Kotimainen maissi on enää muisto vain. Siitä ovat pitäneet huolen viime öiden pakkaset myös eteläisimmässä Suomessa. Aiheena maissi ei siis ole enää varsinaisesti ajankohtainen, mutta kirjaampa tänne silti mietteitä parin viikon takaiselta vierailulta maissimaalla.Tuore maissi on - tai sen ainakin pitäisi olla - meillä harvinainen ja odotettu sesonkiherkku. Koko kesän maissia kyllä paahtuu grillimainoksissa, mutta todellisuudessa meille on tarjottu espanjalaisia vakuumimaisseja. Niinpä kävely suomalaisella maissipellolla ja kypsien tähkien napsautus suoraan elävästä maissikasvista on luksusta.
Todellisuudessa yllä kuvailtua idylliä ei pitäisi kokea ollenkaan. Kotimainen, avomaalla kasvanut sokerimaissi nimittäin on selkeimpiä merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Kuvan maissimaa on perustettu jo 70-luvulla etelärannikolle, suotuisaan mikroilmastoon. Viljelyn tarkoitus oli alunperin tieteellinen, kasvun avulla mitattiin ilmaston lämpenemistä ja ennakoitin tulevaa. Ennusteet ovat sittemmin ikävällä tavalla osuneet kohdalleen. Vielä kymmenen vuotta sitten jännättiin, ennättääkö yksikään tähkä kypsyä ennen yöpakkasia. Nyt maissi tuottaa satoa joka vuosi. Tästä syystä maissi maistuu suussani vähän karvaalta.
Maissi kasvaa meillä nyt jopa niin hyvin, että tänä kesänä kotimaisen maissin uutisoitiin jäävän viljelijöiden käsiin. Kyse oli Hesarin artikkelin mukaan kuitenkin siitä, että maissisato kypsyy vasta parhaan grillikauden jälkeen, eivätkä ihmiset enää kaasugrillien kylmettyä osaa ostaa maissia. Hei haloo?! Maissin suhteen on toki muitakin vaihtoehtoja ja grillaaminen on oikeasti viimeisintä, mitä maissille edes kannattaa tehdä.
Maissi kannattaa hankkia ja käyttää niin tuoreena kuin mahdollista, sillä se on niitä ruoka-aineita, jotka eivät säilyttämisestä ainakaan parane. Korjaamisen jälkeen maississa olevat sokerit alkavat nimittäin nopeasti pilkkoutua tärkkelykseksi, jolloin maku muuttuu puisevaksi ja rakenne jauhoiseksi. Tuore, juuri ja juuri kypsä maissi on tirskuvan mehukas ja - ah, niiiin makea. Sitä ei kypsentämällällä kannata pilata, vaan se on parasta ihan sellaisenaan, suoraan kasvimaan laidalla nautittuna. Vuorokaudenkin säilytys jääkaapissa muuttaa maun ja siinä vaiheessa jo ymmärtääkin, miksi maissia niin kovasti halutaan grillata. Lisäksi kaupan ja torien maissit säilytetään usein väärin siten, että niiden suojuslehdet kuoritaan myyntiä varten. Kuulemma kuluttaja haluaa nähdä, mitä paketista löytyy, eikä ostaa sikaa säkissä. Ymmärrettävää, mutta maissin ...
Mutta eipä niitä kotimaisia maisseja ole liiemmälti tullut kauppojen vihannetiskeillä vastaani, joten joku vika jakelussakin kai on. Maissien suoramyyntiä ja itsepoimintaa tarjotaan joissain paikoissa, esim. Kulloon kartanossa, joka sijaitsee Siuntion Pikkalassa, valtatie 51:n varrella
Kotimainen maissi on kivaa ja hyvää, mutta globaalisti ajatellen, maissi on oikeastaan aika karmeaa tavaraa. Yhdysvalloissa alettiin 2000-luvun alussa tuoda esiin yhä kriittisempiä kannanottoja maissin tehotuotannosta ja sen aiheutamista ympäristö- ja terveyshaitoista. Maissia jossain muodossa ei tavallinen tossunkuluttaja oikeastaan voi välttää. Vaikka ei söisi maissipohjaisella rehulla syötettyä karjaa, maissi tulee vastaan mm. glukoosisiirapin muodossa aivan yllättävissä ruoka-aineissa, kuten ketsupissa, säilykkeissä ja leivonnaisissa. Maissia on
Yhdysvalloissa syytetty liikalihavuudesta, metabolisesta oireyhtymästä, aikuistyypin diabeteksesta ja muista elintasosairauksista, jotka meilläkin ovat lisääntyneet huimaa vauhtia. Lisäksi halpa maissi edellyttää tehotuotantoa, jonka seurauksena maaperä köyhtyy, kasvuympäristöt yksipuoistuvat ja saastuvat maissin vaatiman runsaan lannoituksen vuoksi. Vinkein juttu on se, että koska maissista saatava rehu on halpaa, sitä tuputetaan eläimille, joiden ruoansulatus ei sitä todellisuudessa lainkaan siedä. Tästä syystä esim. nautaeläimet piereskelevät metaanipaukkuja yhä enemmän ja niille joudutaan syötämään antibiootteja, koska elimistö ei kestä vääränlaista ravintoa.
Kaikenlaista muutakin mehevää tietoa löytyy mm. Michael Pollanin kirjoista (esim. "In Defense of Food: An Eater's Manifesto", Penguin Press, 2008). Täytyy kuitenkin muistaa, että se Paha Maissi on ensisijaisesti rehumaissia, ei sitä makeaa kullankeltaista tähkäpäätä, jota otetaan piknikeille mukaan. Rehu- ja makea maissi ovat siis eri asioita ja kuvan rouskaisu on ehtaa, makeaa luomumaissia, mikä on kaikin tavon jees. Harvinaisena herkkuna aion nauttia maissista edelleen, mutta mielestäni maissi on yksi osoitus siitä, miten monimutkaisia kysymyksiä ruoka- ja ravintoasiat ovatkaan.
Hyvä kirjoitus ja tärkeitä pointteja;tuosta maissin epämiellyttävistä puolista on paljon kirjoitettu ja olen nähnyt jonkun dokkarinkin sen haitoista,tai maissista tehtyjen tuotteiden haitoista ja tietenkin siitä tehoviljelystä. En edes tiennyt ,että Suomessa pystyy kunnolla kasvattamaan maissia,ilmaston vuoksi,ja onhan tuo ilmaston lämpeäminen surullista,siellä ja joka puolella,täälläpäin se ilmenee yhä lisääntyvä kuivuutena. Onko tuo suomalainen maissi ihan hyvän makuista ja makeaa? Täällä kasvatetaan muutamia maissilajikkeita,ja yksi niistä on niin herkullisen makea,että tosiaankin on kaikista parhain juuri au naturel.
VastaaPoistaPitää kuitenkin muistaa,että esim. Etelä Amerikan maissa maissi on tärkein ruokakasvis ja sen avulla on eletty satoja vuosia. Esim.Venezuelassa siitä tehdään juotavaa,leipää,kakkuja ,lättyjä ja mitä vaan. Se on monen keittiön perusta sielläpäin. Parhainta maissia söin Perussa;iso valkoinen maissi jossa jyvät non 4 kertaisia tavalliseen maissiin verrattuna;unohtumaton makuelämys! Mutta totta on,että USAssa melkein jokaiseen tuotteeseen on ängetty sitä maissisiirappia ja se ei ole hyvä asia.
Yaelian, kiitos aiheellisista lisäyksistä. Maissistahan tekee ongelmallisen juuri tehomaatalouden tarpeisiin kasvatettava halpa rehumaissi, ei vanhojen perinteisten kulttuurien maissintuotanto ja kulutus.
VastaaPoistaSuomessa kasvatetaan myös rehumaissia mutta makea maissi siis menestyy myös. Tämän postauksen innoittajana toiminut lajike ei minulla ole tarkemmin tiedossa, mutta se oli kyllä todella herkkua.
meillä oli länsirannikolla kans joskus maissiviljelykokeilu kun olin muksu, oisko ollut viitisentoista vuotta sitten. korkeiksi ainakin kasvoivat, sen muistan koska maissimaalla oli kiva olla hippasilla. itse maissintähkät taisivat jäädä pieniksi, koska niistä ei kauheasti ole muistikuvaa.
VastaaPoistaSöin tänään maissia.. suoraan purkista tosin, kun sellainen oli jäänyt kaappiin lojumaan, ja hyvää oli, mutta mielessä aina käy noita syödessä, että kuinkahan terveellisiä nuo purkkimaissit ovat - eivät varmaan kovin terveellisiä kuitenkaan!
VastaaPoistaSain tänään blogitunnustuksen ja laitoin sen sulle eteenpäin kanssa, täällä on niiiiin ihania ruokaohjeita! :)
kte, kiitos. Iloinen yllätys :)
VastaaPoistaMulla oli palstalla kasvamassa maissia, luomua tottakai. Muutama tähkä sieltä ehti kypsyä. Mehukkaita ja raikkaan makeita olivat. Ei kypsennetty millään pilalle, vaan rouskuteltiin tuoreeltaan.
VastaaPoista