Tänään käsillä oli kuitenkin vakavasti otettava Kesän viimeinen päivä, sillä edessä on loman päättyminen ja muutto kaupunkiin. Ennen jäähyväisiä juhlistimme kuitenkin ihanaa kesää lounaalla puutarhassa. Tarjolla oli kasvimaan antimia, mm. uusia perunoita, basilika-papuja, pähkinäjuustoa, keltajuurisalaattia, kesäkurpitsapastaa ja sitten joitain tämän blogin aihepiiriin kuulumattomia ruokalajeja ;) Tässä joitain otoksia:
Basilikapavut pähkinäjuustokastikkeessa (Ei Raw)
Isoisämme viljelee papuja ja tähän mennessä niitä on poimittu jo n. 10 kg. Eli jokin sentään menestyy tänä kesänä.
Tämä ei ole raakaruokaa kuin kastikkeen osalta, sillä papuja ei todellakaan pidä syödä raakana, vaan ne kannattaa keittää tai höyryttää ellei tahdo vatsavaivoja. Salaattia tehdessä mielessäni oli jonkinlainen caesar-tyyppinen viritys, joten tästä syystä kastikkeeseen tuli pähkinäjuustoa. Salaatti oli todellinen hitti ihan kaikkien mielestä.
- pari litraa vahapapuja
- Himalaja-suolaa
- intiaanisokeria, juoksevaa hunajaa tms. makeutusta
- mustapippuria
- valkosipulinkynsi
- reilu nippu basilikaa
- luomusitruunan raastettua kuorta
Höyrytä pavut al dente ja jäähdytä. Laita maustumaan: Asettele kulhoon kerros papuja, lisää päälle silputtua basilikaa ja muita mausteita. Lisää jälleen kerros papuja, basilikaa ja mausteita jne.
Tein tämän neljässä erässä. Jätä jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi. Vamista kastike:
Kastike:
- 2 rkl cashew-juustoa*
- 1/2 dl oliiviöljyä
- 2-3 rkl vettä
- 1-2 rkl sitruunanmehua
- 1 tl balsami-viinietikkaa
- mustapippuria
- rippu kanelia
- 1/4 tl paprikajauhetta
- 1 tl hienonnettua valkosipulia
- 1 tl juoksevaa hunajaa
- Himalajasuolaa maun mukaan
Kaada kastike maustuneille pavuille. Viimeistele salaatti kuutioidulla tomaatilla, mustapippurilla ja tuoreilla basilikan lehdillä.
Salaatti harvennetuista keltajuurista (Raw):
(tai punajuuren naateista)
Keltajuuret ovat toinen tämän kesän menstyjä. Vaikka osa niistä on jo isoja, käytin tähän salaattiin lähinnä naatteja ja pieniä, harvennuksesta yli jääneitä juurikkaita. Syntyi ihan kiva vihreä lisuke, oma suosikkini cashew-juuston ja tomaattien kanssa.
- nippu keltajuuria naatteineen
- laadukasta suolaa
- n. 1 rkl sitruunanmehua
- juoksevaa hunajaa
- mustapippuria
- pieni valkosipulin kynsi puristettuna
- ripaus cayenne-pippuria
- ripaus jauhettua inkivääriä tai kanelia
- laadukasta oliiviöljyä
Kesäkurpitsat ovat pärjänneet jostain syystä heikosti. Yksi ylisuuri zucchini kuitenkin möllötti lehtien alla ja hyödynsin sen kokonaan. Sisus oli jo aika pehmeää höttöä ja siemenet suuria, joten käytin pastaan vain ulommaisen kiinteän osan. Lopusta syntyi hyvä, kevennetty raw-pestokastike.
Kesäkurpitsapastaa kesäkurpitsakastikkeella (Raw):
- Yksi ylisuuri kesäkurpitsa
- Laadukasta oliiviöljyä
- Himalajasuola
- Hiukan sitruunanmehua
- Kurpitsansiemeniä
- Luomurusinoita
Halkaise suuri kesäkurpitsa ja poista siemenpitoinen sisusta. Laita sivuun odottamaan muuta käyttöä. Valmista kesispasta normaaliin tapaan, eli suikaloimalla kesäkurpitsa esim. perunankuorimaveitsellä, spiraalileikkurilla tms. Lisää öljy, suola ja sitruuna ja anna marinoitua hetki. Puristele tai kaada ylimääräinne neste pois ja lisää kurpitsansiemenet ja rusinat. Valmista kesäkurpitsakastike:
Kesäkurpitsakastike:
- 2,5 dl kesäkurpitsan sisustaa siemenineen
- reilu nippu tuoretta basilikaa
- 1 dl laadukasta oliiviöljyä
- valkosipulinkynsi
- 1/2 dl (mielellään liotettuja) auringonkukansiemeniä (tuntikin riittää)
- mustapippuria
- 1 tl juoksevaa hunajaa
- laadukasta suolaa maun mukaan
- 1 tl sitruunanmehua
Jälkkärinä oli epätoivoinen raw-karviaispiiras, joka valmistui ilman blenderiä yksinkertaisista aineksista. Jotain raw-food -kakkua oli jo aivan pakko saada, joten kiusasin talosta onneksi löytämääni sauvasekoitinta. (Kenttäolosuhteet jatkuvat siis edelleen.) Tuli kuitenkin ihan hyvä mökkikakku, joten laitan ohjeen tähän.
Karviaispiiras
Pohja:
2 dl pekaanipähkinöitä liotettuna (yön yli)
2 dl rusinoita liotettuna
1 tl kardemummaa
1/2 dl kaakaonibsejä tai 1 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus Himalaja-suolaa
Täyte:
2,5 dl cashew-pähkinöitä liotettuna (n. 4 tuntia eli aamulla laitoin likoamaan)
1/2 l karviaisia
1/2 dl luomuhunajaa
1 tl luonnonvaniljaa
5 lehteä (kaneli-)basilikaa
Koska käytössä oleva sauvasekoitin ei olisi jaksanut jauhaa kuivia pähkinöitä ja rusinoita tahnaksi, liotin molemmat ja jauhoin tämän jälkeen sauviksella muiden ainesten kanssa tahnaksi. Taikina oli luonnollisesti löysempää kuin tavallisesti ja jos olisi ollu kuivuri, olisin kuivatellut sitä muutaman tunnin ennen täytteen lisäämistä. Nyt ei ollut eden auringonpaistetta riittävästi tarjolla, joten tyydyin kosteaan pohjataikinaan.
Vuorasin matalan (25 cm halk.) piirakkavuoan muovikelmulla ja levitin pohjan sille.
Täytteeseen valutin cashewit ja jauhoin ne sauvasekoittimella karviaisten kanssa mahdollisimman tasaiseksi massaksi. (Tämä on aika rasittavaa sauvasekoittimelle, joten suosittelen lämpimästi blenderiä.). Lisäsin loput ainekset ja todella, jos käytettävissäsi on kanelibasilikaa, laita sitä. Sauvasekoitin vielä hetken niin että massa oli tasaista. Leivitin täytteen pohjalle. Koska käytettävissä ei ollut kookosöljyä tai muutakaan, joka olisi hyydyttänyt täytettä, laitoin piiraan pariksi tunniksi pakastimeen ja tarjosin kohmeisena. Koostumus oli aika löysä, mutta ihan hyvä. Karviaiset ovat aika kirpeitä, joten ohjeen hunajamäärällä ei tule erityisen makeaa kakkua. Namihiirien kannattaakin lisätä hunajan määrää.
Ja sitten sokerina pohjalla. Kasvihuoneesta löytyi...
...viinirypäleitä! Vanha pienimarjainen, pohjoisessa viihtyvä lajike, jonka nimi ei ollut enää muistissa. Köynnös on aika harvoin tehnyt marjoja, mutta tänä kesänä niitä on tullut peräti kahdeksan terttua :) Päätimme ehtiä ennen mustarastaita, joten lopuksi jokainen sai vielä maistella muutaman rypäleen. Hih, olisittepa nähneet muikeita ilmeitä. Pienen marjan sisällä oli kaksi suurta siementä ja maku oli... noh, hapan. Eli gourmee löytyi lähinnä estetiikasta ja fiiliksestä. Viljelyn motiivi on kai aikoinaan ollut eksotiikassa, eli se että lajike ylipäätään kasvaa näi pohjoisessa.
Juhlan jälkeen.
Oi miten ihanan näköinen paikka tuossa viimeisessä kuvassa!
VastaaPoistaVau,viinimarjoja, taitavat olla aika harvinaisia noilla leveysasteilla...Olivatko makeita?
Keltajuuri on mulle taas ihan tuntematon juttu;googlettamalla selvisi,että on kuin punajuuri.Itse joudun nyt toistaiseksi sanomaan hyvästi kaikelle makealle,mutta onneksi esim.pähkinäjuustoja voi rauhassa syödä;-)
Maukasta kaikille aisteille : )
VastaaPoistaYaelian, keltajuuri on tosiaan kuin punainen sisarensa mutta ei mielestäni niin makea. Ja happamia olivat tosiaan nuo pohjoisen rypäleet. Mutta eksoottisia...
VastaaPoistaTaru, kokonaisvaltaiset aistielämyksethän on niitä parhaita :)
Ihan PAKKO kommentoida tuota muovituolia, koska tuli siitä aika elävästi mieleen kesä ja maalauskurssi! Hieno kuva :-) KEsäkurpitsakastike kuullostaa hyvältä, taidan kokeilla. Karviaiset ovat myös suurta herkkuani mutta valitettavasti eivät maistu täällä samalta kuin Suomessa :-(
VastaaPoistaHeh, muovituolin osalta osuit kyllä asian ytimeen ;) Eli teema elää ...
VastaaPoistaAika jännä jos karviaisetkin maistuu erille. Kuten myös moni muu asia.