Raakailua matalalla profiililla

Uusimmassa Vihreässä Langassa oli juttu kasvissyönnin jättäneistä ex-vegeistä. Aihe ei ole uusi ja perustelutkin olivat niitä samoja, mitä olen kuullut jo kovin monta kertaa. "Repsahdin", "Aloitin suhteen lihansyöjän kanssa", "Lapseni eivät suostu olemaan ilman lihaa", "Liha on hyvää". Viimeksi mainittuun minulla ei ole mitään sanottavaa, sillä makuasioista ei kannata kiistellä. Sen sijaan kasvissyöjien "suoraselkäisyyttä" ihailevien "repsahtajien" kohdalla jaksan ihmetellä, mitä ovat olleet alunperin omat motiivit kasvissyöntiin. Vaikuttavat idealisoiduilta. Hämmästelen lisäksi tyypillistä asetelmaa, jonka mukaan kasvissyöjänä oleminen on jatkuvaa taistelua lihan himoja vastaan. Hmm... en kyllä tunnista. Eikä lihansyönti ole syntiä. Epäekologista ehkä, mutta niin on moni muukin asia ja hiilijalanjälkeään voi pienentää muillakin keinoilla.

Sen sijaan kasvissyöjänä saatika raakailijana oleminen on välillä aika haastavaa ympäristön defensiivisen suhtautumisen vuoksi. - Ai että pupunruokaa... Olen jo aika paksunahkainen tässä suhteessa ja sivuutan niuhotukseen, terveysnatsismiin ja syömishäiriöihin viittaavat kommentit eleettömästi. Sen sijaan eniten omassa elämässäni päänvaivaa aiheuttaa se, että raakailen sekasyöjäperheessä, jossa lapset todellakin vetävät mieluummin lihapullia kuin jotain raaka-sushia. Pakkosyötön sijaan olen ratkaissut tämän niin, että teen aterioilla jokaiselle jotain, ja kaikille jotain yhteistä, yleensä ison salaatin.  Se tarkoittaa tosin usein enemmän työtä keittiössä, joten ymmärrän, että kaikki eivät tähän halua tai kykene.

Lapsukaiseni ovat lisäksi siinä iässä, jolloin ei missään tapauksessa haluta olla erilaisia. Eli jos perhepiirissä mutsin itupallerot vielä menettelevät, kavereiden ollessa ruokavieraina on ehdottoman tärkeää, että tarjolla on jotain Normaalia. Tähän olen ottanut avuksi "imitaatioruoat", eli tavisruokia muistuttavat raw foodit. Lapset saavat normi-couscousia ja itse syön kaikessa hiljaisuudessa kukkakaali-couscousia ja raw-marinarakastiketta, jota muuten yleensä voivat syödä kaikki. Myös munakoiso- tai kesäkurpitsaraviolit menevät aika matalalla profiililla, samoin monet raw-keitot, jolloin lämmitän osan keitosta ja maustan perinteisen makuiseksi.

Viimeisin ilahduttava löytöni tällä alueella oli "raw-muusi", jota tarjosin tänään linssilisäkkeen kanssa (lapsilla luomujauhelihakastiketta). Alkuperäinen idis on täältä, mutta koska en pidä raa'asta kukkakaalista, paitsi siinä "couscousissa", kehittelin tilalle muuta. Palsternakasta ja kuoritusta kesäkurpitsasta tehty sose näyttää kohtalaisesti krouvilta, kotitekoiselta perunamuusilta ja etäisesti myös maistuu siltä. Jos sen vielä tarjoaisi pähkinäpyöryköiden kanssa, ollaan jo aika normaalin näköisissä meiningeissä.

Raw-muusi 2-4:lle

• 3 isoa tai 4 pientä palsternakkaa
• 2 reilua kesäkurpitsaa
• 2,5 dl cashew-pähkinöitä
• 2 tl sipulijauhetta
• 1 tl valkosipulijauhetta
• 1 tl Himalaja-suolaa

Kuori palsternakat ja raasta mahdollisimman hienoksi raasteeksi. Kuori kesäkurpitsat ja jauha cashew-pähkinät jauheeksi. Yhdistä palsternakka ja paloiteltu kurpitsa monitoimikoneen kulhossa ja sekoita huipputeholla niin kauan, että saat sosetta. Kaavi välillä kulhon reunoilta ja jatka sekoittamista. Lisää jauhetut pähkinät ja mausteet. Jatka sekoittamista muutaman minuutin ajan, tai kunnes "muusi" on mahdollisimman sileää. Tarjoa heti, tämä ei säilyttämällä parane.

Linssilisäke:

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
2,5 dl linssinituja
1,25 dl (aktivoituja ja kuivattuja) auringonkukan ja kurpitsansiemeniä (puolet ja puolet)
nippu tuoretta persiljaa silputtuna
1 tl kuivattua timjamia
mustapippuria
Himalajasuolaa
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl jeeraa
1 tl raakakaakaojauhetta (tää on piste i:n päälle!)

Silppua tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarjoile raw-muusin ja vihreän salaatin kanssa.









..........................................................

Päivän smoothie: Kuusenkerkkää ja vadelmanlehtiä, koristeena pihlajankukka

• kourallinen vadelmanlehtiä
• pieni kourallinen kuusenkerkkiä
• pakastemustikoita ja -vadelmia
• banaani
• 2 liotettua viikunaa
• 2 rkl hamppuproteiinia
• 1 tl macaa
• 1 rkl kookosöljyä
• 1/2 raparperinvartta

Että tällaiset kahvikekkerit...

Kesän kynnyksellä jotkut siivoavat pakastimesta sinne unohtuneita marjoja ja kellarista viime sesongin hillopurkkeja. No, meillä ei kyllä sellaista ongelmaa ole, kun itse korjattu sato on ollut pitkään muisto vain. Sen sijaan blogiarkistooni on jäänyt yhtä ja toista odottamaan julkaisua ja tuntuu, että viimeistään nyt nämä talven tuotokset täytyy kyllä päästää pihalle. Eli pitemmittä puheitta tässä vielä menneen kauden satoa. Tosin aika herkullisia olisivat vieläkin, vaikken kesällä erityisemmin kaipaakaan raskaita ja suklaisia juttuja. Pidän näitä kuitenkin sen verigreippitortun ohella ihan parhaina raakaleivoksina, joita olen saanut aikaiseksi. Halusin kokeilla erilaisia supereita jälkkäreissä, joten niitä olen lisäillyt eri vaiheissa. Parasta leivoksissa oli kuitenkin mantelinen maku ja koostumus. Spirulinat ja macat jne. voi halutessaan jättää poiskin (eivät siis myöskään maistu läpi).

Super-leivokset paremmille (kuin) kahvikekkereille:

Pohja:
2,4 dl pähkinäsekoitusta (Punnitse & Säästä luomu-luksussekoitusta)
1,6 dl rusinoita
1 rkl carob-jauhetta
1/4 tl ruususuolaa
1 tl jauhettua vaniljatankoa
1/2 tl spirulinaa

- Jauha monitoimikoneessa taikinaksi. Painele silikonisten muffinivuokien pohjalle n. 1,5 cm kerrokseksi - Niin, tai minähän sain nerokkaan ajatuksen käyttää leikkiastiaston kahvikuppeja. Olivat tosi söpöjä ja sopivan kokoisia, mutta arvatkaa lähtivätkö valmiit leivokset irti..!





Täyte:
50 g kaakaovoita
1 dl mantelimaidon tekemisestä jäänyttä vaahtoa
2 rkl mulperin marjoja silputtuna
1 rkl hunajaa
ripaus ruususuolaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa
n. 1 rkl pakastekuivatuista hedelmistä jauhettua jauhetta tai mesquite-jauhetta

- Sulata kaakaovoi. Lisää hunaja, suola, manteli, mulperit ja vanilja. Sekoita, jäähdytä hiukan ja vatkaa tasaiseksi. Lisää muffinimuotteihin. Jäähdytä pakastimessa 15 min - 1/2 t.

Kuorrutus:
n. 50 g kaakaomassaa
1 rkl hunajaa
1 tl macaa (voi jättää pois tai vaihtaa lucumaan tai mesquiteen)
jauhettua vaniljaa

- Sulata kaakaomassa ja hunaja. Sekoita joukkoon maca (tms.) ja vanilja.

Poista leivokset vuoista (ellet siis käyttänyt niitä leikkikuppeja...). Dippaa kuorrutukseen ja aseta kovettumaan. Koristele mulperin marjalla, kun kuorrutus ei vielä ole kovettunut.

Ja, jos nyt kuitenkin käytit niitä pikkukuppeja...

... niin käyhän se näinkin.

Raparperia

Saatiin eilen ystävän kasvimaalta kassillinen raparperin varsia. Olivat jo puskemassa kukkia, vieläpä poikkeuksellisen runsaasti.

Kun sää on taas ns. normalisoitunut (Suomea ei sittenkään siirretty Etelä-Eurooppaan...), keittiössäkin huvittaa puuhailla. Ikkunamme ovat länteen ja iltapäivästä lähtien keittiössä on ollut liian kuumaa jopa salaattien värkkäilyyn. Mutta nyt, kun monimutkaisempiakin juttuja taas jaksaa laittaa, kokeiluun tuli luonnollisesti raparperipiirakka.

Juu, kyllä raparperiakin voi syödä raakana, varsia siis. (Lehdet OVAT myrkyllisiä!)  Kun vaan muistaa, että ne ovat todella happamia ja suurina annoksina saattavat ärsyttää vatsaa. Eli kohtuudella siis. Raparperia on alunperin Kiinassa viljelty lääkekasvina. Sillä on mainittu olevan mm. antibakteerisia ja verenpainetta alentavia ominaisuuksia. Raparperin varsissa on myös paljon kuitua, c-vitamiinia sekä kaliumia ja kalsiumia. Tosin raparperissa on myös oksaalihappoa, joka toimii kalsiumsiepparina. Eli jos samalla aterialla ei nauti jotain kalsiumpitoista, oksaalihappo sitoo sen mm. luustosta.

Raparperi on tattarin sukulainen ja sitä voi käyttää myös vihanneksen tapaan esim. salaatissa tai marinoituna lisukkeena. Myös smoothien sekaan puolikas varsi tuo mukavaa terää. Mutta hapantahan se on, joten perinteisesti varsinkin makeat reseptit sisätävät paljon sokeria. Niin myös yksi suosikkijälkkäreistäni, kaura-raparperipaistos. Mutta ei se mitään, lähdin yrittämään vanhaa klassikkoa vähän luonnollisemmilla makeutusaineilla. "Kypsensin" ohuenohuet raparperiviipaleet marinoimalla intiaani- (eli raaka-täysruokosokerissa) yhdessä taateleiden kanssa. Sokrua oli aika vähän, mutta taatelit makeuttivat lisää eli omaan makuuni kyllä tarpeeksi makeaa tuli. Tosin lapset eivät vielä ennättäneet maistaa. Sieltähän se varmin tuomio aina tulee tässä asiassa.

Kalsiumit lisäsin pohjataikinaan aktivoitujen sesamin siementen muodossa. Lisänä tarjosin aprikoosi-cashew -kastketta, josta tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Muistutti perinteistä vaniljakastiketta. Casheweissa ei ole mainittavasti kalsiumia. Mantelit olisivat olleet tässä suhteessa parempia, mutta ne oli nyt syöty.

Raparperipiirakka - revisited

• 4-6 vartta raparperia (riippuen varsien koosta ja haluamastasi määrästä)
• 4 rkl intiaanisokeria
• 6 taatelia silputtuna
• kanelia maun mukaan

Kuori raparperinvarret ja viipaloi mahdollisimman ohuiksi. Sekoita loput ainekset ja jätä maustumaan muutamaksi tunniksi. Omani olivat n. 3 t. Raparpereista irtoaa runsaasti nestettä, jonka otin talteen.

Pohja:

• 1 1/4 dl (aktivoituja, jos vain viitsit) sesaminsiemeniä
• 1 1/4 dl parapähkinöitä (menivät suoraan pussista)
• (1 rkl jauhettuja chia-siemeniä, voi jättää poiskin, mutta parantaa rakennetta ja ravintoarvoja)
• 1/2 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita jauheeksi jauhettuna (Gluteeniton vaihtoehto: kookosjauho tai jauhettu, idätetty tattari)
• 1/4 tl laatusuolaa
• 15 taatelia

Jauha sesaminsiemenet jauheeksi. Samoin chiat, jos käytät niitä. Lisää kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna s-terällä murumaiseksi seokseksi. Lisää pari ruokalusikallista raparpereista irronnutta mehua, eli sen verran, että saat kiinteän taikinan.

Painele pohja irtopohjavuoan reunoille ja n. 1 cm korkeammalle reunoista. Levitä päälle raparperiseos ja tasoita pinta.

Muruseos:

• 1 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita (Gluteeniton vaihtoehto: idätetty, kuivattu tattari vähän rouhittuna tai kookoslastut)
• n. 3 rkl kookosöljyä tai kaakaovoita
• 1 rkl hunajaa, agave-siirappia tai muuta haluamaasi makeutusta
• 1/4 tl laadukasta suolaa

Sulata öljy ja sekoita kaikki ainekset murumaiseksi seokseksi. Ripottele raparperipiiraan pinnalle.

Laita piirakka jääkaappiin vetäytymään vähintäin 1/2 tunniksi. Epälen, että huomenna tämä tulee olemaan vielä parempaa, mutta pakkohan sitä oli nyt jo maistaa palanen. Namskis!

Ai niin ja se cashew-kastike:

Aprikoosi-cashew -kastike

• 11/4 dl cashew-pähkinöitä liotettuna vähintäin tunnin
• 4 aprikoosia liotettuna 2,5 dl vettä (olivat olleet pidempään)
• hippu laadukasta suoaa
• luonnon vaniljaa maun mukaan

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Soseuta kaikki ainekset (myös aprikoosien liotusvesi) tehokkaalla sauvasekoittimella tai blenderissä tasaiseksi kastikkeeksi. Ei ole mitään super-makeaa, mutta itse pidin sekä mausta että koostumuksesta.

Varsia vielä jäi, joten aion kokeilla rapsua jossain muussakin anti-kokatussa muodossa. Wait and see...

Viikon villivihreät

Lehtivihreän määrä luonnossa alkaa olla jo huikea ja kaikenlaista villivihreää pursuilee joka puolella. Olen aina harrastanut luonnonkasvien hyötykäyttöä, mutta nyt, kun vihersmoothiet ovat hivuttautuneet osaksi aamurutiinejani, villivihreät kiinnostavat entistä enemmän. Tuntuu ihan luksukselta, kun aamulenkillä voin poimia luonnon vihannestiskiltä nipun tuoretta vihreää. Ihanaa, ettei tarvitse enää itse versotella tai ostaa kaupasta kalliilla luomusalaattia tai pinaattia. Villivihannekset ovat nyt parhaimmillaan, osan aika on jo ohikin, mutta onneksi sesonki jatkuu läpi kesän. Täällä on kiva kooste eri lajeista, käyttömahdollisuuksista ja keruuajankohdista.

Kuluvan viikon vihersmoothiet:

Sunnuntaina koivunlehtiä. Mukana myös liotettua hirssiä, mansikoita, banaani, siitepölyrakeita, sitruunankuorta. Kiva raikas maku, jossa aavistus saunavihtaa :) Koivunlehdet ovat tosin nyt kasvaneet lämpimässä säässä niin vauhdilla, että paras aika herkutteluun on jo ohi.  Niistä voi kyllä tehdä edelleen esim. teetä.

Maanantaina cocktail ahomansikan, mustikan ja vadelmanlehtiä. Smoothiessa oli myös mustikoita, liotettu viikuna, banaania, carobia ja macaa sekä kardemummaa. Nämä vihreät ovat kaikki tosi mietoja ja siinä mielessä helppoja aloittelijallekin. En maistanut niitä smoothiessani mitenkään.

Tiistaina poimulehteä josta ei nyt omaa kuvaa. Poimulehtilajikkeita on valtavasti, Wikipedia listaa 30 Suomessa tavattavaa, mutta ilmeisesti niitä on kasvin leviämistavasta johtuen enemmänkin. Nuoret lehdet käyvät salaatteihin ja leivän päälle, mutta osa poimulehdistä saattaa olla myös karvaan makuisia, koska niissä on mm. parkkihappoja. Jossain keruuoppaassa neuvottiin maistamaan lehteä ennen keräämistä, koska muuten ei tiedä, millaisesta yksilöstä on kyse. Oma smoothieni sisälsi myös mansikkaa, liotettua hirssiä (taas) ja auringonkukansiemeniä, pakastettuja mangokuutioita, liotettuja goji-marjoja. Poimulehti oli aika tujun makuinen, mutta ok.

Keskiviikkona voikukkaa, joka on nokkosen ohella yksi monipuolisimpia ja parhaimpia villivihanneksia. Voikukka maisuu karvaalle, sen tietävät kaikki, muta nuorissa vaaleanvihreissä lehdissä maku on miedompi. Jonkin verran auttaa myös se, jos keskiruodin poistaa, koska se sisältää paljon kirpeää maitiaisnestettä. Ja jos yhtään lohduttaa, niin karvaan makuiset lehdet sisältävät erityisen paljon ravintoaineita. Voikukasta voi hyödyntää koko kasvin, ja voikukkasima on ehdottomasti pian minulla ohjelmassa. Voikukan juuri on rohdoskasvina tunnettu, mutta sitä voi joidenkin lähteiden mukaan käyttää juuresten tavoin esim. sosekeitoissa (- !) ja myös kuivattaa. Kuivatun voikukanjuuren pitäisi muuttua makean makuiseksi. Mene ja tiedä, täytyy varmaan käydä juuria kaivelemassa jossain vaiheessa. Niiden paras korjuuaika on joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
Mutta smoothiesta vielä, että lehtien kirpeys hävisi aika kivasti muiden makujen sekaan. Smoothiessani oli liotettua hamppua, banaani, vadelmia ja mustikoita, macaa (- karvasta sekin!) ja chia-geeliä. Voikukka kuuluu suosikkeihini, eli suosittelen sitä myös muille! Ja sitähän on helppoa löytää. Kasvimaan perkuuseenkin voi saada uusia näkökulmia, kun ottaa voikukan kitkemisen sadonkorjuuna.

Torstaina horsman versoja. Toinen satoisa vihannes, jonka varsia voisi käyttää parsan tavoin (en ole kokeillut), lehdistä hiostaa teetä ja juurtakin voi käyttää jossain muodossa (olisi kiva kuulla kokemuksia). Horsmat näyttivät todella meheviltä polun varressa ja niitä oli myös helppoa kerätä. Omat yksilöni olivat mietoja, eikä vihreä maku pajoa tuntunut smoothiessa. Resepti oli suunnilleen sama, kuin koivunlehtismoothiessa. Horsman lehtiä kannattaa kerätä ennen kukintaa koska sen jälkeen ne muuttuvat kitkerämmiksi. Eikä minua tumman vihreä Rentun Ruusu niin houkutakaan. Mutta vaalean vihreitä tuoreita versoja voin kyllä suositella!

Ja huomenna sitten tähyän nokkospuskia. Nokkonen on voikukan ohella lemppareitani. Mieletön kalsiumpitoisuus, jatkuva sato ja monipuolisuus ovat molempien valtteja. Vastoin ainakin omia ennakkoluulojani nokkonen ei todellakaan polta, kun sen on surauttanut blenderin läpi. Tällöin  myös poltinkarvojen solukalvot rikkoutuvat, eikä happo enää pääse polttelemaan viherpirtelön nautiskelijaa. Suosikki-smoothieni tulee sisältämään ainakin mansikoita, idätettyä hamppua, banaanin, liotetun viikunan, appelsiininkuorta ja macaa

Tässä vielä pari muuta juttua, joissa olen käyttänyt luonnon vihreitä:

Avokado-voikukkalevite, josta mainitsinkin jo viime postauksessa. Tein sitä nyt uudelleen ja tykästyin niin, että laitan vielä ohjeenkin tähän:

• nippu nuoria voikukanlehtiä
• 1 kypsä avokado
• valkosipulinkynsi
• sitruunaa (kuorta ja mehua)
• Himalaja-suolaa
• mustapippuria
• oliiviöljyä
• 1/2 tl hunajaa (tai muuta mieleistäsi makeutusta)

Silppua voikukanlehdet hienoksi, lisää suolaa ja jonkin verran puristettua sitruunanmehua, hunajaa (tai vastaava) sekä loraus öljyä. Sekoita silppu ja jätä maustumaan. Muhenna sillä aikaa avokado, mausta sitruunanmehulla, ja hyppysellisellä raastettua sitruunankuorta. Lisää joukkoon voikukkaseos. Sekoita ja tarkista maku, lisää suolaa/pippuria tarvittaessa.

Ja tässä silputtuja horsman versoja ihanan siemenjuuston päällä (jonka ohje tulossa myöhemmin). Sekoitin silppuun hippusen Himalajasuolaa, sitruunanmehua ja oliiviöljyä. Kruunasi eilisillan salaatin! En edelleenkään ole jaksanut nähdä vaivaa keittiössä, joten Otetaan mitä on -salaatit ovat olleet kovassa huudossa. Ja tietysti myös banaanijäde, josta yksi hauska versio Taikametsä -blogissa.

Näin sitä siis saa nauttia luonnon antimista myös kaupungissa. Jopa Helsingin keskustasta pääsee melko nopeasti sen verran luonnonhelmaan, että villivihannesten keruu on mahdollista. Kerätessä tulee kuitenkin muistaa, että kasvupaikan tulee sijaita vähintäin 100 m liikenteestä, eikä maaperä saa olla lannoitettua. Monet luonnonkasvit, kuten nokkonen, keräävät nitraattia, joten niiden keruu esim. navettojen, kompostien tms. läheltä ei ole suositeltavaa. Myös vilkkaita koirien ulkoilupaikkoja kannattaa välttää ja tietenkin katsoa, että ympäristö on muutenkin siisti. Paras keruuaika on ennen puolta päivää, kasteen kuivahdettua. Kostea, varjoisa paikka tuottaa mehevämpää satoa, kuivilla paikoilla kasvit muuttuvat helposti väkeviksi ja sitkeä lehtisiksi. Kerää AINA vain tuntemiasi kasveja, koska osa luonnonkasveista on myrkyllisiä. Ja kannattaa muistaa, että kasvien lehdillä saattaa tallustella muitakin kiinnostuneita syömäreitä. Ainakin kirvoja on tällä hetkellä tosi paljon, joten kasvit kannattaa vielä tsekata ennen blenderiin heittämistä. (Ellei sitten halua hyödyntää luonnollista B12-vitamiinin lähdettä... ;) 

Piknikille

Ihana kesäsää ei ole houkuttanut kokkailuun. Onneksi hyvät jutut syntyvät usein nopeasti ja maistuvat parhaalta ulkona. Tällaisia on löytynyt meidän eväskorista viime päivinä:

Päärynä-sandwicheja...

Banaani-sandwicheja...

Villivihanneksilla ja avokadolla päällystettyjä chia-kräkkereitä...

Tämä tuli syötyä kyllä jo ennen eväsretkeä...

Päärynä-sandwichien välissä oli jumalaiseksi osoittautunutta goji-appelsiinitahnaa, josta kohta lisää. Banaani-sandwicheissa parapähkinävoita, gojimarjoja ja kaakao-rouhetta. Ihan simppelisti vaan viipaleiden väliin paineltuna. Kräkkereiden päällä kerrassaan mainiota voikukka-avokadotahnaa. Villivihannesten aika on NYT! Ja tässä yksi monista tavoista lisätä niitä omalle ruokalistalle, mutta siitä myöhemmin.

Ja sitten herkkuihin. Päärynä- ja omena-sandwichit ovat meillä suosittuja välipaloja. Tällä kerttaa tein päärynöiden väliin mantelivoi-pohjaisen tahnan, johon sekoitin jauhettuja goji-marjoja ja appelsiininkuorta. Goji ja appelsiini ovat hyvä yhdistelmä ja neutraali vaalea mantelivoi toi maut hyvin esille. Jos hinta ei olisi niin kova, käyttäisin aina tätä ihanuutta. Tavallisesti teen kuitenkin mantelivoin itse, kuorituista manteleista. Se on vähän työlästä ja vaatii tehokkaan blenderin, mutta lopputulos on kyllä herkku.
Luomumanteleita saa meiltä vain kuorellisina, joten ne täytyy kuoria, mikä lisää työvaiheita. Nopeampi vaihtoehto on käyttää valmiiksi kuorittuja manteleita, jotka siis eivät ole luomu, eivätkä myöskään raw, sillä teollisessa kuorintaprosessissa mantelit kuumennetaan. Tässä kohtaa en kuitenkaan jaksa niuhottaa, vaan käytän useimmiten lähikaupan valmiiksikuorituja halpismanteleita. Niistäkin tulee kelpo tahna.

Mantelivoi:

• 200g kuorittuja manteleita
• 1 tl agavesiirappia
• 1/4 tl Himalaja-suolaa

Jauha tehosekoittimessa mantelit jauheeksi. Jatka blendaamista, kunnes mantelit alkavat muodostaa tahnaa. Tässä menee omalla tavisblenderilläni aika kauan ja joudun pysäyttämään koneen useita kertoja. Kaavin reunoille siirtyneen mantelijauheen kulhon pohjalle. Jatkan blendaamista. Pidän taukoa, kun kone kuumenee liikaa. Totean, että mantelit ovat edelleen jauhetta. Totean että blenderi hajoaa kohta lopullisesti... Kunnes yhtä-äkkiä kulhoon muodostuu tahnaa.
Lisää tässä vaiheessa himppu suolaa ja agavea.
Päätä hankkia tehokkaampi blenderi, koska tätä on kuitenkin pakko tehdä kohta lisää!

Goji-appelsiinitahna:

• 1 dl mantelivoita
• 1/2 dl goji-marjoja
• 1 tl kuivattuja appelsiininkuoria jauhettuna
• 1 tl agave-siirappia
• (1 tl lucuma-jauhetta)

Jauha gojit jauheeksi. Mikä tahansa pikkumylly käy, itse käytän kahvimyllyä, jolla jauhan myös kuivatut appelsiinkinkuoret jauheeksi. Myös raastettu luomu-appelsiininkuori käy, jos kuivattua ei ole. Sekoita jauheet mantelivoihin. Mausta agave-siirapilla. Lisäsin tahnaan myös lucumaa, koska sitä sattui olemaan. Menee ilmankin. Tahna on ihanaa ihan sellaisenaankin, mutta levitin siis tällä kertaa sitä päärynäviipaleiden väliin.

Jos sinulla sattuu olemaan aikaa ja viitseliäisyyttä, päärynäviipaleita voi ensin marinoida tunnin ajan kuivurissa tai uunin alaosassa. Tämä tekee rakenteen paremmaksi eväskäyttöä ajatellen. Jos on kiire, päärynän voi vain viipaloidan ja käyttää sellaisenaan. Tässä kuitenkin ohje myös marinoituihin viipaleisiin sekä sandwichien kokoamiseen:

Päärynä-sandwich:

• 1 iso (luomu)päärynä
• Himalaja-suolaa
• sitruunanmehua

Väliin:

• goji-mantelitahnaa

Päälle:

• jauhettua kanelia

Viipaloi päärynät pituussuunnassa n. 1/2 cm viipaleiksi. Levitä kuivuriin/ leivinpellille uunin alaosaan. Ripottele päälle hiukan suolaa ja pirskottele sitruunanmehua. Kuivattele tunti. Käännä päärynät ja jatka kuivattelua toinen tunti.

Levitä/painele goji-mantelitahnaa päärynäviipaleelle ja laita toinen viipale päälle. Ripottele molemmin puolin kanelia. Nauti heti tai pakkaa piknikille. (Sandwichit muuttuvat vain herkullisemmiksi oleiltuaan eväsboxissa jonkin aikaa. Ota kuitenkin mukaan servettejä, sillä tässä vaiheessa ne ovat jo vähän boheemia syötävää. But who cares!)

Chia Fresca

Vihdoinkin lämmintä! Ja huomiseksi on lupailtu lähes helteisiä lukemia. Onhan tätä jo odotettu...

Sen kunniaksi, saisiko olla lasillinen ihanaa janojuomaa, chia frescaa?

Chia fresca tai chia agua valmistetaan chia siemenistä (kuten nimestä voikin jo päätellä). Chia-geeli lienee tuttu juttu tämän päivän supereista kiinnostuneille treenaajille, mutta eri lähteiden mukaan chiasta on Meksikossa ja Latinalaisessa Amerikassa valmistettu virkistävää juomaa jo satojen vuosien ajan. Perinteinen ohje chia frescalle on yksinkertainen: Hiukan chia-siemeniä sekoitetaan veteen, jossa on sitruunaa ja jotain makeutusta, kuten agave-siirappia. Chia-siemenet muodostavat ympärilleen geelimäisen hyytelön, ja sakeuttavat juoman. Ei ehkä näin yhtä-äkkiä kuulosta houkuttelevalta, mutta voin sanoa, että lopputulos on herkullista.

Chia frescaa on perinteisesti käytetty myös sen kestävyyttä lisäävien ominaisuuksien vuoksi, ja se onkin luonnonmukainen treenijuoma sekä tankkaukseen että varsinkin palautumiseen. Chia-siemenet sitovat vettä ja auttavat kehon nestetasapainon ylläpidossa. Juoman mukana saa myös korkealaatuista proteiinia, omega 3 ja 6:ta, elektrolyytteja sekä kuitua, joka pitää olon kylläisenä. Ja tämä kaikki pikku siemenistä, ilman lisäaineita.

Netissä pyörii paljon ohjeita chia-juomille. Sitruuna-pohjainen perus-fresca on hyvää, mutta oma suosikkini toistaiseksi on greippi-fresca jossa on myös hiukan mansikkaa. Itse asiassa siemailen tätä herkkua parhaillaankin, eli chia fresca maistuu mainiosti ihan iltadrinksunakin. Yritän kuitenkin säästää sitä vähän myös huomiseksi, jolloin ajattelin testata chia poweria aamulenkillä.

Chia-siemenet ovat itsessään melko mauttomia, mutta niiden muodostama geeli sitoo itseensä ympäröiviä makuja. Tätä juomaa kannattaakin pureskella, sillä joka puraisulla pienet geeli-pallurat purskauttavat* hyvää, raikasta (tässä tapauksessa) greippiaromia ja juoman suutuntuma onkin aivan oman laisensa.

Verigreipillä maustettu Chia Fresca (2-3 lasillista)

• 1/2 l vettä
• 1 luomu verigreippi
• 4 tl chia-siemeniä
• 1 rkl 2 tl agave-siirappia
• muutama hippu laadukasta merisuolaa (siis ihan vähän vainn)
• 4 mansikkaa

Suosittelen käyttämään luomu-greippiä, koska juomaan tulee myös greipin kuorta. Pese greippi ja höylää kuoresta suikaleita. Laita kuorisuikaleet ja chia-siemenet kannuun tai leveäsuiseen pulloon, jossa voit sekoittaa juomaa kätevästi. Lisää greipistä puristettu mehu. Itse siivilöin ylimääräisen hedelmälihan pois, koska halusin ohuempaa juomaa, jossa *chia-efekti tulisi hyvin esiin. Siivilöinti ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kaada joukkon vesi, makeutus ja hiukkasen suolaa ja sekoita kunnolla. Laita juoma jääkaappiin n. tunniksi ja sekoittele välillä. Chia-siemenet alkavat muodostaa geeliä, ja samalla takertuvat helposti toisiinsa, joten juomaa tosiaan kannattaa sekoitella, varsinkin aluksi.

Ennen tarjoilua poista greipinkuoret ja purista siivilän läpi mansikat juoman joukkoon. - Mansikat lähinnä parantavat väriä, eivätkä maistu kovin voimakkaasti. Tarjoa suosikkilasistasi. Osa siemenistä painuu pohjalle, osa kelluu pinnalla. Tämä on normaalia, joten kannattaa laittaa tarjolle myös lusikka, jolla siemenet saa sekoitettua tasaisesti juoman joukkoon ennen siemaisua.

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

.................................................
Update:
Vaikka aurinko ei nyt aamulla paistanutkaan (pöh :/), lenkki kulki chian voimalla erinomaisesti. Alkukankeuden jälkeen olisin jaksanut juosta pidempäänkin. Usein aamuisin energiavarastot ovat itselläni sen verran alhaalla, että pidemmillä matkoilla voimat hiipuvat. Siitä syystä en aamuisin juoksekaan kuin viiden kilsan pikku pyrähdyksiä, tosin aikaakaan ei yleensä ole enempään. Nyt meni seiska puoli ihan kevyesti valkovuokkoja ja lintujen konserttia ihaillessa. Loppumatkasta nappasin mukaan nipun nuoria voikukkia aamusmoothieen. Ei hassumpaa!

Vaihtoehto lauantaisiivoukselle...

... on tietysti kunnon aktivismi. Vaikka blogini ei varsinaisesti ole poliittinen, ei tämä niin kauas aihepiiristä mene. Otanhan kantaa valinnoillani joka päivä, kaupassa ja keittiössä. Itseni ja läheisteni puolesta. Täällä vihertää muukin kuin smoothie.

Eduskuntatalon edessä luotiin kansalaispainetta hilpeissä tunnelmissa, vakavasta aiheesta.

Moni kokee, että omat vaikutusmahdollisuudet ovat minimaaliset, mutta edelleen on mahdollista sanoa ääneen mielipiteensä. Jyrkkä EI lisäydinvoimalle, teollisuuden lobbaukselle ja raskaasti runnotuille mutta kevyesti perustelluille ratkaisuille! Ainakaan tätä ei purematta niellä.

Muutos on meissä.

Ihanaa äitienpäivää kaikille aktiivisille Äideille!

Torstain Munakoiso-curry ja palsternakkaa

Torstai on jotenkin äärettömän arkinen päivä, mutta samalla kiva. Kohta on perjantai ja viikonloppu! Keittiössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että idikset arki-illan kokkaukseen ovat usein vähissä, koska ajatukset suuntautuvat jo viikonlopun juttuihin. Raakailun myötä ruoanlaittooni on tullut pakostakin uutta suunnitelmallisuutta, koska monia asioita täytyy etukäteen esim. liottaa, marinoida tms. Ja useimmiten viikonloppuisin haluan tehdä jotain, jota vaatii juuri näitä etukäteisvalimsteluja.

Onneksi blogosfääristä on mitä ammentaa, joten saimme siis ruokaa myös tänään. The Raw Goddes Heathy/ Sweetly Raw on monien mielestä erityisesti herkkublogi, mutta löysin sieltä kivan tuntuisen ruokareseptin. Raw Coconut Chik'n Curry Recipe tuli kuin tilauksesta, koska jääkaapissani köllötteli iso munakoiso. Kaikki muutkin ainekset löytyivät kaapista, joten tein koko aterian Heathyn ohjeilla, palsternakkariisi mukaan lukien. Tai ainakin melkein... Oma makuaistini vaati näköjään vähän tujumpia mausteita, joten muokkasin alkuperäistä ohjetta siinä suhteessa. Omasta currystani ei myöskään tullut saman näköistä kuin alkuperäisohjeessa, vaan räväkän oranssia, toisinkuin Heathyn aika paljon laimeamman värinen pöperö.
Mutta tämä oli tosi hyvää, varsinkin näin munakoison ystävän mielestä. Yleensä teen feikki-riisin kukkakaalista, mutta palsternakka sopi näihin makuihin vielä paremmin.
- Mutta, tämä EI ole lapsiystävällinen, sen voin sanoa. Skidit halusivat ja saivat luomunakkeja, mutta tarjoilin ne tällä samaisella kastikkeella. Siitä ei tullut valituksia. Vähän raakaa on parempi kuin ei raakaa ollenkaan, sanon minä.

Tässä vielä Heathyn ohje, sellaisena kuin sen tein.

Munakoiso-curry

• 1 iso munakoiso, kuorittuna ja kuutioituna
• 0,5 dl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 2 rkl sitruunanmehua
• 2-3 tl curry-jauhetta (omani oli aika tujua, laitoin vain 2)
• 1 iso valkosipulinkynsi murskattuna
• pala tuoretta inkivääriä raastettuna
• 1 tl ruususuolaa
• ripaus cayenne-pippuria
• 1 tl juoksevaa luomuhunajaa tai agave-siirappia.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Siirrä kuivuriin/ uunin alaosaan ja kuivattele 40 asteessa 3 - 6 tuntia. Omani olivat 3 tuntia ja olisin antanut olla pidempään, jos olisi ollut aikaa.

Curry-kastike:

• 1 1/4 dl kuivattuja kookoslastuja
• 1 1/4 dl vettä
• 1 punainen paprika kuutioituna
• 2 tomaattia kuutioituna
• 2 rkl sitruunanmehua
• 1 iso valkosipulinkynsi
• pala tuoretta inkivääriä
• 1 tl soijakastiketta
• 1/2 - 1 tl ruususuolaa
• mustapippuria
• 1 tl juoksevaa luomuhunajaa tai agave-siirappia
• 1/4 tl kanelia
• Tuoretta korianteria, thaibasilikaa tai molempia

Sekoita tehosekoittimessa kookoslastut ja vesi, kunnes saat kermaisen seoksen. Lisää muut ainekset tuoreita yrttejä lukuunottamatta. Jatka sekoittamista, kunnes kastike on tasaista. Tarkista maku.
Ota munakoisot kuivurista ja kaada tarjoilukulhoon. Kaada päälle osa kastikkeesta - sitä tuli aika paljon mielestäni -  Viimeistele cashew-pähkinöillä, rusinoilla, kookoslastuilla tms. sekä tuoreilla yrteillä. Palsternakkariisi oli siis aika pistämätön kaveri tällä currylle. Sen ohje oli kuitenkin sama kuin alkuperäinen, ja löytyypi täältä.

Sitten vielä vähän lisää palsternakkasta. Rakastan juuresten käyttöä yllättävissä yhteyksissä, kuten salaatinkastikkeissa. Yksi suosikkini on porkkanapohjainen kastike, jonka ohje on aika sama, kuin täällä. Sovelsin vähän samaa ideaa palsternakkaan ja sain aikaiseksi toisen ihanan kastikkeen, jota kauhoin eilen falafelien pääle. Kastike on cashew-pohjainen, koska niitä sattui olemaan. Voisin kuvitella sen myös pinjansiemenistä valmistettuna.


Palsternakka-kastike


1, 25 dl cashew-pähkinöitä (liota väh. tunti ja kaada vesi pois)
1 palsternakka
2 rkl sitruunan mehu
1/4 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl agavesiirappia
mustapippuria
ruususuolaa
valkosipulinkynsi murskattuna
(1/2 tl jauhettua inkivääriä)
2 rkl avokadoöljyä tai muuta mietoa kylmäpuristettua
1,25 dl vettä
tuoretta persilijaa
tuoretta basilikaa


Raasta palsternakka hienoksi raasteeksi. Laita raaste ja muuta ainekset öljyä, persljaa ja basilikaa lukuunottamatta tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen kulhoon. Blendaa tasaiseksi seokseksi. Lisää öljy, ja sekoita hetki täydellä teholla. Lisää lopuksi yrtit ja anna koneen käydä pari sykäystä, kunnes yrtit ovat pikkoutuneet jonkin verran. Tarjoa vihreän salaatin, juuresten tms. kanssa. Sopii erityisesti kaalipohjaisille salaateille ja juureksista tehty "pastalle".

Tillipatee ja perunaton salaatti

Vappu sujui tänä vuonna poikkeuksellisen rauhallisissa merkeissä, oman perheen kanssa oleillen. Jossain vaiheessa tajusin, että se oli juuri sitä, mitä tällä hetkellä kaipasinkin. Hyvästä ruoasta ja juomasta ei tietenkään tingitty, vaikka vappuherkkumme olivat varsin vaivattomia. Aikaa jäi sitten kaikelle muullekin, kuten neljän tunnin yhteiselle kävelyretkelle sumuisen tunnelmallisessa vappusäässä, taimien koulimiselle (ikkunalaudalla odotellaan jo pääsyä kasvimaalle, mutta siitä myöhemmin...), koruilulle (uusi koukuttavat harrastukseni), maalaamiselle jne. Mutta nämä menevätkin jo ohi blogin aihepiirin, joten asiaan.

Tässä pari poimintaa vappu-buffetistamme:

Tillillä maustettu siemenpatee:


1 dl hampunsiemeniä (liotettuna 8 t ja idätettynä n. 4 t)

1 1/2 dl auringonkukansiemeniä (samat valmistelut)
2 porkkanaa, hienoksi raastettuna
1-2 aurinkokuivattua tomaattia
1 sellerinvarsi, ohuina viipaleina
1 valkosipulinkynsi puristettuna
pala tuoretta inkivääriä raastettuna
mustapippuria
1 tl soijakastiketta
ruususuolaa maun mukaan
2 rkl kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä
1 tl chia-siemeniä jauheena (voi jättä poiskin tai korvata, katso myöh.)
nippu tuoretta tilliä

Tämän pateen maku on merellinen. - Okei, mies risti sen suorasukaisesti Kallen mätitahnaksi. Ilmeisesti tilli yhdistyy niin vahvasti kalaan, että jokin sellainen tästä kieltämättä tuli mieleen. Patee on siis aika vahvan makuista, mutta toimi hyvin ruisleivän ja kräkkereiden päällä sekä norirullien sisällä, jolloin vaikutelma oli vieläkin autenttisempi. Käytän itse paljon kuorellisia hampunsiemeniä, joten niitä tuli myös tähän. Jos kuorenratina häiritsee hampaissa, tässä voi käyttää myös kuorittuja siemeniä. Silloin tosin idätys-kuvion voi jättää pois ja lisätä siemenet vasta yhdessä muiden ainesten kanssa.

Eli aloitin pateen valmistuksen edellisenä iltana laittamalla siemenet likoon. Aamulla kaadoin veden pois ja jätin ne lävikköön itämään n. 4 tunniksi. Hampuissa oli jo tässä vaiheessa pienet idut. Yhdistin korkeassa kulhossa kaikki ainekset chia-jauhetta ja tilliä lukuunottamatta ja soseutin sauvasekoittimella. Lisäsin lopuksi chiat, jotka oli jauhanut jauheeksi kahvimyllyllä. Ne voisi korvata myös 1 tl jauhettuja psylliumin siemeniä. Tarkoitus on saada pateesta kiinteämpää, ja chia-siemenet ajavat asiaa hyvin. Ne tuovat myös hyvää makua ja lisää hyviä ravintoaineita, kuten esim. omega-rasvahappoja. Patee toimii kyllä ilman niitäkin.
Lisäsin lopuksi tuoretta tilliä silputtuna. Sitä ei kannata enää sauvasekoitella tai menee muuten liian hienoksi silpuksi.

Tämä pateen perusohje on monikäyttöinen ja olen tehnyt sitä myös käyttämällä  hampun sijasta kurpitsansiemeniä. Tillin tilalle esim. persiljaa, timjamia tai tuoretta korianteria ja taas ollaan ihan eri makumaalimassa. Kuvassa tillipateeta alkupaloina norirullien täytteenä. Etuallala inkkarisimaa ja taustalla banaani-cuppiksia, joita oli jälkiruokana.

Toinen yllättävä suksee oli lisuke,  jonka valmistin perunasalaatin tapaan, mutta perunoiden tilalla käytin marinoituja ja hiukan kuivateltuja kesäkurpitsakuutioita. Yllättävää tässä oli se, että lapsetkin söivät tässä kesäkurpitsansa ilman mutinoita. Kastikkeena toimi sama cashewkastike, kuin Kaali-caesarissa. Ja taas tuli todettua, miten ihmeellisen monipuolinen kasvis kesäkurpitsa onkaan. Muistan vielä ajat, jolloin sen ylituotanto kasvimaalla oli ongelma. Nykyään harmittaa, ettei sitä voi viljellä meillä ympäri vuoden. Fanitan!

Kesäkurpitsasalaatti:

• 3 keskikokoista kesäkurpitsaa

Marinontiin:

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl omenaviinietikkaa (Oma suosikkini on Clearspringin luomu-omenabalsamiviinietikka. Vähän kallista, mutta niiiin hyvää!)
• 1 tl laatusuolaa
• mustapippuria
• 1/2 tl valkosipulijauhetta

Muut ainekset:

• 1 kurkku
• 1 napakka avokado (sellainen kovahko siis)
• pari kevätsipulin vartta tai salottisipulia
• 1 kirpsakka omena (Granny Smith -tyyppinen)
• rucolaa

Kuori kesäkurpitsat ja kuutio sentti x sentti -paloiksi. Sekoita kuutioihin marinointiainekset ja levittele kuivuriin/ uunipellile. Kuivattele 1-2 t. Kuivattamalla marinointi on tehokas tapa voimistaa makuja. Kesäkurpitsassa se muuttaa myös rakennetta tiiviimmäksi, mikä toimi tässä salaatissa hyvin.

Sillä aikaa kuutioi tuorekurkku, omena ja avokado. - Tämä on hyvä salaatti käyttää niitä avokadoja, joiden kypsymistä ei jaksa odotella riittävän kauan :) Viipaloi sipuli mahdollisimman pieniksi viipaleiksi. Salottisipuli on tavallista keltasipulia miedompi vaihtoehto kevätsipulille. 

Tee cashewkastike ja yhdistä kaikki ainekset rucolaa lukuunottamatta salaatiksi. Tarkista maku ja lisää suolaa ja mustapippuria tarvittaessa. Ennen tarjoilua tee rucolasta peti laakeaan salaattikulhoon ja lusikoi salaatti siihen päälle. Hyvää ihan kaiken mahdollisen kanssa.

Tässä vielä Cashew-kastikkeen ohje:

• 1 dl liotettuja cashew-pähinöitä (n. vuorokauden)
• n. 1,5 - 2 dl vettä
• 2 valkosipulinkynttä puristettuna
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 1 rkl omena/siideriviinietikkaa
• 2 rkl hiivahiutaleita
• 1 tl sinappijauhetta
• 1/2 tl sipulijauhetta
• 1 tl agave- tai vaahterasiiraappia
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• mustapippuria
• ruususuolaa

Laita liotetut cashew-pähkinät ja n. 1 dl vettä tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen astiaan. Jauha kermaiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset suolaa ja pippuria lukuunottamatta. Jatka sekoittamista ja lisää vettä sen verran, että saat kastikkeeseen sopivan juoksevan koostumuksen (muistuttaa majoneesia). Lisää lopuksi suolaa ja pippuria maun mukaan sekä tavittaessa vielä sitruunanmehua, mikäli pidät happamasta.