Suomi-superfoodia: Männynkukka-smoothie ja vuohenmaitoviikset

Männynkukka-voimaa

Viikonlopun villivihannes-kurssillamme maistelin Adelan johdolla mm. männynkukintoja ja jäinpä heti koukkuun. Emikukka on kaprismaisen muikea lisä vaikkapa salaattiin. Siitepölyä tuprahtelevat hedekukat taas silkkaa superfoodia. Hyvä osoitus siitä, että tuo monien suussa ikävältä maistuva sana ei aina tarkoita ulkomaan eläviä, joiden nimiä ei kunnolla osaa lausua saatika kaukomailta rahdattuja kalliita pussukoita.

Männyn siitepöly on täynnä luonnollisia hormoneja, mm. testosteronia, lukuisia hivenaineita, vitamiineja, aminohappoja ja entsyymejä. Lista on sen verran pitkä, etten tässä jaksa sitä luetella, mutta lyhyesti kyse on siis erittäin ravintorikkaasta ruoka-aineesta, jota kasvaa ihan siinä käden ulottuvilla, suomalaisessa suvimaisemassa.

Männyn siitepölyä on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä reilut pari tuhatta vuotta mm. estämään ikääntymistä, lisäämään elinvoimaa ja vastustuskykyä. Ennen kaikkea männyn siitepöly kuitenkin tasapainoittaa hormonitoimintaa sekä miehillä että naisilla. Siitepölyvalmisteita saa hankittua sisäsiististi ympäri vuoden lisäravinteena, mutta lähiruoan ystävä suuntaa juuri nyt lähimpään männikköön. - Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa, että männyn saati kuusen kerkät eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin, joten niiden keruuseen tarvitaan periaatteessa maanomistajan lupa. Mänty kasvaa kuitenkin yleisenä monella pihapiirissä ja myös puutarhoissa kasvavat vuori- ja sembramänty tuottavat palleroisia kukintoja.

Ei pelkkää superfoodia

Moni muukin on huomannut männyn tutottavan herkullista satoa. Käväisin juuri Sasu Laukkosen, Mariaana Nelimarkan ja Christer Lindgrenin uuden kasvisruokakirjan julkkareissa (Vihreä Pöytä - Oivaltavia kasvisruokia kaskinauriista karviaiseen). Sasu (Chef & Sommelier) puhui omassa osuudessaan lämpimästi sesonkiruoan puolesta, josta villinä esimerkkinä männyn kerkkä. Sitä löytyy kirjan jälkkärireseptistä, jonka lisukkeena on vinkki hetken herkun säilömiseksi talven varalle. Kirjasta varmasti myöhemmin lisää, jahka ennätän siihen perehtyä tarkemmin.

Toinen raaka-aine, joka on viime aikoina viihtynyt lautasellani - tai mukissani on vuohen raakamaito. Mietiskelin tovin, laitanko asiasta blogiini ollenkaan, sillä nelivuotisen olemassaolonsa aikana Keittiökameleontin linja on ollut täysin kasvisperäinen, hunajaa lukuunottamatta. Tämä on kuvannut omia mieltymyksiäni mutta myös sitä, minkä edistämisen koen ruokakulttuurissa tärkeäksi.

Todellisuudessa olen kuitenkin muutamia ehdottomuuskausia lukuunottamatta pikemminkin intuitiooni luottava fleksari ja valinnoissani kuuntelen tarkasti myös, mitä keholla on kerrottavana. Viime aikoina se on ynähdellyt vuohenmaidon perään, ja kun jääkaappiimme ilmestyi pullollinen Eliksiiriä (aka vuohen luomuraakamaitoa), tuntui sen lisääminen aamusmoothieen luontevalta.

Yleensä maitotuotteet saavat vatsassani kupletti-orkesterin soimaan, mutta vuohen raakamaidosta laskeutuu rauha. Lehmänmaito ja vuohenmaito eroavatkin merkittävästi toisistaan mm. proteiinirakenteen ja sisältämiensä entsyymien suhteen. Lyhyesti: vuohenmaito ei samalla tavalla allergisoi, aiheuta laktoosin imeytymispulmia tai provosoi elimistössä hiljaista tulehdustilaa lehmänmaitoon verrattuna. Ja luonto ei tietenkään tarkoittanut maitoa nautittavaksi pastöroituna tai homogenoituna, eli raaka, freesi ja entsyymipitoinen on tässäkin parempi. Raakamaito on toki kallista ja hankalasti saatavaa. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että niin pitäisi eläntuotteiden muutenkin olla. Harvinaista laatuherkkua lautasella.

Mutta mutta... voiko raakaruokailjan lautaselta löytyä eläinkunnan tuotteita?

Sopivasti nautiskeltuani aamun vuohi-vihersmoothieta, eräs toimittaja soitti ja kyseli, voiko raakaruokailija syödä eläinperäisiä tuotteita. Maitoviikset suupielissä olisi tehnyt mieli vastata, että "Mikä minä olen sitä sanomaan!", jäinhän juuri rysän päältä kiinni. Mutta todellisuudessa raakaruokailijatkin ovat monimuotoinen joukko ihmisiä erilaisine mieltymyksineen, ravintotarpeineen ja näkemyksineen. Luulenpa, että kilpailu siitä, kuka on eniten raw on vanhanaikaista ja merkit viittaavat pikemminkin siihen, että tiukkojen kategorisointien aika on ohi. Sen sijaan myös yhä useampi sekasyöjä kiinnittää valinnoissaan huomiota laatuun. Ja se, että tykkää syödä ruokaa raakatyyliin valmistettuna ei tarkoita sitä, että pitäisi olla puhtaasti kasvissyöjä. Satunnainen nakkien himotus ei sulje ketään ulos raakareseptien herkullisesta maailmasta. Ja voihan toki monia eläinperäisiä ruoka-aineita nauttia myös raakana tai raakakypsytettynä. 

Mutta nyt vihdoin se resepti, joka on tehnyt minut onnelliseksi jo monena aamuna. Lieneekö syy vuohenmaidon tryptofaaneissa, männyn kukkien hormoneissa vai mansikoiden antioksidanteissa, tätä eliksiiriä tulen muistelemaan myös talvipakkasilla.

Männynkukka-smoothie

• kourallinen siitepölyä sisältäviä männyn hedekukkia
• 2,5 dl vuohen (raaka-)maitoa
• 2,5 dl pakastemansikoita
• 3 pehmeää taatelia (liota tarvittaessa vesitilkassa ja käytä myös liotusvesi smoothieen
• hiukan vettä tarvittaessa
• (kourallinen tuoreita nokkosia)

Laita tehosekoittimeen männyn kukinnot. Jos mukana menee muutama neulanen, ei haittaa, sillä ne sisältävät runsaasti c-vitamiinia ja ovat terveellisiä muutenkin. Lisää vuohenmaito, mansikat, taatelit (kivet poistettuna) sekä nokkoset, jos käytät niitä. Surauta samettiseksi aamujuomaksi ja lusikoi hitaasti maistellen.