Viikon villi: Jauhosavikka

Pahoittelen, jos alkavat nämä maatiaistiedotteet tulla jo korvista ulos... Tuolta ulkoa vain löytyy niin mahtavia juttuja, etten voi olla jakamatta kanssanne tätä löytämisen iloa :)
Viikonloppuna möyrin taas arvatkaa-vaan-missä ja mangoldipenkkiä peratessa sivutuotteena oli uusi mehevä tuttavuus: Jauhosavikka.

Kuva: Wikipedia

Savikat ovat kiinnostavia kasveja, sillä joitain niistä, kuten hyvänheikinsavikkaa on aiemmin viljelty hyötykasvina ja sen siemeniä on edelleen saatavana ainakin Hyötykasviyhdistyksellä. Tätä savikkalajia ei juuri tavata luonnonvaraisena, mutta jauhosavikka sen sijaan on savimaiden peruskauraa. Se on helppo tuntea hiukan pinaatin muotoisista ja vaalean jauhoisista lehdistään, ja sitä voikin käyttää pinaatin tapaan mutta myös tuoreena salaateissa. Lehdissä on kuitenkn runsaasti oksaalihappoa, joten ihan mielin määrin sitä ei kannata mussuttaa ja jotain kalsiumpitoistakin pitäisi nauttia samalla aterialla.

Savikoista voi käyttää myös siemeniä ja niistä on aiemmin tehty mm. puuroa tai jauhettu leipätaikinaan. Tämä ei ole niinkään yllättävää, koska savikat (Chenopodium) ovat samaa sukua quinoan (Chenopodium quinoa) kanssa! Eli samoja (super-) ominaisuuksia on myös savikan siemenillä.

Nuoria quinoan versoja. Myönnettävä on, tiettyä yhdennäköisyyttää löytyy. (Kuva: Wikipedia)

Yksi näistä on valitettavasti myös korkea saponiinipitoisuus, jota kaupan quinoasta on jo poistettu esikäsittelemällä siemenet mm. liottamalla. Vastaavalla tavalla kehotetaan kotioloissa käsittelemään myös savikoiden siemeniä. Liotusvettä voi käyttää saippuan tapaan. Omakohtaista kokemusta ei ole tästä, mutta ehkä loppukesästä tulee testattua sitäkin, mene ja tiedä... Anyways, kiinnostava tämä savikka-juttu. Ja osoittaa sen, mitä alussa jo totesin, että aika mieletön resurssi meillä täällä Suomen luonnossa on hyödynnettävänä.

Kokeilinpa sitten yksinkertaista savikka-herkkua (I know, I know - kuulostaa hurahtaneelta), joka on alunperin Ulla Lehtosen käsialaa ja löytyy mm. täältä. Alkuperäisessä ohjeessa on kastikkeessa käytetty kermaa, jonka korvasin cashew-pistaasipähkinäkermalla. Pistaasia siksi, että casheweja oli liian vähän. Eli cashew pelkästään käy myös. Poimulehtiä en myöskään löytänyt, joten korvasin ne ihan kaupan herneenversoilla. Vähän muuttelin suhteita ja mausteita muutenkin, eli aika kauas Lehtosen ohjeesta tässä sitten mentiin.

Kitkijän ilo
(Nimikin oli niin osuva, että pakkohan tätä oli testata senkin vuoksi :)

• 1 kp (2,5 dl) jauhosavikan nuoria lehitä
• 1 kp silputtuja herneenversoja
• 2 sipulin vartta silputtuna
• 1 (luomu-)omena hienoksi suikaloituna
• 1 rkl sitruunanmehua
• mustapippuria
• Himalaja-suolaa

Pähkinäkerma:

• 1 dl liotettuja cashew-pähkinöitä
• 0,75 dl liotettuja pistaasipähkinöitä
• 1,5 dl vettä (tarvittaessa enemmän)
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• 1/4 tl Himalaja-suolaa

Pese jauhosavikan lehdet huolellisesti ja valuta hyvin.

Silppua ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita hyvin.

Valmista pähkinäkerma: Jauha tehosekoittimessa pähkinät rouheeksi. Lisää vettä sen verran, että saat kuohkean kermamaisen seoksen. Seos saa olla koostumukseltaan melko paksua. Lisää hunaja ja suola ja sekoita. Sekoita pähkinäkerma vihannessilppuun. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Tarjoa lisukkeena. Itse söin kylmäsavustetun tofun kanssa, mutta sopisi varmaan marinoitujen kasvisten, pähkinäpyöryköiden ja sen sellaisten kanssa.

Ja jos nyt ei se jaunosavikka sattuisi osumaan näppeihin, samalla periaatteella saa hyvän sapuskan mistä vaan vihreästä, kuten niistä herneenversoista, rucolasta, baby-pinaatista, porkkanan naateista jne. Ja näitä voi käydä kitkemässä ihan sieltä kaupan vihannestiskiltä.

Raakaraparperikiisseli

Käykö teille koskaan niin, että suunnittelette jotain innolla ja kun tulee toteutuksen aika, asia ei enää olekaan kiinnostava?
Olin ajatellut jo viikkoja menväni Brian ja Anna-Marie Clementin luennolle elävän ravinnon parantavasta voimasta, mutta lopulta päädyinkin maalle kitkemään rikkaruohoja. Miten tässä näin kävi? Tuli vain tunne, että sisällä vietetyn toimistopäivän jälkeen kolmen tunnin istuminen luentosalissa olisi liikaa. Olkoonkin, että väliajalla oli luvattu vihermehumaistiaisia... Se, mitä oikeasti tarvitsin oli auringonpaiste, happi ja muheva multa. Tietopuolen voi aina lukea kirjoista, sen sijaan hetki maalla, sireenin tuoksussa oli ainutlaatuinen. Kuunnellessani jonkin kerttusen laulua, oli tyytyväinen, että seurasin intuitiotani tässä(kin) asiassa. Jäin ehkä paitsi kollektiivisesta inspiraatiosta mutta esim. täällä on luettavissa hyvä referaatti luennosta.

Mutta maalle. Istutukseni ja kylvökseni olivat hyvissä voimissa lukuunottamatta macaa, joka oli syöty! Syyllinenkin taisi löytyä. Pieni viheliäinen kirppa, joka ahmii ristikukkaisiin kuuluvia kasveja, kökötti jäljelle jääneellä lehdenrangalla. Peittelin tyngät harsolla, eli vielä en ole luovuttanut, mutta vähän heikolta näyttää. Helkkarin ötökkä!

Mukaan tarttui taas niput villivihreitä, kuten apilaa, jonka lehdet ovat nyt meheviä ja sopivia kerättäväksi salaatteihin, ja smoothieihin. Apila sisältää paljon valkuaista, joten vaikka tulisikin vähän lehmämäinen olo, apilan hyvät ominisuudet kannattaa kyllä hyödyntää!

Myös raparperiaika jatkuu edelleen ja tällä kertaa uuden tulemisen koki vanha lapsuuden klassikko: Raparperikiisseli ja kaurapuuro, raakana totta kai! Kiisseli valmistui vaivatta ja ainakin kameleonttikeittiöön syntyi raikas kesäinen klassikko.









Raakaraparperikiisseli

• 1/2 l paloiteltua, hyvin kuorittua raparperinvartta
• 3 rkl hunajaa
• 2-3 rkl chia-siemeniä
• pieni hyppysellinen Himalaja-suolaa
• 1/2 tl jauhettua kanelia tai kardemummaa
• vettä tai tuorepuristettua omenamehua tarvittaessa

Kuori raparperin varret hyvin (itse käytin 2 vartta). Laita kaikki ainekset chia-siemeniä lukuunottamatta blenderiin ja lisää vain sen verran nestettä, että saat myllyn pyörimään. Jauha raparperiseos karkeaksi soseeksi. Raparpereista irtoaa nestettä varsinkin kun annat seoksen seistä jonkin aikaa. Lisää chia-siemenet ja sekoita hyvin. Sekoittele kiisseliä n. 10 min. välein, n. 1/2 tunnin kuluttua chiat ovat muodostaneet hyytelöä ympärilleen ja kiisseli sakeutuu. Lisää tarvittaessa nestettä, jotta saat oikean koostumuksen. Jos olet makean ystävä, kannattaa hunajan (muun käyttämäsi makeutuksen) määrää ehkä lisätä.

Kiisseli on hyvää sellaisenaan esim. manteli- tai hamppumaidon kanssa. Itse söin sitä aamulla tuorekaurapuuron kanssa, joka syntyi ihan simppelisti mantelimaidosta ja höyryttämättömistä kaurahiutaleista. Kuvassa myös aktivoituja sesaminsiemeniä pinnalla.

Raakakaurapuuro

• 1,25 höyryttämättömiä kaurahiutaleita 
• 2,5 dl manteimaitoa
• 1 rkl hunajaa tai 2 taatelia pieninä paloina
• (1 rkl mulperimarjoja tai rusinoita)

Sekoita kaikki ainekset ja laita likoamaan edellisenä iltana. Tarjoa esim. raakaraparperikiisselin kanssa.

Vähän niinkuin ranskalaiset...

...perunat, vaikkei näillä kyllä ketään huijata.

Törmäsin jossain raw-saitilla vinkkeihin, miten tyydyttää himo ranskalaisiin perunoihin. En ole ennen raakailua tai sen jälkeen kokenut mitään ranskishimoja, joten henk. koht. ongelmasta ei ole kysymys. Ajatus raakaranskalaisista on mielestäni kuitenkin niin weird, että pakkohan sellaisia oli kokeilla.

Raw French Fries - ohjeet eivät sisällä perunaa, vaikka kyllä perunaakin voi periaatteessa syödä raakana. Ajoittain tosin näkee väitettävän, että raaka peruna olisi jopa myrkyllistä, mutta se ei pidä paikkaansa. Perunan maanpäällisissä, vihreissä osissa on glykoalkaloideja eli solaniinia, joka on aiheuttaa mm. solutuhoa ruoansulatuselimistössä. Samoin vihertyneissä perunoissa, joissain uusissa perunoissa, tai kolhiintuneissa yksilöissä. Vihreän osan poistaminen ei muuten auta, vaan solaniininpitoisuus on korkea koko perunassa, joten pottu joutaa kompostiin. Mutta normaalisti "vanhan" perunan mukula on ihan syötävä myös raakana. ... Siis periaatteessa, sillä maku ei ainakaan minua miellytä. - Tosin äskeisen kirjoitettuani testasi vielä ohutta raakaa perunasiivua suolalla, hunajalla ja mustapippurilla maustettuna. Ei sittenkään ihan pahaa...

Mutta toistaiseksi ei kuitenkaan ole luvassa enempiä kokeiluja raa'alla perunalla, vaan nämä raakaranskikset tein bataatista. Alkuperäisissä ohjeissa on käytetty kyssäkaalia tai jicamaa, joka on mm. meksikolaisessa keittiössä suosittu juures. Asuessani Kaliforniassa, söin sitä salaateissa. Raakana maku ja rakenne ovat jotain omenan ja lantun välimailta, samoin ulkonäkö. Kypsennettynä jicama on perunamainen. Suomessa en ole tähän juurekseen törmännyt, mutta voin kuvitella, että jicama-ranskikset olisivat hyviä. Kyssäkaalista on mm. Yaelian (Appelsiineja ja hunajaa) tehnyt kokeilemisen arvoisia juttuja, joten varmaan testaan niitäkin jossain vaiheessa tällä ohjeella.

En tiedä, tyydyttäisivätkö nämä "ranskalaiset" todellista roskaruokahimoa ja tuskin ketään ranskisfriikkiä kannattaa yrittää huijata kovilla, oransseilla tikuilla. Ainoastaan oma bataatinvihaajalapseni pisteli vahingossa menemään, kun luuli syövänsä porkkanaa :)

Mutta nämä olivat kyllä Hyviä, varsinkin raakaketsuppiin dipattuna.

Niin hyviä, että nyt tuli kyllä himo...

Raakalaisen bataattiranskikset

• 1-2 bataattia
• Himalajasuolaa
• mustapippuria
• 1/4 tl kurkumaa
• 2 rkl hiivahiutaleita
• 2 tl sitruunanmehua (reilu puserrus)
• 1 tl juoksevaa hunajaa/ agave-siirappia/ taatelisiirappia, tai mitä makeutusta sitten käytätkään
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 tl valkosipulijauhetta tai 1 tuore kynsi puristettuna
• 1 rkl jotain laadukasta kylmäpuristettua öljyä

Kuori bataatti ja leikkaa ransiskokoisiksi suikaleiksi. Laita veteen likoamaan joksikin aikaa. Ei ole välttämätöntä, mutta liotus poistaa bataateista tärkkelyksen makua. (Irronneen tärkkelyksen voi muuten nähdä kulhon pohjalla.) Kuivaa suikaleet. Sekoita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta bataatteihin. Tämä käy helpoiten käsin. Lisää lopuksi öljy ja kääntele suikaleisiin. Tarjoa raakaketsupin kanssa.

Raakaketsuppi

• 4 aurinkokuivattua tomaattia liotettuna 
• 3 kivetöntä taatelia liotettuna
• 3 tomaattia lohkoina
• 1/2 tl sipuli-  ja valkosipulijauhetta (kumpaakin)
• 1-2 rkl omenasiideriviinietikkaa
• 1 rkl taatelisiirappia ( tai vastaavaa makeutusta)
• mustapippuria
• 1/4 tl suolaa (tai maun mukaan)
• 2 rkl oliiviöljyä

Liota taateleita ja aurinkokuivattuja tomaatteja n. tunti. Tämä vaikka tomaatit olisivat öljyyn säilöttyjä. Kaada liotusvesi pois. Surauta kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta blenderissä tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää öljy ja blendaa vielä hetki.

Pähkinäjuustolla täytetyt tomaatit

Tämä oikeastaan jatkona edelliseen. Nimittäin olin hyvinkin suunnitelmallinen ja tein uuden ISON satsin macadamia-juustoa viikonloppua varten. Ajattelin ensin toisintoa "mozzarella"-salaatista, mutta syntyikin yrttijuustolla täytettyjä tomaatteja.

Viikolla kävin tarkistamassa tilannetta kasvimaalla ja tekemässä vielä joitain kylvöjä. Löysin aika kivoja rikkaruohoja. Viime vuotiset valkosipulit olivat levittäytyneet viereisiin penkkeihin ja jouduin nyhtämään osan karkulaisista kotiin vietäväksi. Nuori valkosipulinverso on mieto ja herkullinen ja olen silpunnut sitä lisukkeeksi kaikkeen mahdolliseen. Tuli myös tomaattien täytteeseen. Harmi, että tätä herkkua taitaa saada vain itse kasvattamalla. Toinen kivoista rikkaruohoista oli siemenkorianteri, joka leviää myös omia aikojaan. Nuorena  sitä voi käyttää lehtikorianterin tapaan. Otin talteen kukkapenkistä.

Mutta tässä ne tomaatit. Olen todennut, että kun tekee täytettyjä tomaatteja, joita ei kypsennetä, on olennaista, että tomaatit ovat laadukkaita, kypsiä ja mahdollisimman makeita. Paraskaan täyte ei peitä raa'an tomaatin makua. Käyttämäni pienet tomaatit olivat tosi hyviä ja valitsin kypsiä, muttei liian pehmeitä. (Ainakin K-marketeista on muuten löytynyt luomutomaatteja todella edulliseen hintaan.). Täytteeseen macadamia-juuston tilalle kävisi varmaan myös cashew-juusto ihan hyvin, mutta tämä oli ainakin tosi hyvä kokonaisuus.

Tuorejuustolla täytetyt tomaatit

1/2 kg pieniä, kypsiä ja makeita tomaatteja

Täyte:
1 annos (= n. 2,5 dl) macadamia-juustoa (ks. ohje täältä)
2 rkl ravintohiivahiutaleita
1 tl juoksevaa luomuhunajaa
mustapippuria

nippu silputtuja valkosipulinversoja TAI ruohosipulia + kynsi valkosipulia puristettuan
pieni nippu tuoretta basilikaa silputtuna
(suolaa)

Leikkaa tomaateista lakki pois (kantaosan vastakkaiselta puolelta). Kaavi teräväreunaisella pikkulusikalla tomaateista sisus pois ja käytä johonkin muuhun. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Jos seos jostain syystä vaikuttaa löysältä, lisää 2 tl jauhettuja psyllium-siemeniä.
Täytä tomaatit pähkinäjuustolla. Voit laittaa lakin takaisin päälle tai käyttää ylimääräiset viipaleet muuhun. Viimeistelin tomaatit mustapippurilla, basilikan lehdellä sekä kaatamalla tomaattien päälle hiukan taatelisiirappia ja oliiviöljyä.

Kesäruokaa parhaimmillaan....

Pasta Primavera ja macadamia-juustoa

Tässä tyyppiesimerkki perheemme yhteisestä semi-raa'asta illallisesta. Täysjyvä-spelttipastaa ja raaka lisuke. Lapset kauhovat alta mahdollisimman paljon pastaa, aikuiset päältä raakapastaa :)

Perinteinen Pasta Primavera on aina ollut suosikkejani. Siitä voi helposti tehdä myös raakaversion, jota voi siis syödä sellaisenaan mutta myös tarjota normipastan kanssa. 

Raakapastoihin olen yleensä valmistanut kermaiset kastikkeet cashew-pähkinöistä tai pinjansiemenistä. Nyt kokeilin liotettuja macadamia-pähkinöitä. Aivan mielettömän hyvää! Mutta siis, 12 tunnin liotus takaa parhaan lopputuloksen, niin että pastan valmistus kannattaa aloittaan jo edellisenä iltana. (Tällaista tää nyt vaan on...)

Raw-pasta Primavera

3 keskikokoista kesäkurpitsaa

4 porkkanaa (osa oli keltaisia porkkanoita, jotka käyvät pastaan hyvin)

2 kevätsipulia

1/2 l tuoreita herneitä tai 250 g pakasteherneitä (eivät varsinaisesti raw, mutta hyviä)

2 valkosipulinkynttä puristettuna

1/2 - 1 sitruunan mehu (riippuen, miten happamasta pidät)

1 tl juoksevaa hunajaa

3 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

1/2 tl ruususuolaa

mustapippuria

Suikaloi kesäkurpitsat ja kuoritut porkkanat perunankuorimaveitsellä pitkittäin. Vetelin omani vähän suurpiirteisesti... Sekoita joukkoon sitruunanmehu, suola, valkosipuli, hunaja, mustapippuri. Jätä marinoitumaan 1/2 tunniksi. Kaada mahdollisesti irronnut ylimääräinen neste pois. Lisää oliiviöljy, sipuli ja herneet ja jatka marinointia vielä 1/2 t - tunti. 

Macadamia-kastike:

Liota 1/2 kp / 1,25 dl macadamiapähkinöitä yön yli, mieluiten 12 tuntia. Kaada vesi pois. Laita pähkinät blenderiin ja jauha sykäyksittäin, kunnes saat hienoa rouhetta. Lisää vähitellen n. 1 kp/ 2,5 dl vettä, kunnes saat kermaisen koostumuksen. Macadamiat ovat kovempia, kuin esim cashewit, joten ne vaativat pidemmän liotuksen ja blenderiäkin joutuu käyttämään kauemmin. Kun seos on mahdollisimman sileä, lisää:

1-2 tl sitruunanmehua

1 tl juoksevaa hunajaa tai agave-siirappia

1/2 tl ruususuolaa

1 valkosipulinkynsi

mustapippuria

Jatka sekottamista, kunnes seos on tasainen. Tarkista maku.

Kaada pähkinäkastike kasvisten joukkoon. Koristele tuoreella persiljalla tai basilikalla. Ennen tarjoamista voit lorauttaa päälle vielä laadukasta oliiviöljyä.

Jostain syystä laitoin pähkinöitä likoamaan turhan reilusti, enkä tarvinnut kaikkia kastikkeeseen. Hapatin lopuista juustoa. En tiedä, mitä tapahtui, mutta siitä tuli vielä mielettömämpää. Ehdottomasti parasta pähkinäjuustoa, jota olen maistanut! Maku oli ihan hämmästyttävän lähellä esikuvaansa, mutta paljon parempaa. Juusto valmistui vuorokaudessa, ja selvittyäni ensimaistelun huumasta Raw- tomaatti-mozzarella -salaatti näki päivänvalon. Originaalista ei valitettavasti ole kuvaa, koska en herkuttelulta ennättänyt räpsiä kuvia. Tässä pieni rekonstrukito jämistä.
Oli jo pakko mennä hankkimaan uusi satsi maceja. Ikävää, että ovat sieltä kalliimmasta päästä. Punnitse & Säästä myy niitä onneksi irtona kohtuullisempaan hintaa. Luomua ne eivät ole, mutta kaikkea ei voi saada.  

Macadamia-juusto:

11/2 dl macadamiapähkinöitä liotettuna yön yli, mieluiten 12 t

1 maitohappokapseli

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Blendaa pähkinät ensin rouheiseksi seokseksi. Lisää sen verran vettä, että saat paksun tahnan, joka saa jäädä karkeaksi. Sekoita joukkoon maitohappobakteerit. Siirrä pähkinämassa PUHTAASEEN, kannelliseen lasiastiaan. Itselläni oli tässä uusiokäytössä oleva kookosöljypurkki.  Siirrä pimeään, mahdollisimman lämpimään (30+ astetta on hyvä) paikkaan hapattumaan. Kesällä juusto valmistuu ihanan nopeasti ja omani oli valmista jo seuraavana päivänä. Lisäsin valmiiseen juustoon tujauksen sitruunanmehua (n. 1 tl), hiukan ruususuolaa ja mustapippuria. Juustoa voi maustaa mielensä mukaan enemmänkin, mutta tämä lähes naturellekin oli jo todella hyvää.

Mutta sitten...

Ehkä kesän karuin maisema:

Talossamme alkoi julkisivuremppa!

Tässä uusi parvekkeemme.

Voi tehdä vähän tiukkaa...

Mr. Peets on myös Hyvin Ihmeissään.

Ihanuusviikonloppu

Vihdoin pääsin maalle istuttamaan taimet, jotka ovat jotenkuten sinnitelleet tähän asti ikkunalaudalla ja parvekkeella.

Saan kesän ajan olla hyyryläisenä isoisän kasvimaalla. Siellä puuhailu oli parasta meditaatiota pitkään aikaan. Vahva maayhteys syntyi välittömästi ja valossa, tuoksuissa ja vihreydessä energiatasot ponnahtivat pilviin. Varmaan ihan perusjuttuja teille onnellisille, jotka asutte maalla. Mutta tällaiselle kaupunkilaishiirelle jo pelkkä oleilu ihanasti villiintyneessä puutarhassa oli luksusta.

Eipä tässä sitten kummempia. Vähän fiilistelyä vielä.

Maa oli eilen jyrsitty valmiiksi.

Tarvittiin vain näitä. Ensin lannoitus: Kuokalla ja talikolla lampaanlantaa kuoppaan. Haralla multaa päälle ja kokkareet tasaiseksi.

Lounas paahteisimpaan aikaan. Raakapastaa Primavera. - Huomaa instant-salaatti pihamaalta: Voikukkia :) Jotkut kyllä grillailikin...

Iltapäivällä sain maahan mustakaalit...

... ja macaa. Kovin ovat hentoisia, joten saas nähdä miten käy.


Sillä aikaa toisaalla. On se ruohoneikkuukin kivaa, kun ei tarvitse joka päivä tehdä.

Kasvihuoneen takaa löytyi varsinainen aarreaitta! Kahlasin nokkosmeressä haalimassa herkkuja.

... ja vuohenputkea. Myös voikukkaa ja mustaviinimarjanlehtiä lähti mukaan. Nyt illalla laitoin osan villivihreistä hapattumaan. (Huh, on tää mennyt melkoiseksi hippeilyksi!)

Kaupungissa kiertoilmauuni oli taas saanut tehdä kuivurin virkaa.

Ja niinpä kotona odotti mm. tämmöinen herkku.

Ihanaa kesäistä alkuviikkoa kaikille!

Supereita lautasella

Huomaan alkaneeni käyttää supereita ihan päivittäin, joten ajattelin laittaa tänne joitain kokemuksia aiheesta.

Parapähkinäviiliä gojeja, tattarinituja, mansikkajauhetta ja hunajaa.

Tiedän, että superfoodit jakavat mielipiteitä. Osa ärsyyntyy pelkästä sanasta, osa hifistelee niiden kanssa lähes toisessa ulottuvuudessa. Itse kokeilin alunperin supereita silkasta uteliaisuudesta ajatuksella: Voi olla hömppääkin, mutta täytyyhän sitä tietää, mistä on kyse. - Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun halusin tehdä vegaanista valkosuklaata ja hankin kaakaovoita Cocovilta. Siitä lähti sitten mukaan vähän suurempikin satsi kaikenlaista. Kuten monella muullakin, ensimmäiset superini viime syksynä olivat goji, sitten raakakaakao, jonka jälkeen maca ja spirulina. Kotoisempia supereita, kuten hamppua, mustikkaa, nokkosta, ruusunmarjaa jne. olen käyttänyt jo kauan ennenkuin osasin liittää niihin mitään super-määreitä. Sittemmin muitakin on tullut kokeiltua ja osa on jäänyt jatkuvaan käyttöön. En ole jaksanut pohtia sen tarkempia perusteita juuri tiettyjen superien käytölle. Olen aika intuitiivinen syöjä ja luotan siihen, että keho kertoo, mitä se tarvitsee. Niinpä ruokavalintanikin menevät fiilispohjalta. (No, on siinä vähän järkeäkin mukana) Tällä hetkellä päivittäin käyttämäni superit ovat gojit (laadukkaat on ihanan makeita), maca (ihan totta, pidän sen mausta), odottelee muuten taiminakin maalle pääsyä, chiat (en voi lakata ylistämästä näitä ihmesiemeniä), siitepölyrakeet (ei ehkä vegaanisia, mutta olen aivan koukussa) ja tietenkin raakakaakao eri muodoissaan.

Kaapissani on usein myös mulperimarjoja, mesquite- ja lucumajauhetta (eivät kai varsinaisesti mitään superfoodia, mutta hyviä), inca-marjoja ja acai-jauhetta. Näitä käytän satunnaisemmin, lähinnä herkuissa tai lisukkeena (inca-marjat). Lisäksi sieltä löytyy tällä hetkellä msm:ää, guaranaa ja purple cornia, joita en käytä minä, vaan perheen kestävyysurheilija. Kaapistani puuttuu tällä hetkellä spirulina (josta tuli hetkeksi mitta täyteen) ja ohranorasjauhe, jota en vain ole saanut hankituksi. Kotimaisista supereista Numero Uno ovat tällä hetkellä luonnon omat villivihreät, joita käyn metsästämässä aamulenkeillä. Näitä pyrin vaihtelemaan päivittäin, niiden sisältämien alkaloidien vuoksi. (Asiasta tarkemmin esim. täältä.) Lisäksi meillä on aina hampunsiemeniä ja myös hamppuproteiinia (pakko saada smoothiehin), kotimaisia marjajauheita, tattaria ja quinoaa, joita kyllä pidän aika superfoodeina myös.
Että tällaista. Eli aika paljon sitten kaikkea kuitenkin...

Pähkinä-kookosjugea, siitepölyrakeita, chia-siemenniä ja kuivattua banania.

No, ovatko superit sitten välttämättömiä? Alkuperäinen elävän ravinnon dietti ei mainitse eksoottisia supereita, eli raakailla voi ilmankin. Useimmat kypsentämättömät vihannekset ovat jo itsessään superravinteikkaita. Toisaalta koen, että superit tekevät raakailusta helpompaa ja hauskempaa. Helpompaa siinä mielessä, että käyttämällä tiettyjä supereita muun ruokavalion lisänä varmistan helposti riittävän ravintoaineiden saannin. Hauskempaa, koska monet superit ovat kiinnostavia ja tuovat makumaailmaan (pienen totuttelun jälkeen) uusia vivahteita. Superfoodit ovat tämän päivän juttu ja sitä kautta monet ihan tavallisetkin ihmiset ovat kiinnostuneet ravintonsa terveellisyydestä. Yhteisiä keskustelunaiheita on löytynyt aivan yllättävien tyyppien kanssa. Ikävä puoli on tuotteiden hinta, joka on kyllä aika pilvissä välillä. No, toisaalta niin on laadukkaan sisäfileenkin tai laatuviinien...

Ja mitä uteliaalle kokeiljalle on tapahtunut, kun on useamman kuukauden käyttänyt ihmeaineita, joihin liitetään lupauksia huipputerveydestä, -kauneudesta ja - nuoruudesta. Nuortunut en ainakaan ole (hehe) mutta olen pysynyt terveenä ja energiatasoni on ollut selvästi korkeammalla kuin aiemmin. Mikään kausiflunssa tai vatsatauti ei ole päässyt puraisemaan. Sikainfluenssakin pyyhkäisi muun joukkueen kumoon, mutta meikäläinen mennä porskutti eteenpäin. Ja tämä on täysin poikkeuksellista, sillä olen yleensä sairastanut normiflunssat syksyllä ja keväällä ja parit vatsataudit siihen päälle. Tosin, ruokavaliostani yhä suurempi osa on ollut raakaa lähes saman ajan, joten on vaikeaa sanoa, mikä johtuu mistäkin. Muitakin vaikutuksia olen havainnut pikku hiljaa, kuten hiusten, kynsien ja ihon kunnon paranemisen, unentarpeen vähenemisen/unen laadun paranemisen sekä henkisen kestävyyden lisääntymisen. Ajatus kulkee nopeammin ja kirkkaammin, minkä olen huomannut työsuorituksissa. Näistä olen saanut myös myönteistä palautetta täysin asiasta tietämättömiltä ihmisiltä, eli jotain tässä on. Tässä siis joitain esimerkkejä, mutta kuten sanottua, en osaa sanoa, mikä johtuu supereista, mikä runsaasta raakailusta.

Supereita on helppo käyttää smoothieissa, napostella sellaisenaan ja lisätä raakasuklaaseen. Tämähän on ihan perusjuttuja. Uusin villitykseni on kuitenkin ollut lisätä niitä kaikkeen muuhunkin, kuten salaatinkastikkeisiin, keittoihin ja tahnoihin; tuomaan lisää ravinteita mutta myös lisäämään uusia maku-ulottuvuuksia. Monet superit myös parantavat ruoan rakennetta tai ovat jopa olennainen osa sitä, kuten chiat. Supereita saa tähän tarkoitukseen myös valmiina seoksina, joista esim. Quinoaa-Heidi on hehkutellut useampaan otteeseen. En ole vielä itse sellaisia kokeillut mutta tämän pohjalta sain kyllä idean tehdä omia sekoituksia siitä, mitä kaapista löytyy. Kokeilut ovat olleet erittäin lupaavia.

Eli tämän pitkän postauksen lopuksi (Somebody still around?) sitten muutama onnistunut viritys. Ai niin ja postaukseen liittyvät murkinat osoittautuivat yllättäen koko perheen suosikeiksi, niin että pari viime päivää koko köörin ilta-ateriat ovat ollee high-raw. Eli tavallaan tästä tuli myös vastapostaus edelliseen (Raakailua matalalla profiililla).

Täyttävä ja ravintorikas salaatti syötiin keskiviikkona. Koko ateria valmistui tunnissa jälkiruokineen (alla). Pohjalla suikaloitua varhaiskaalia, parsakaalia, ohuen ohutta porkkanaa, purjosipulia, paprikaa. Sekaan reilusti quinoan ja linssin ituja. Lapsiystävällisenä lisänä kuutioitua mangoa ja avokadoa. Superlisät: 2 tl macaa, 2 tl kookosjauhoja, 1 tl raakakaakaojauhetta, kourallinen gojimarjoja. Muut mausteet 1 tl savupaprikajauhetta,  mustapippuria, Himalaja-suolaa, juoksevaa luomuhunajaa, tuoretta persiljaa. Kastikkeeksi 2 rkl luomu-omenabalsamicoa, 6 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kaikki sekaisin ja syömään.

Tämä torstain tomaatti-avokadokeitto oli, jos mahdollista vielä iisimpi tapaus. Isoon perhekokoon tuli (luetellussa järjestyksessä) 11/2 kg luomutomaatteja, 2 vartta kevätsipulia, 1 varsi selleriä, 5 aurinkokuivattua tomaattia, 2 kynttä valkosipulia, 2 avokadoa, niput tuoretta persiljaa ja basilikaa, 1 rkl juoksevaa luomuhunajaa, mustapippuria, Himalaja-suolaa, kuivattua timjamia, 1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä, 1 tl jauhettua inkivääriä, 1 tl jauhettua korianteria, 2 tl lucuma-jauhetta ja 2 tl raakakaakaojauhetta. Ainekset monitoimikoneen kulhossa huipputeholla tasaiseksi keitoksi. Ylimääräisiä nesteitä ei tarvita. Annos oli tosi iso. Kuvassa tarjoilu, eli kalamataoliiveja, hiivahiutaleita ja mustapippuria päällä. Tämä maistui myös lapselle, joka ei voi sietää tavallista tomaattikeittoa. Avainsana:  suklaa.

 

Siinä 20 minuutissa, jonka tämän kertainen keittiösessio kesti, tein muuten lisukkeeksi vielä nämä itusekoituksella (quinoa- ja mungituja + inkivääriä, macaa, hunajaa, soijakastiketta, mustapippuria, sitruunanmehua ja sesamöljyä) täytetyt salaatinlehtikääröt. Lapset söivät luomujälkiuunileipää ja luomuvoita.

Sitten paras kaikista, eli cashew-suklaamousse. Ohje on melko suoraan Quinoaa-blogista, jossa se tehtiin Chocolate Bliss -jauheen pohjalle. Heidin tapaan tarjosin lisukkeeksi omenaa dippailtavaksi. CB:n tilalla oli oma sekoitukseni kaikesta mahdollisesta ja lopputulos oli kyllä aivan puhdasta nirvanaa. Eli kiitos Heidi!

Tässä vielä oma cocktailini:

2,5 dl luomu-casheweja liotettuna (olivat n. 4 tuntia)

lähes saman verran vettä (lisäilin vähitellen)
2 rkl raakakaakaojauhetta
2 rkl juoksevaa luomuhunajaa
1 rkl taatelisiirappia
1/2 tl kutakin: mustikkajauhetta, mansikkajauhetta, aroniajauhetta, acai-jauhetta, macaa
1/4 tl Himalaja-suolaa
2 tl mesquite-jauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa

Kaikki blenderissä sekaisin ja koneen huudatusta niin pitkään, että massasta tulee kuohkeaa. Oma tavisblenderini kävi aika kuumana, joten pidin välillä taukoa.

Arvatkaa, saivatko lapset nuolla kulhoa... ;)

- Psst... Banskun kanssa vielä herkumpaa!