sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Miilunpolttajan parempi pasta


Pasta alla Carbonara on periaatteessa niin kaukana vegaaniystävällisestä kuin voi olla. Kastike pitää sisällään kermaa, parmesani- tai pecorino-juustoa, kananmunan keltuaisia ja pekonia. Oikeaa äijäruokaa siis! No, näin naistenpäivän kunniaksi rupesi kai sitten äijättämään ja päätin vääntää reseptin uusiksi. Oikeastaan kaikki alkoi savumanteleista, joita rouskuttelin yhtenä iltana ja totesin niiden maistuvan epäilyttävästi pekonille. Yhdistin niihin mielessäni Big Tree Farmsin ihanat mustapippurit (Shade-grown Lampung Black Pepper), joita olin aiemmin ostanut Ruohonjuuresta, ja kun mieli teki täyteläistä pastaa, homma oli selvä. En halunnut käyttää mitään valmista vegekermaa, vaan tehdä kaiken alusta alkaen itse. Netissä pyörii useitakin "juustokastikkeita" pastalle, joista yhdistelin ideoita omaan reseptiini (ks. mm. Vegan Yum Yum, Postpunkkitchen). Bataatti (tai peruna) kastikkeessa saattaa vaikuttaa oudolta, mutta saostaa soosin hyvin ja keventää rakennetta. Myös valkosipulin määrä saattaa järkyttää joitain viattomia, mutta valmiissa kastikkeessa sitä ei tajua edes syövänsä. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli tyydyttävää lohturuokaa, jota Kahvila Vegaanin äijäkin söi hyvällä halulla.


Pasta alla Carbonara (4:lle)
  • 500 g täysjyväpastaa (italialaisissa ohjeissa näkee usein spagettia, mutta lyhyempikin pasta käy)
  • 1 iso (puna-)sipuli
  • 1,5 dl savumanteleita
  • 1/2 pss aurinkokuivattuja tomaatteja liotettuna (n. 4 t)*
  • hiukan kuivattua salviaa, timjamia ja oreganoa
  • jauhettua tuoretta mustapippuria (ks. yllä).
  • (savusuolaa)
Kastike:
  • kokonainen vakosipuli
  • 100 g pinjansiemeniä
  • 2,5 dl (1 kp) bataattia (soseutuva peruna tai talvikurpitsa käyvät myös) + 3 dl vettä ja hippu suolaa
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • 1 rkl misoa
  • 1 rkl tahinia
  • reilu 3/4 dl (1/3 kp) hiivahiutaleita
  • 1/2 tl Dijon-sinappia
  • mustapippuria
  • (suolaa)
  • 1,5 dl jotain vegemaitoa (itse käytin kauramaitoa)
Paahda kokonainen, kuorimaton valkosipuli 200 asteessa pehmeäksi (n. 15 min). Jäähdytä. Paahda sillä välin pannulla pinjansiemeniä. Varo, etteivät pala. Siirrä tehosekoittimeen odottamaan. Kuutio bataatti (tai muu käyttämäsi kasvis) ja keitä pehmeäksi. Lisää bataatit ja keitinvesi tehosekoittimeen.
Paahda pieniksi kuutikoiksi leikattuja sipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Lisää nesteeksi tomaattien liotusvesi ja anna haihtua kasvisten kypsyessä. Lisää nesteen haihduttua mantelit, salvia, timjami ja oregano sekä reilusti mustapippuria. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa savusuolaa. Puristele paahdetut valkosipulinkynnet kuoristaan ja lisää tehosekoittimeen (joo, tää on vähän sottasta puuhaa). Lisää kastikkeen muut ainekset ja soseuta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja pasta takaisin kattilaan. Jos käytät pitkää pastaa (spagetti, tagliatelle tms.) lisää pasta
n joukkoon hiukan oliiviöljyä, jotta pysyy irtonaisena. Lyhyiden ei niin väliä. Sekoita pastaan mantelisipuliseos ja lopuksi feikkijuustokastike. Sekoita suurpiirteisesti. Pasta on valmista tarjottavaksi jo tässä vaiheessa. Sen voi kumota myös uunin kestävään astiaan ja laittaa hetkeksi 200 asteeseen ennen ruokailua (jos pastaa ei syystä tai toisesta päästä heti syömään).

Viimeistely:
Jauha pinnalle runsaasti mustapippuria ja tarjoa villirucolan kanssa (todella nami yhdistelmä!). Vitsikäs kokki viimeistelee annoksen säilykepersikan puolikkaalla, joka näyttää erehdyttävästi keltuaiselta (ainakin kuvassa!). Sitä paitsi, usko tai älä, persikka sopi muihin makuihin todella hyvin!

..............................
*Käytän yleensä kuivattuina myytäviä tomaatteja, koska en pidä ylimääräisestä öljystä, joka tulee säilöttyjen tomaattien mukana. Tomaattien liotusveden voi käyttää tuomaan ruokaan makua ja maustaa sitten tomaatit mielensä mukaan.





2 kommenttia:

  1. On kyllä hämmentävän näköinen tuo "muna" lautasella! Tuijotin sitä äimänä pitkään, ennen kuin luin, mikä se oli.

    Savumantelit ovat kyllä herkkua. Muistaakseni Punnitse ja Säästän ovat vielä parempia (enemmän makua) kuin nuo purkissa olevat. Olen kerran tehnyt niistä Vegan Brunch -keittokirjan ohjeella gravya, jossa mantelit siis jauhettiin hienoiksi. Oli tosi hyvää, vaikka kastikkeesta tulikin liian paksua ja näytti lähinnä kaurapuurolta. Siitä huolimatta uskaltauduin tarjoamaan vieraillekin.

    VastaaPoista
  2. Maija H, jep "keltuainen" möllöttää tuossa kyllä hämmentävän aidon näköisenä. Kiitos savumantelivinkistä!

    VastaaPoista