattaa ehkä käydä kokonaan muiden reseptien kimppuun.

Raw Pecan Pie

Pohja:

• 5 dl pähkinäsekoitusta (manteleita, saksanpähkinöitä ja parapähkinöitä)
• 2,5 dl rusinoita
• 1,25 dl mulperinmarjoja
• 2 tl carob-jauhetta tai raakakaakaota
• 1/4 tl laatusuolaa
• ripaus kanelia

Jauha kaikki monitoimikoneen kulhossa taikinaksi. Painele 25 cm halk. irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille. Valmista täyte:

• 1,5 dl irish moss -geeliä
• 0,5 dl lucuma-jauhetta
• 1 rkl mesquite-jauhetta tai vielä lisää lucumaa (mesquitea ei myydä Suomessa)
• 26 pehmeää taatelia (kivet pois)
• 0,5 dl riisinlesejauhetta
• 1 tl carob-jauheta tai raakakaakaota
• 1/4 tl kanelia
• 1 tl luonnon vaniljaa jauhettuna

Viimeistelyyn:

• 2,5 dl pekaanipähkinöitä*

Valmista irish moss-geeli esim. tämän ohjeen mukaan. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja soseuttele tasaiseksi kinuskiksi. Levitä piiraspohjalle.

Säästä osa pekaanipähkinöistä kokonaisina koristelua varten. Rouhi loput ja ripottele piiraan päälle. Asettele lopuksi kokonaiset pähkinät tyylikkääseen muodostelmaan. Piiras on parhaimmillaan saadessaan vetäytyä pari tuntia jääkaapissa, mutta sen voi syödä hetikin.



*Glaseerasin pähkinät sekoituksella hunajaa, muutamalla hipulla suolaa ja ripauksella carob-jauhetta. Liotin pähkinät ensin yön yli, siivilöin ja sekoitin niihin hunajaseoksen. Kuivattelin uudelleen rapeiksi ja käytin sitten kakkukoristeena.

Popcornisalaatti

Torstaiaamuna en tapani mukaan saanutkaan avata ensimmäiseksi Hesarin ruokasivuja, vaan lehti oli varattu. Sieltä luettiin ahkerasti popcornitestiä. Makutestissä voittajiksi nousivat leffapopparit ja voin makuiset mikro-popcornit. Meillä maissi kuitenkin paahdetaan perinteisellä kattilamenetelmällä.

Popcornia on aika ajoin nostettu jopa superruokien listalle. Sipseihin verrattuna ne ovat toki parempi valinta, sillä paukkumaissihan on kokojyvää ja maissin kuori sisältää paljon kuitua, jopa antioksidantteja (polyfenoleita). Kyse on silloin kuitenkin aidoista kattilapoppareista, mieluiten luomu-sellaisista, sillä  mikropopcorneja tuskin voi suprefoodiksi mainostaa. Ne sisältävät sekä kovetettua kasvirasvaa, keinotekoisia aromeja, usein rutkasti suolaa ja paahtamisen aikana pussista vapautuneita ikäviä kemikaaleja. Kaikkea muuta kuin kehomme kaipaamia aineksia siis.

Omasta mielestäni popcornin teossa hauskinta on aina ollut juuri se kattilan kanteen suuntautuva sarjatuli. Ja tästä tavasta kannattaa pitää kiinni. Tosin meillä paukkumaisia valmistuu yleensä vain lasten bileisiin, äiti kun rouskuttaa mieluiten lehtikaalisipsejä.

Ja jos poppareita sattuu valmistumaan suuren suuri kattilallinen, ylijäämää voi käyttää jenkkien tapaan vaikkapa krutonkien sijaan salaatissa. Yllättävän hyvää.

* Cashew-mayon tilalla kastikkeena voi  käyttää myös valmista (vegaanista) majoneesia.

** Jos pidät kypsemmästä parsakaalista, kukinnot voi kevyesti höyryttää, mutta jättää silti rapsakoiksi.

8 kurkistusta ruokamenneisyyteen

Sain Elinalta Chocochilistä haasteen kertoa 8 satunnaista asiaa itsestä. Olen luvattoman laiskasti osallistunut blogihaasteisiin, joita aina välilä joku kultainen kanssabloggaaja heittää tännekin päin. Hölmöä sinänsä, sillä mielestäni ne ovat kivoja. Nyt ryhdistäydyn ja ensitöikseni kiitän Elinaa haasteesta.

Koska Facessakin pengotaan parhaillaan arkistojen aarteita, ajattelin kertoa kahdeksan ruoka-asiaa vuosien varrelta.

1. Jo lapsuudenkodissani oltiin kasvisruokaan kallellaan, mutta minä unelmoin makkaran paistosta, Osso Buccosta ja T-luupihvistä. Äidin selleripihvit eivät oikein napanneet.

2. Tykkäsin jo lapsena oliiveista ja sienistä (ihmetyksen aihe lähiympäristölle) - mikä piirre ei valitettavasti ole periytynyt omille lapsilleni (rakkaus liharuokiin kylläkin).

3. Ensimmäinen omatoimisesti leipomani kakku oli Lindan kakku 10-vuotiaana. Tein sen salaa yllätykseksi äidilleni. Taisi olla ihan kelpo suoritus sokerikakuksi ilman aiempaa leivontakokemusta. Vain reseptissä ollut kkp aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi avulias naapuri neuvoi tarttumaan kahvikuppiin.

4. Yläasteella leivoimme usein kaverini kanssa mokkapaloja ja söimme itsemme ähkyyn. Viime viikonlopun tyttösynttäreiden perusteella uusi sukupolvi näyttää vaihtaneen mokkikset brownieihin. Tyttöni leipoi oma-aloitteisesti vegaanisia, mistä olin aika ylpeä.

5. Lomamatkalla 13-vuotiaana Budapestissa olin otettu, kun tarjoilija kaatoi minulle viiniä. Harmi kyllä, en saanut lupaa juoda sitä...

6. Ryhdyin kasvissyöjäksi 17-vuotiaana, koska kaveriniki oli ja se oli mielestäni makeeta. Sitten elämässäni alkoi muutenkin tiedostava vaihe. Tukka muuttui mustaksi ja mielipiteet tiukoiksi. Siihen asti olin ollut aika nörtti, vaikkei sellaisesta vielä kasarina mitään tiedettykään.

7. Syömisen suhteen haastavin vaihe elämässäni oli ensimmäisen lapseni vauva-aika. Kaveri osoittautui hyperallergiseksi ja koska halusin tarjota vauvalleni rintamaitoa, jouduin olemaan äärimmäisen tiukalla imetysdietillä. Kun kaikki allergisoivat aineet jätettiin pois, lautaselleni jäivät lammas, riisi, peruna, kurkku ja mustikka sekä rypsiöljy. Ostoslistan laatiminen ainakin oli simppeliä. Nykyään ei varmaan enää mokomia välttämisdiettejä edes suositella.

8. Yksi lempimakujani on aina ollut kahvi. Upotin jo lapsena nenäni juuri avattuun kahvipakettiin ja nuuhkin täysin siemauksin. Vaikka olen välillä ollut pitkiäkin aikoja kahvitta, en oikeasti voisi luopua siitä koskaan

Haaste on tainnut kiertää jo monissa blogeissa, mutta jaan sen kuitenkin eteenpäin seuraaville. Ottakaa tai jättäkää:

Koemaistaja

Peikkojen maailmasta

Puolitiessä

Veikeä Verso

Moments

K-kos

Keittiö ja keittiö

Kissoja ja kasvisruokaa

Eli säännöt: Kiitetään haasteen antajaa, kerrotaan 8 asiaa itsestä, jaetaan haaste eteenpäin kahdeksalle ruokablogille.

Voittaja ja Mandariinipiiras (Raw, Nut-free)

Ihan pian julkistan Synttäriarvonnan tuloksen. Mutta päivitän sen vasta postauksen loppuun, sillä sormenpääni haluavat myös kunnon reseptin kimppuun. Viime postauksesta on jo liian pitkä tauko ja bloggaus-addiktioni oireilee pahemman kerran. Syy pakkolepoon on kuitenkin ollut deadline-rutistus: Eilen laitoin menemään viimeisen version ruokakirjan manuskasta ja muutaman gigan verran kuvia. Jep, vauva lähetettiin maailmalle ja keittokirja on taas yhden askeleen lähempänä päivänvaloa :) Vähän on sydän sykkyrällä, myönnän, sillä tästä lähtien homma ei enää suoranaisesti ole minun käsissäni.

Entä miten ruokabloggaaja ja tuleva keittokirjailijatar juhlistaa kirjoitus-, kokkaus- ja kuvausprojektin päättymistä? - Tietenkin pyöräyttämällä herkkupiirakan!

Minulta on välillä toivottu raw-kakkua, joka ei sisältäisi pähkinöitä, kookosöljyä tai muita ylimääräisiä rasvoja. Keveää herkuttelua siis. Vaikka raw-jälkkärit rakentuvat yleensä juuri edellä mainittujen varaan, nut-free low-fat versio ei oikeastaan ollut kovin vaikea juttu. Ainakaan sen jälkeen, kun löysin maamantelit. Ne kun eivät ole manteleita ollenkaan ja muutenkin kevyempiä kuin kaimansa. Siitä huolimatta makua ja massaa on juuri sopivasti.

Piiraspohjaa varten jauhoin maamantelit ja makeutin taateleilla. Täyte taas syntyi mandariineista, kuivatuista aprikooseista ja tyrnimarjoista, joita löytyi vielä pakastimen perältä. Huikea makuyhdistelmä ja juuri täydellinen harmaan talvipäivän piristys. Tyrnin tilalla voisin kuvitella käyttäväni myös puolukoita tai jos oikein onnekas olisin, lakkoja.



Tyrni-mandariinipiiras (Raw, Nut-free)

Pohja:
2,5 dl maamanteleita
16 taatelia
ripaus suolaa
1/2 dl pellavansiemeniä
1 tl vaniljajauhetta
1 rkl vettä

Täyte:
2,5 dl mandariininlohkoja
1 luomumandan kuori raastettuna
1,25 dl tyrnimarjoja
200 g kuivattuja aprikooseja liotettuna (väh. 4 tuntia)
8 tippaa steviaa
1 rkl psylliumjauhetta

Valmista pohja: Jauha maamantelit ja pellavansiemenet jauheeksi tehosekoittimessa. Siirrä monitoimikoneen kulhoon ja lisää taatelit. Sekoita muruisaksi taikinaksi. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Taikina on hieman murenevaa. Painele 20 - 25 cm halk. piirasvuoan pohjalle ja reunoja kohti.
 


Valmista täyte: Raasta luomumandariinin kuori talteen. Soseuta mandariinin lohkot tehosekoittimessa. Lisää aprikoosit, tyrnit ja jatka soseuttamista. Lisää loput ainekset ja tehosekoita tasaiseksi. Seos paksunee, kun psylliumjauhe turpoaa.



Levitä täyte piiraspohjalle. Viimeistele mandariininkuorisuikaleilla ja marjoilla. Siirrä jääkaappiin jähmettymään n. tunniksi.



- Mie tykkäsin! Varsinkin kera reishi-latten.



...............................................................
Ja synttäriarvonnan voittaja on valittu! Satunnaislukugeneraattori valitsi 36 osallistuneen joukosta numeron 24, joka on Hanna, kommentilla:

Hanna

18. tammikuuta 2013 10.33

Onnea neljävuotiaalle !
Keittiökameleontista olen löytänyt monen monta lempparireseptikseni muodostunutta ohjetta, kuten papaijakastikkeen ohjeen salaatille!

Onnea Lempi-pyyhkeen uudelle omistajalle!  Otahan Hanna yhteyttä ja kerro samalla, kumpi väri keittiötäsi koristaisi paremmin.

Ja lämmin kiitos vielä kaikille kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille. Ihania olette! Toiveitanne otan ehdottomasti huomioon tulevissa jutuissani. Jatkan blogin kanssa samoilla linjoilla kuin aiemmin mutta uusia tuuliakin haistellen ...tai ehkä pikemminkin maistellen. Stay tuned!