Gluteeniton & vegaaninen Vadelma-suklaakääretorttu

Kun oikein haluaa olla hankala, päättää leipoa gluteenittomana, vegaanisena ja pikkuisen terveellisenäkin jotain, joka perustuu kananmunille, vehnälle ja valkoiselle sokerille. Mutta, kun satun tykkäämään kääretortusta ja ominaisuus näyttää periytyneen myös seuraavaan polveen, ei auta kuin yrittää.

Mission impossible?

Ei sentään, vaikka koossa pysyvän ja kauniisti kääriytyvän rullatortun valmistus ilman kananmunaa ja vehnää tuottikin hieman ylitöitä reseptitehtaalla. Ensimmäinen pohjaversio sisälsi reippaasti psylliumia ja lopputulos oli erittäinkin koossa pysyvä, mutta kumimainen. Lapset tykkäsivät mutta auton sisäkumi ei minua miellyttänyt.

Toisessa versiossa korvasin psylliumin chialla ja rakenne oli nyt lähempänä alkuperäistä, mutta kuivakka. Hyvä kakkupohja ehkä, mutta kääretortun kimmoisuus puuttui ja rulla repeili ikävästi.

Kolmas yritys läpäisi julkisuuskynnyksen, vaikka luulenpa että jatkan vielä reseptin kimpussa. Perhe ainakin on tyytyväinen kehitystyön jatkumiseen. On jo ehtinyt tottua jokapäiväiseen kääretorttuunsa. 

Täyte sen sijaan osui kerralla nappiin. Vatkasin täytteen Alpron Airy&Creamysta, jota vähän jähmetin agarilla ja lisäsin joukkoon reilusti tuoreita vadelmia. Tuoreet vadelmat & suklaa = silkkaa rakkautta.

Vadelma-suklaakääretorttu (Gluteeniton&Vegaaninen)

Pohja:

Nestemäiset ainekset:

• 2 banaania
• 5 dl vesi
• 0,5 dl kuorittuja psylliumin siemeniä 
• 1 rkl jauhettuja chia-siemeniä tai pellavan siemeniä 
• 1/4 suolaa
• 1 tl omenaviinietikkaa

Soseuta sauvasekoittimella banaani ja vesi "banaanimaidoksi". Vispilöi joukkoon psylliumin siemenet ja chia tai pellava sekä suola ja omenaviinietikka. Lisää sauvasekoittimella poraten:

• 5 dl intiaani- tai kookossokeria 

Kuivat ainekset:

• 1,25 dl raaka- tai tavallista kaakaojauhettta + 1 rkl 
• 1,25 dl tapioca-tärkkelystä
• 1 tl sooda 
• 1 tl leivinjauhetta 
• (0,5 dl hamppuproteiinijauhetta) 
• 2 dl teff-jauhoja 
• 1,5 dl riisi-, hirssijauhoja tai kaurajauhoja 

Lisäksi:

• n. 2  dl manteli- tai kauramaitoa 
• leivinpaperin voiteluun kookosöljyä 

Sekoita kuivat aineet keskenään suuressa kulhossa. Lisää siivilöiden psylliumseokseen vuorotellen manteli- tai kauramaidon kanssa. Taikinan tulisi olla löysää puuroa ja riippuen, mitä jauhoja käytät, koostumus voi hieman vaihdella.

Voitele leivinpaperi kookosöljyllä ja kaada torttutaikina päälle tasaiseksi kerroksesi. Paista 180 asteessa 10 min ja alenna lämpötilaa tämän jälkeen n. 150 asteeseen. Jatka paistamista veilä n. 20 min.

Ota pohja uunista ja siirrä leivinritilälle tai viileälle pellille. Peitä välittömästi toisella leivinpaperilla ja rullaa kääryleeksi (vaikka näppejä vähän poltteleekin) kuvan osoittamalla tavalla. Anna jäähtyä täysin ennen täytteen levittämistä.

Täyte:

• 1,5 dl vettä
• 3 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
• 2 tl jauhemaista agar agaria

Kuumenna vesi ja agavesiirappi/hunaja kattilassa. Vispilöi joukkoon agar-jauhe ja kuumenna kiehuvaksi. Jäähdytä hieman. Vatkaa sillä aikaa vaahdoksi:

• 1 prk Alpro Airy&Creamy -vatkautuvaa soijakermaa
• 1 tl luonnon vaniljaa

Loppuvaiheessa lisää ohuena nauhana agar-liemi ja jatka vatkaamista, kunnes seos on tukevaa vaahtoa. Kääntele lopuksi joukkoon

• 1/2 l tuoreita vadelmia

Rullaa jäähtynyt torttupohja auki, poista päällimäinen leivinpaperi ja levitä pohjalle täyte tasaiseksi kerrokseksi. Kääri torttu jälleen rullaksi leivinpaperia apuna käyttäen. Anna tekeytyä pakettina jääkaapissa n. tunnin ajan ennen leikkaamista.

Meillä on maalla aivan hillitön vadelmasato. Puskat notkuvat puutarhamansikan kokoisia vattuja, jotka ovat karamellin makeita. Näillä näkymin ensi talvena pakastimessa tulee vallitsemaan vadelmien yksinvalta. 

Limemarinoitu krassi-perunasalaatti

Parvekelaatikossani usein myös ns. koristekasvit päätyvät kulinaariseen käyttöön. Krassin kukat ovat olleet yksi niistä. Tosin köynnöskrassit päättivät ensin kasvattaa pelkästään meheviä lehtiä, eikä ensimmäisiä kukkia tietenkään raaskinut napsia salaattiin. Mutta kun tajusin että lehdet ovat yhtä lailla syötäviä, sankka kasvusto alkoi kummasti harveta. Jostain syystä suosikiksi muodostui krassi uusien perunoiden kera.

Keitän tai höyrytän uudet perunat aina suolan ja sitruunan kanssa. Sitruunan puutteessa kattilaan pyörähti yhdellä kertaa lime, jota lisäsin reilusti myös salaatin kastikkeeseen. Hyvä valinta tuo perunan ja lime liitto. Tillit olen niin ikään nyt unohtanut kokonaan ja käyttänyt krassin lisäksi maustamiseen tuoretta korianteria tai pihasaunion lehtiä ja kukkia. Näillä eväillä perunasta on kuoriutunut aivan uusi suosikki, ja tämän kesän potut onkin sitten syöty pelkästään salaattien muodossa.

Limemarinoitu krassi-perunasalaatti

• 1 l uusia perunoita

Keittämiseen:

• 1 tl karkeaa merisuolaa
• pari luomulimen viipaletta

Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Kaada vesi pois ja anna jäähtyä hieman. Valmista sillä aikaa marinadi:

Kastike:

• 1 - 2  limen mehu (= n. 1/2 dl mehua)
• 1 tl raastettua limen kuorta
• 1 tl laadukasta suolaa
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 1 rkl agavesiirappia tai hunajaa
• 1 tl sinappijauhetta
• reilusti rouhittua mustapippuria
• 1,5 dl oliiviöljyä

Vatkaa kastikkeen aineet sekaisin. Kuutioi hieman jäähtyneet perunat ja sekoita soosi niihin. Jätä marinoitumaan ja pilko sillä aikaa loput salaattiainekset.

Salaattiin lisäksi:

• reilu nippu koristekrassin lehtiä
• 2 nuorta sipulia varsineen
• 1/2 l tuoreita herneitä
• nippu pihasaunion lehtiä ja kukkia tai tuoretta korianteria
• kuorettomia pistaasipähkinöitä (voi korvata pinjansiemenillä tai cashew-pähkinöillä)

Silvo herneet ja murskaa niitä hieman suuressa kulhossa esim. perunanuijalla. Suikaloi krassin lehdet, sipulit ja lisää kulhoon. Hienonna pihasaunion lehdet ja kukat tai tuore korianteri. Kaada kulhoon marinoituneet perunat liemineen. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Sekoita lopuksi joukkoon pistaasipähkinät. Tarjoa heti tai anna tekeytyä seuraavaan päivään jääkaapissa. Loistava lisukesalaatti tai  lounas, jolloin kylkeen sopii esim. edellisen ohjeen mansikkatuorejuusto. Toimii loistavasti pyös piknikillä.

Skumppatuorejuustoa ja mansikoita (Raw)

Mansikka-aika on ollut lyhyt ja kiihkeä, tarjolla on enää jämäsatoa. Pistelin tämän kesän mansikat suuhun sellaisenaan paitsi yhden erän raaskin käyttää reseptin ainesosana, sillä olin suunnittelut mansikkatuorejuuston valmistusta jo pitkään. Ja sen verran kärsimätön olin päästessäni vihdoin hommiin, etten jaksanut ruveta hapattamaan juustoa, vaan valmistin pikaversion. Mutta se olikin sitten mallia de luxe, siksi otsikossa tuo skumppa.

Pikajuustojen niksit:

Kun hapattamisesta oikaisee, oikean maun pähkinäjuustoihin saa ihan sitruunalla tai viinietikalla sekä hiivahiutaleilla. Ja viinietikanhan voi siis aina korvata vastaavalla määrällä sitruunan tai limen mehua. Kun massaan lisää psylliumjauhetta, myös rakenteesta tulle mukavan kiinteä.
Happona pähkinämassan sekaan voi kuitenkin tujauttaa myös kuivaa valkoviiniä tai kuoharia. Periaatteessa raw nekin :) Jälkimmäinen tietenkin tuntuu vielä juhlavammalta. Silloin hiivahiutaleita ei tarvita, sillä viinin maku tuo tarvittavaa syvyyttä.

Jos viinin lisääminen arveluttaa, sen voi korvata samalla määrällä vettä ja tuplaamalla viinietikan määrän. Myös molkosan on oiva viinin korvike, mutta se sisältää heraa, mikä taas ei miellytä, jos linja on täysin maidoton tai vegaaninen.

Vaikka valmistaisin pikajuustoa, lisään yleensä aina myös maitohappobakteeri- eli probioottikapselin sisällön ihan vain säilyvyyden vuoksi. Varsinkin jos tiedän, ettei juusto tule syödyksi saman tien. Ja toki vatsa tykkää myös

Alla olevan ohjeen periaatteilla juuston voi valmistaa toki ilman mansikkaakin tai vaikkapa vadelmista tai jostain muista makeahkoista marjoista. Olennaista on kuitenkin lisätä joukkoon myös runsaasti (siis pajon!) vasta rouhittua mustapippuria.

Mansikkatuorejuusto (Raw)

• 1,5 dl cashew-pähkinöitä
• 1,5 dl kuorittuja manteleita
• vettä liottamiseen
• 1/2 dl kuivaa kuohuviiniä tai valkoviiniä (tai pelkää vettä)
• 2,5 dl vettä
• 1/2 rkl omena(-siideri)viinietikkaa
• 1/2 tl suolaa tai maun mukaan
• 1 tl hunajaa tai agavesiirappia, jos mansikat ovat happamia
• 1 tl jauhettua psylliumia
• (1 probioottikapselin sisältö)
• (1 tl ravintohiivahiutaleita)
• 2 dl mansikkakuutioita
• reilusti mustapippuria rouhittuna

Poista mansikoista kannat ja leikkaa pikkuruisiksi kuutioiksi.

Liota cashewit ja mantelit yön yli väljässä vedessä. Siivilöi ja huuhtele. Laita tehosekoittimeen ja aja muruiksi. Lisää viini, vesi ja etikka (tai molkosan, vesi ja etikka tai pelkkää vettä ja etikkaa). Aja vähitellen mahdollisimman tasaiseksi massaksi. Joudut ehkä pysäyttämään tehosekoittimen välillä ja avustamaan lastalla massan sekoittumista. Lisää suola, psyllium sekä halutessasi probioottikapselin sisältö, hiivahiutaleet ja makeutus. Tarkista maku. Lisää käsin sekoittaen mansikkakuutiot ja lopuksi reilusti mustapippuria. Tarjoile heti tai siirrä jääkaappiin kannelliseen astiaan, jossa juusto säilyy n. 4 vrk. Sopii levitteeksi sekä suolaisille että makeille kräkkereille tai kekseille, selleritankojen kanssa tms.

Kuppilakierros Tallinnassa

Tallinna on mukava. Pika-aluksilla sinne kiitää Helsingistä vajaassa parissa tunnissa ja heti on irti arkikuvioista. Yöpyäkään ei tarvitse, sillä päivän ensimmäisen ja viimeisen lautan väliin mahtuu tilaa kahviloissa istuskeluun, puistoissa käyskentelyyn, shoppailuun, museokierrokseen ja vanhan kaupungin kujilla seikkailuun. Silti ei ole kiire minnekään, sillä Tallinna on kompakti helmi. Visiitti tulee halvemmaksi kuin junakyyti Helsigistä Tampereelle ja tyydyttää monin verroin enemmän matkailuviettiä, kulttuurista happivajetta sekä esteettisiä ja makuhermoja. Ja Tallinna muuttuu koko ajan ja vaikka olen käynyt siellä lukuisia kertoja, joka kerran löydän jotain uutta.

Sataman vieressä sijaitseva Kalamajan kaupunginosa on pessyt kasvonsa kokeilevaksi ja luovaksi kaupunkiympäristöksi. Vanhaa ja kaunista on kunnostettu ja räjähtäneille neuvostobunkkereille keksitty uutta käyttöä. Aamukahville poikkesimme kahvila Boheemiin, jossa oli hetkellinen ruuhka. Sisältä löytyi silti viihtyisiä nurkkauksia, joissa kahvikupillisen ääressä saattoi viettää aikaa rauhassa. Tosin soijalatten ystävät älkööt vaivautuko, täällä lisukkeet ovat ehtaa maitotuotetta. Kakutukseen listalta saattoi tilata esim. kirsikka-juustokakkua (ei sekään vege), joka oli pehmeän raikas lajinsa edustaja.

Vanhakaupunki ei ollut nyt ykköskohteena, mutta pistäydyimme kuitenkin pikaisesti muurien sisäpuolelle. Mukulakivikadulta suoritimme pujahduksen viihtyisälle sisäpihalle, josta löytyy kaupungin paras suklaakahvila Cafe Chocolaterie. Käsin tehdyt konvehdit, kupillinen jasmiiniteetä ja eri kielten sekamelska naapuripöydissä kietoivat leppoisaan lomapäivänirvanaan. Jossain saattoi ehkä sataa (lue: Helsingissä), mutta täällä paistaa taatusti aina aurinko. Yksi maidoton konvehti oli listalla (tummaa suklaata ja portviiniä), mutta valkosuklaakuorrutteinen yrttitryffeli viekoitteli nyt enemmän. Ruusunlehtiä, laventelia ja suussa sulavaa tummaa suklaata. Mies ahersi maireana tukevan palan portviinisuklaakakkua, joka lusikallisen perusteella oli epäilemättä suoraan suklaataivaasta.

Marsipaanipuodissa olisi  päässyt muovailemaan mantelimassamuovailuvahalla.

Museokäynti oli myös suunnitelmissa, mutta vetelehtiminen veti pidemmän korren. Tie johdatti jossain vaiheessa Kalamajan kaupunginosan vanhat teollisuusrakennukset vallanneihin puoteihin: Käsitöitä, hurmaavaa sisustustilpehööriä ja luomutuotteita. - Ja sitten olikin taas aika lepuuttaa jalkoja. Pudel-baarissa tarjotaan oman panimon tuotteita ja laaja valikoima muita herkkuoluita. En ole mikään oluen kittaaja, mutta tyylikkäästi laseittain tarjottu mustaherukka Kriek ja sitruksinen vehnäolut poppelipuun alla miellyttivät viininystävänkin kitalakea. 

Vieressä sijaitsi myös luomu- ja lähiruokaan panostava ravintola F-hoone, jota on kiitelty eri puolilla. Arvoimme hetken ruokapaikan suhteen, mutta suuntasimme sittenkin Kalasadamassa sijaitsevaan Kulttuurikattilaan, jonne on avattu kesäkuun alussa Kanala Kohvik. Alue kokonaisuudessaan on luova ja kokeellinen kaupunkikulttuuriprojekti, josta löytyy mm. yhteisöllistä kaupunviljelyä, taidetta, tapahtumia sekä luomu- ja raakaruokaa tarjoava keittiö. Jos tällainen helmi löytyy lahden takaa, niin pitihän se ehdottomasti käydä kokemassa!

Ilmapiiri oli rento ja menu tarjoilijan mukaan "very interesting". Lista vaihtuu päivittäin ja ruokaa tarjoillaan klo 23 saakka. Täysin vegaanisena olisi tällä kertaa ollut tarjolla norirullat ja raw-kakkua, mutta tilasin myös Waldorfin salaatin.

Mustikkakakku oli kyllä lupaava ja tuoreet mustikat herkullisia, mutta mikään makuhermoja hurmioiva kokonaisuus simppeli salaatti ja auringonkukkapateella täytetyt norirullat ei ehkä ollut. Hyvää yritystä riitti sitten sitäkin enemmän ja paikka toden totta on kiinnostava. Iltahäppeninkiin emme ennättäneet jäädä, sillä oli jo vähän kiire kipittää takaisin lautalle kohti Helsinkiä.

Ehkä ensi kerralla valitsen ruokailuun sen F-hooneen, mutta kuppilakierroksesta jäi kuitenkin hyvä maku. Vanha kaupunki tarjoaa melko varmaa settiä, mutta eniten ruokakulttuurista kuhinaa löytyy muurien ulkopuolelta. Jos Helsingissä kivan ajanviettopaikan löytäminen tuottaa joskus päänvaivaa, Tallinnassa tilanne oli päinvastainen. Päiväreissullakin piti kiirettä, jos halusi ennättää katsastamaan kaikki listalla olleet kuppilat.

Kookospolentaa mausteisella salaattipedillä

Täydellinen kesälomasää kutsuu liikekannalle, joten vaikka on lämmin, viimeistään auringon laskiessa taivaanrantaa kohti vatsan pohjassa herää nälkäinen susi.

Jee, kohta päästään metsään!

Nämä leivät eivät oikein riittäneet evääksi.

Pihalla suoritetun aamujoogan ja loppupäivän fillariretken riehaannuttama peto talttui illalla aika vähin äänin, kun grillailin kesäkurresalaatin kyytiin tuhtia polentaa. Keitin maissipuuron osittain kookosmaitoon ja vatkasin joukkoon neitsytkookosöljyä, mikä oli hyvä veto. Polentasta tuli ihanan täyteläistä. Jatkoin hellepäivän aurinkoista meininkiä ripauttamalla salaatinkastikkeeseen sahramia, laventelia ja appelsiininkuorta. Muuten raakatyyliin valmistettu polentasalaatti sai seurakseen myös savustettua tofua, joka ei kuitenkaan sen kummempaa ohjetta kaipaa.

Nälkä lähti.

Polentasalaatti

Kookos-polenta:

• 250 g polenta-ryynejä
• 1 prk kookosmaitoa
• 11/2 kookosmaitopurkillista vettä
• 3/4 tl suolaa
• valkosipulin kynsi puristettuna
• 1 - 2 tl hunajaa
• 1/2 dl neitsytkookosöljyä
• mustapippuria

Vispilöi polentaryynit kiehuvaan nesteeseen ja kypsennä paketin ohjeen mukaan. Itse käytin pikapolentaa, joka valmistui reilun viiden minuutin keittelyllä. Sekoita lopuksi joukkoon mausteet sekä kookosöljy. Kaada polentapuuro nelikulmaiseen uunivuokaan. Paahda uunin grillivastuksen alla tai vuoasta irrotettuna ihan aidossa grillissä, kunnes pinta saa väriä. Uuniversiossa ota vuoka sitten uunista ja kumoa polenta varovasti leivinpaperilla vuoratulle leivinpellille. Grillaa myös toinen puoli. Anna polentan jäähtyä ja valmista sillä aikaa salaatti.

Salaatti:

• kesäkurpitsa
• paprika
• 5 aurinkokuivattua tomaattia liotettuna
• pari oksaa tuoretta minttua
• nippu ruohosipulia
• kalamata-oliiveja

Kastike:

• 1/2 tl laatusuolaa
• valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• 1/2 appelsiinin kuori raastettuna
• hyppysellinen sahramijauhetta
• hyppysellinen laventelia
• 2 tl hunajaa
• 2 rkl omenaviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
• 2 rkl oliiviöljyä
  
  

Suikaloi kesäkurpitsa perunankuorimaveitsellä ja leikkaa nauhat sopiviksi suupaloiksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit, paprika ja silppua minttu ja ruohosipuli. Sekoita salaatinkastikeen ainekset keskenään ja pyöräyttele salaattiaineksiin. Jätä marinoitumaan.

Kuutioi jäähtynyt polenta. Nostele marinoituneen salaatin joukkoon. Viimeistele salaatti oliiveilla.

Mökkikakku Deluxe: Mesiangervo-kirsikkakakku (Raw)

Kosteikot täyttyvät juuri nyt tuoksuvasta kukkavaahdosta mesiangervon aloitettua kukintansa. Sekä kukat että lehdet ovat syötäviä, mutta voimakkaan makuisia. Mesiangervo sisältääkin salisyylihappoa, josta johdettua asetyylisalisyylihappoa on mm. aspiriinissa. Kyse on siis luonnon omasta särkylääkkestä, jota on perinteisesti käytetty avuksi erilaisiin kipuihin ja kolotuksiin. Varovainen lisä mesiangervoa joko lehtien tai kukkien muodossa lisää kuitenkin myös jännän maku-ulottuvuuden erityisesti jälkiruokiin esim. (raaka-)suklaakakkuun tai kermaiseen mousseen. Annostuksen kanssa saa tosin olla tarkkana, ettei herkku ala maistua "terveyskeskukselle", kuten joku jo ehti todeta meiangervon rohtomaiseta mausta.

Käväisimme mökkeilemässä ystävien luona ja halusin viedä tuliaisiksi jotain erityistä. Leipaisin siis rohkeasti mesiangervolla maustetun kirsikkaisen raw-kakun. Heti valmistuksen jälkeen kakku maistui sen verran erikoiselle, että päätin jo vähin äänin jättää koko teoksen kotiin. Mutta onneksi tulin toisiin aatoksiin, sillä seuraavana päivänä aromit olivat tasoittuneet suorastaan hienostuneeksi makuelämykseksi. Joten kakkua nautiskeltiin sitten iltahämärissä tuvan pöydän ääressä hyvällä halulla. Myös kakun rakenteesta tuli aivan täydellinen: pehmeää, mutta hyvin leikkautuvaa moussea. Siksi laitan sen tähän sellaisenaan, vaikka saattaakin vaikuttaa vähän monimutkaiselta. Ohjeella syntyy yksi iso kakku tai n. 12 kuppikakkua. Kakun tai cup caket voi myös pakastaa. Muutoin se säilyy jääkaapissa 4 - 5 vrk.

Mesiangervo-kirsikkakkakku (Raw)

Pohja

• 2,5 dl manteleita jauhettuna
• 25 taatelia
• 2 tl vaniljaa
• 1/2 tl tamaria
• 1 dl kaakaojauhetta
• 1/2 dl mulperin marjoja
• 1 rkl kookosöljyä
• 1 rkl vettä

Jauha ensin mantelit jauheeksi monitoimikoneen kulhossa. Lisää joukkoon kivettömät taatelit ja aja rouheeksi. Lisää loput ainekset ja tehosekoita monitoimikoneessa kiinteäksi taikinaksi. Painele 24 cm. irtopohjavuoan pohjalle tai jos tee kuppikakkuja, keskikokoisten (silikoni-)muffinivuokien pohjalle. Valmista täyte:

Täyte:

• 2,5 liotettuja cashew
• 2,5 dl liotettuja manteleita
• 2 tl soijalesitiiniä
• 1 rkl psylliumsiemeniä
• 1/2 rkl mesiangervon kukintoa
• 650 g tuoreita kirsikoita
• 330 g kypsiä punaisia luumuja
• 8 tippaa steviaa
• 1,5 dl hunajaa
• hyppysell suolaa
• 3/4 kp kaakaovoita (sulana)
• 4 rkl sulaa kookosöljyä

Pinnalle:

• Kaakao- tai carobjauhetta

Poista kirsikoista ja luumuista kivet. Laita tehosekoittimeen yhdessä pähkinöiden ja mantelien kanssa. Blendaa karkeaksi massaksi. Lisää loput ainekset ja tehosekoita sileäksi mousseksi. Kaada pohjataikinan päälle ja laita kakku tai kuppikakut jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, mieluiten yön yli. Siivilöi jähmettyneen kakun pinnalle kaakao- tai carob-jauhetta ja koristele muutamalla tuoreella kirsikalla.

Mökki-kakku ja mökki-kuva. Maku oli kuitekin enemmän kuin kohdallaan :)

Sahrami-falafelit

Yksi suosikki-blogeistani on Green Kitchen Stories. Ruotsalais-tanskalaisen pariskunnan tyylikäs vege-ruokablogi tarjoilee täysipainoista ja oivaltavaa kasvisruokaa, silmiä hiveleviä kuvia, sunnuntaifiilistä.  Ei varsinaisesti raakaa tai edes vegaanista mutta muuten freesiä, värikästä ja inspiroivaa meininkiä. Keväällä David Frenkiel ja Luisa Vindahl julkaisivat blogin pohjalta myös huikean herkulliselta näyttävän kirjan: The Green Kitchen. Opusta en olen hankkinut vielä itselleni, mutta siitä tehdyn näppärän sovelluksen kylläkin.

Teen harvoin suoraan kenenkään reseptejä, sillä homma lähtee lapasesta yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun ruvetaan maustamaa. Nyt kuitenkin tarvitsin helppoa ja kevyttä falafel-reseptiä ja niitähän Davidilla ja Luisalla piisaa kaksin kappalein. Yrtti-pistaasi- ja sahrami herauttivat molemmat veden kielelle, mutta kun kisassa oli mukana sahrami, ykkössijasta ei oikeasti tarvinnut edes neuvotella.

Aurinkoisen sahramin ja lämpimän karheiden falafelien liitto on niin itsestäänselvä, että ihmettelen, miten se ei ole aiemmin tullut mieleeni. Ja pyörykkätehtaasta putkahtikin lopulta takuuvarma hitti ja vakkariresepti tästä ikuisuuteen. Mutta... ei  kuitenkaan alkuperäisen ohjeen avulla.

Heti ensimmäistä taikinaa tehdessä aavistelin, että resepti kaipaa säätöä ja koe-erä vahvisti epäilyni. Sellaisenaan maku olisi jäänyt varsin pliisuksi ja falafelien rakenne oli erittäin hauras ja mureneva. Ei hyvä.

Toinen satsi lähti sitten etenemään omalla painollaan ja erinnäisten muokkausten jälkeen lopputuloksena oli kevyitä mutta koossa pysyviä, lämpimän mausteisia pullia. Nam!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Alla oma versioni.

Sahrami-falafelit

• 5 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 1/4 tl jauhettua sahramia tai reilu hyppysellinen sahramin terälehtiä
• 2 dl auringonkukansiemeniä
• 5 dl kypsiä kikherneitä* (mieluiten itse keitettyjä, mutta purkkiherneetkin käyvät)
• reilu nippu ruohosipulia
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 2 rkl sitruunan mehua
• 1 tl raastettua sitruunan kuorta
• 1 rkl kuorittuja psylliumin siemeniä
• 1 tl laadukasta suolaa
• 1 tl tamaria
• 1 tl jeeraa
• 1 tl jauhettua korianteria
• reilu teelusikallinen hunajaa
• mustapippuria myllystä

Paahda auringonkukansiemeniä kevyesti kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Siirrä tehosekoittimeen (tai vastaavaan), anna jäähtyä hetki ja jauha jauheeksi. Kuumenna varovasti pannulla öljyä ja sahramia, kunnes sahramista alkaa irrota väriä ja tuoksua. Siirrä sivuun. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita kypsät kikherneet monitoimikoneen kulhoon ja aja rouheeksi. Lisää muut ainekset ruohosipulia lukuunottamatta (myös sahramiöljy) ja jatka tehosekoitusta, kunnes saat hieman karkean massan. Lisää lopuksi hienonnettu ruohosipuli ja sekoita joukkoon mieluiten käsin. Muotoile taikinasta 24 pyöreää palloa ja asettele leivinpaperilla päälystetyllä pellille. Sivele pyörykät kevyesti seesamiöljyllä ja paista uunissa 15 min. Jos haluat tasaisemman paistopinnan, kääntele pyöryköitä n. 5 min välein. Maistuvat kuumina tai kylminä, kuten kuvien falafel-salaatissa (tyypillinen esimerkki raakapainotteisista aterioista). 

Lisäsin omaan pullataikinaani myös kevyesti paahdettuja nigellan siemeniä (löytyy Lähi-idän tai Intian elintarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista), jotka toivat kivasti pähkinäistä ja mausteista makua. Salaatin viimeistelin vielä kotitekoisella za'atarilla, jota vihdoin pääsin kokeilemaan saatuani käsiini jauhettua sumakia. Mutta pullerot vievät kielen mennessään ilmankin.

Kuvaterveiset Ahvenanmaalta

Takanapäin viikko raakaruokaparatiisissa Ahvenanmaan Elävän Ravinnon Instituutissa. Viikon teema oli raakaruokaa rennosti ja rempseästi, mutta pelkäsin silti vähän detox-oireita. Oma ruokapolitiikkani kun on viime aikoina ollut kaikkea muuta kuin viherravintoa. Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt, ellei lasketa notkuvien herkkupöytien aiheuttamaa jatkuvaa pientä ähkyä.

Aamut alkoivat tuhdeilla tuorepuuroilla, marjakiisseleillä, hedelmäkulhollisilla, siemen- ja pähkinämaidoilla... Pläjäyksen jälkeen oli hämmästyttävää, ettei kukaan kurssilaisista vaipunut koomaan, vaan vetämäni luennot täyttyivät innostuneista, keskustelevista, viisaista ja kaikin puolin aivan ihanista osanottajista.

Ja hetken kulutta taas mentiinkin lautaset ojossa herkkulounaalle, joka oli yleensä viherkeitto + ylenpalttiset lisukkeet. 

 

Instituutissa on unelmatilat itujen ja versojen kasvatukseen. Viherhuone ulkona ja kylvöä ja esikasvatusta varten kellaritilat, jotka inspiroivat välittömästi upottamaan sormet multaan. Yksi sun toinen meistä alkoi haaveilla muutosta vanhaan kansakouluun... 

Tai miten olisi oma huone kuivureille, jotka pauhasivat yötä päivää suoltaen kräkkereitä, tattarimuroja, mysliä...

Ja tietenkin pizzaa.

Tarjolla oli koko ajan myös vehnänorasta ja myllyä veivattiinkin sen verran ahkeraan, että loppuviikosta ruohot loppuivat kesken. 

Jokainen pääsi kokeilemaan raakakokkausta myös livenä ja viimeisenä iltana herkuteltiin mm. raaka-brownieilla ja mansikka-kookos macarooneilla. 

Sitä ennen nuorimmat vieraat, joita oli ilahduttavan monta, tarjosivat yleisölle mm. sirkustemppuja.

Fiskössä kurssit jatkuvat vielä neljä seuraavaa viikkoa ja niille on vielä tilaa! Joten jos hyvän olon loma idyllisessä saaristolaismaisemassa, kiireettömässä ympäristössä ja täysihoidolla luksus aterioin kiinnostaa, otahan yhteyttä: eila.vuokila (at) gmail.com